torstai 19. joulukuuta 2019

Anja Snellman: Paratiisin kartta




Ennen kuin pääsin kovin pitkälle alkusanoissani, Sampo oli jo heittäytynyt lattialle kierimään, Kalle ja Iivari nujakoivat naamat irvessä, Inka viittasi, purskahti itkuun ja kertoi juuri nielaisseensa ison köntin sinitarraa ja takarivin pojat olivat livahtaneet ovesta ulos ja menivät kuin kuulat pitkin koulunpihan kallioita. Heitin opettajanpöydän kannen alla kruunaa ja klaavaa, selviänkö. Klaava niin selviän.

Anja Snellmanin Paratiisin kartta kertoo Raakelista, josta tuli Yhdyskoulun ensimmäisen luokan kolmas opettaja.  Opettajuus oli muuttunut jossakin vaiheessa luokanvalvojan tehtäviksi, mutta luokan kanssa yhteistyö oli kestänyt 12 vuotta. Raakel oli kutsunut oppilaat kotiinsa, sillä nyt hän oli valmis kertomaan omista elämänvaiheistaan, ja nuoruuden tapahtumista oppilailleen, joita hän rakasti ja vihasi. Oppilaat olivat hänen lapsiaan, sillä hänellä ei ollut perhettä. Siitäkin hän halusi puhua oppilailleen, perheettömyydestään.

Opettajuus on niin kokonaisvaltainen ammatti, että kun laittaa koulun ovet kiinni, niin työ ei lopu. Usein illat sujuvat suunnittelutöissä, kokeita ja tehtäviä korjatessa. Aivot tekevät koko ajan suunnitelmia. Harrastuksetkin valikoituvat siten, että niitä voi hyödyntää jotenkin opetuksessa. Entäs sitten oppilaat ja heidän kehitys, ja vuosi vuodelta yhä vaativampi yhteistyö vanhempien kanssa. Raakel käy läpi opettajuuden haasteita omasta opettajuuden näkökulmastaan. Onneksi hänellä oli ainakin kaksi pitempää sairaslomaa työuransa aikana, jotka katkaisivat työn siten, että vaativuus ei johtanut uupumukseen. Aina ei jaksa, kun vastassa on 25 oppilasta, joiden vastaanottavuus ei ollut parhaimmasta päästä.

On olemassa ihmisiä joiden merkitystä ei heti ensi näkemältä arvaa, on matkoja joista tulee alkukankeuksista huolimatta merkittäviä ja on kohtaamisia joiden jälkeen ei ole enää entisensä.

Opettajan työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, jossa vuorovaikutuksella on tärkeä rooli. Suomen koululaitosta kehutaan maasta taivaisiin, koska Pisa-tutkimustulokset ovat korkeita. Pisa-tutkimuksiin ei kannattaisi niin paljon luottaa, ja niistä saa paremmin selkoa, kun lukee itse tutkimuksen tekemisen vaiheet ja tulokset netistä. Tutkimuksen tekemisen vaiheissa on mielestäni parannettavaa, ja jos ne tehtäisiin oikein, tulokset laskisivat. Suomi on vain tuudittautunut Ruususen uneen, että kouluissa menee hyvin. Oppilaat lukevat ja laskevat hyvin. Miksi sitten kouluissa esiintyy julmia kiusaamistapauksia, joista osa on johtanut itsemurhiin, osa koulusurmiin ja monen oppilaan koulupäivät ovat kurjia, koska heitä kiusataan?

Suomen kouluissa on erittäin hyviäkin puolia. Kouluruokailu ja välitunnit, jotka monet oppilaat ilmoittavat koulun mukavimmiksi tunneiksi. Pitäisi kuunnella lapsia. Ruoka ja tuntien tauottaminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita jaksamisen kannalta. Näitä suomalaisia asioita ulkomaalaiset vierailijatkin ihastelevat.

Liikunnan ja oppimisen yhteyttä on tutkittu ja johtopäätökset ovat, että liikunta lisää oppimistehoa varsinkin pojilla. Jotkut opettajat ovat huomanneet itsekin, että luokassa pitää olla mahdollisuus vaikka hyppiä trampoliinilla tai riippua puolapuilla, kun oppilas ei pysty keskittymään muuten. Toivottavasti liikuntaa lisätään koulutunteihin, varsinkin taukoliikuntaa. Voi olla, että murrosikäisiä ei enää saa penkistä ylös millään, mutta uskon, että jos liikunta on omaksuttu jo pienestä asti, niin se ei katoa murrosikäisiltäkään.

Anja Snellmanin Paratiisin kartta tutkii erään opettajan näkökulmasta opettajuutta ja sen mahdollisuuksia sekä ongelmia kasvattajana.

Anja Snellman, Paratiisin kartta
Suuri Suomalainen Kirjakerho 2000
s. 207
ensim. julkaistu teos 1999

Snellman Anja: Syysprinssi
Snellman Anja: Lähestyminen
Snellman Anja: Pääoma
Snellman Anja: Antautuminen 
Snellman Anja: Kaikkien toiveiden kylä
Snellman Anja: Parvekejumalat 

5 kommenttia:

  1. Opettajan työ on kyllä tosi vaativaa. Hatunnosto heille, jotka sitä jaksavat! Noloa tunnustaa, mutta en muista olenko koskaan lukenut Snellmanin kirjoja. Nyt olen kylläkin jo pitkään suunnitellut tuon Kaikkien toiveiden kylän lukemista. Ehkä siitä voisi aloittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien toiveiden kylä on mainio aloituskirja Snellmaninkatu tuotantoon. Tykkäsin kirjasta kovasti.
      Opettajan työ on erittäin vaativaa tänä päivänä, kun kaikki lapset ovat samassa luokassa. Ei ole enää erityislapsia inkluusion vuoksi. Sehän on tietysti hölmöläisen hommaa, eihän ne ongelmat ja tarpeet katoa sen vuoksi, että nimitys ja erityinen opetus lopetetaan.

      Poista
    2. Hupsista! Huomasin, että tietokoneen sovellus on jälleen toiminut oikolukijana. Snellmaninkatu pitäisi olla Snellmanin. Olen kyllä kypsynyt tietokoneiden ja älylaitteiden sekä puhelimien oikolukuun. En ole aina valppaana, ja silloin oikolukija huomaa tilaisuutensa tulleen. Melkein naurattaa!

      Poista
    3. Haha, älylaitteet ovat kyllä niin älykkäinä asialla! :) Niinpä, ei se kyllä helpota opettajien eikä oppilaidenkaan tilannetta, jos kaikki oppilaat ovat samassa luokassa...

      Poista
    4. Samaa mieltä. Koulua ja opetusta voi uusia, mutta ei siten, että unohdetaan erityislasten tarpeet asianmukaiseen erityisopetukseen.

      Poista