tiistai 16. heinäkuuta 2019

Jørn Lier Horst: Hylkiöt


Muutama lokki liiteli lahden yllä laiskoin, laajoin kaarin. Wisting katseli yhtä niistä kuin olisi halunnut pitää pienen tauon ennen kuin veti keuhkonsa täyteen suolaista meri-ilmaa ja keskittyi tehtävään, josta saattaisi tulla pitkä ja vaikea.

Ihastuin Jørn Lier Horstin rikostutkijaan William Wistingiin edellisessä sarjan suomennetussa kirjassa Tulikoe. Hylkiöt on sarjan kuudes kirja ja edellinen suomennos Tulikoe oli sarjan kymmenes kirja. En tiedä mikä järki vai onko järkeä ollenkaan tässä suomennostouhussa. Tykkäisin kuitenkin lukea kirjat ykkösestä eteenpäin. Tosin tämän laadukkaan dekkarisarjan kirjat luen vaikka missä järjestyksessä, sillä Wisting on ihan huippu päähenkilö. Tällä kertaa Wisting pähkäilee ruumiinosien parissa.

Line oli aina ajatellut, että pystyi puhumaan isän kanssa mistä tahansa, mutta tätä tapausta ei ollut käsitelty koskaan. Se ei ollut salaisuus mutta siitä ei myöskään puhuttu. Isä ei varmaan ollut puhunut siitä kenenkään kanssa. Ei edes äidin.

Rikospoliisi William Wistingillä on aikuinen tytär Line, joka työskentelee toimittajana. Line toimii kirjan toisena päähenkilönä. Isä ratkaisee poliisina rikoksia ja Line on myös kiinnostunut niistä. Tällä kertaa hän haastattelee vankeja. Kyseisten vankien joukossa voi jopa lymyillä  isän etsimä rikollinen. Line on vain ihmeen luottavainen ihmisten parissa, ehkä se johtuu poikaystävän taustasta tai sitten ei. Toisilla ihmisillä on vain positiivinen elämänasenne ja Lineltä se löytyy.

Hän nousi ja mietti, mitä Suzanne mahtoi puuhata. Suzanne oli tullut hänen elämäänsä vajaa vuosi sitten ja täyttänyt tyhjiön. Ingrid tulisi aina olemaan hänen elämänsä tärkein nainen, sitä ei muuttaisi mikään. Hän oli kuitenkin huomannut, että uusi rakkaus saattoi olla jotain aivan muuta kuin entinen.

Wisting on siis löytänyt rinnalleen uuden rakkaan, mutta elää vielä hieman vastahakoista vaihetta suhteessa Suzannen kanssa. Hän ei haluaisi jakaa kaikkea Suzannen kanssa, vaan empii vielä kuolleen vaimonsa muistoissa. Sitä elämää on vaikea saada takaisin, joten soisin Wistingin olevan hieman avonaisempi Suzannen kanssa. Tosin kyllä heillä on kivaakin yhdessä, kun pikkutarkka ja perusteellinen tutkija hieman antautuu tunne-elämälle.

Kirjan nimi Hylkiöt löytyy tarinan sisältä. Hylkiö on henkilö, jota hyljeksitään muun yhteiskunnan toimesta. Sitä aihetta on ihan tarpeellistakin miettiä, että keitä hyljeksitään esim. Suomessa. Jørn Lier Horstin Hylkiöt kirjassa on tietty ihmisryhmä, joka on nostettu kirjan teemaksi. Heitä hyljeksitään.

Jørn Lier Horst, Hylkiöt
Suom. Päivi Kivelä
Otava 2019
s. 316
Bunfall 2010

Jørn Lier Horst: Tulikoe 
Jørn Lier Horst: Luolamies

6 kommenttia:

  1. Totta: sarjat lukisi mieluiten ilmestymisjärjestyksessä.
    Horstin kerronnan laatu ja Wistingin persoonan kiehtovuus ovat poikkeuksellisesti sen verran korkeaa luokkaa, etten minäkään ole lukijana turhaan tarkkuuteen kompastellut.
    Horstin suuri ansio ja vahvuus on myös se, ettei hän tarvitse inhorealistisia pärskeidenlevtyksiä kerrontansa tueksi eikä lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti toit esille Wistingin parhaimmat puolet. Horst kirjoittaa myös kaunista tekstiä ja suomennos on hieno. Kirjoissa on paljon ihmissuhdedraamaa ja lisäksi pohditaan teemoja perusteellisesti. Aika leppoisaa menoa kaiken kaikkiaan :)

      Poista
  2. On kyllä outoa, että sarjoja suomennetaan noin epäloogisessa järjestyksessä. Mielellään niitä lukisi ihan oikeassa järjestyksessä! Minulle tämä kirjailija on yksi monista tuntemattomiksi jääneistä dekkaristeista. Itse aloitin viime viikolla yhtä Viveca Stenin dekkaria (sieltä vanhemmasta päästä), mutta jotenkin ne dekkarien ikuiset ihmissuhdeasiat eivät nyt jaksaneet kiinnostaa... tai sillä hetkellä ainakaan... On se kirja kyllä vielä tuolla pöydällä odottamassa, josko ehkä jatkaisin vielä sen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Stenin kirjoja ennen blogiaikaa ja katsonut TV-sarjaa. Blogissa on vain yksi postaus Stenin dekkarista.
      Olen samaa mieltä, kirjat pitää julkaista oikeassa järjestyksessä.
      Lukuiloa :)

      Poista
  3. Mai, kirjan nimi on hyvä ja myyvä!

    (Luin syksyllä Karen Clevelandin Koko totuus ja nyt luen sitä taas. Ihan ostin omaksi, kun meni jossain arvonnassa tms. Vaikka on agenttitarina, mikä ei kuulosta minulta, on kiinnostava ja lisäksi paljon parisuhdedraamaa. Suosittelen ellet ole jo lukenut.)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu luin Clevelandin trillerin viime syyskuussa. Tykkäsin kovasti. Lopussa oli hyvä koukku.

      Poista