lauantai 18. tammikuuta 2020

Eeva Park: Viimeisellä rajalla



Tämä on ei-kenekään-maata. Olemme vapaita, kuten ne, joilla ei ole enää mitään, aina ovat. Valosta ja vedestä vastaa täällä taivas, joka on keskipäivälläkin tumma ja himmeä. Kuukausi sitten pelkäsin tätä kaikkea, mutta en enää. Tänään muuttuu kaikki.
Tänään ostan aseen.

Virolaisen Eeva Parkin teos Viimeisellä rajalla kertoo nuoresta naisesta, joka oli joutunut ihmiskaupan uhriksi, ja joka aikoi kostaa henkilölle, joka ahneudessaan teki julman petoksen myymällä hänet julmasti rikollisjoukolle, joka ei arvostanut ihmisoikeuksia eikä lakia. Tuosta hetkestä alkoi petoksen kohteeksi joutuneen päähenkilön kurja ala-arvoinen elämä, sillä rikollisjoukko möi häntä jokaiselle, joka maksoi siitä. Itse he raiskasivat, hakkasivat ja pitivät vankina muiden samanlaisten joukossa. He pystyivät surmaamaan vastaan hangoittelijat silmääkään räpäyttämättä. Ainoastaan suunnitelmat paosta pitivät päähenkilön hengissä.

Ase sopi täydellisesti käteeni, sormet asettuivat kuin itsestään niille varatuille paikoille – peukalo painui virittimelle ja etusormi liipaisimelle -, mutta olin aivan yhtä suojaton kuin ennenkin.

Päähenkilö pääsi pakoon rikollisjoukolta Berliinissä, mutta tiesi, että hän olisi kuoleman oma heti, kun he saisivat vihiä, missä hän on. Hän palasi kuitenkin hiljaisuudessa Tallinnaan, ja asui katulasten ja muiden syrjäytyneiden seurassa vallatuissa rakennuksissa. Sielläkään ei aina saanut olla rauhassa, sillä tallinnalaiset rikolliset etsivät myytävää irtolaisista ja varsinkin lapsista. Sitten hän sai aseen, ja oli valmis kostoretkelle.

Laukaukset kantautuivat kauas järven sileää pintaa pitkin ja niiden kaiku palasi takaisin yhä uudestaan ja uudestaan.

Eeva Park avaa Viimeisellä rajalla teoksen tarinaa auki psykologisen trillerin tavoin. Päähenkilö tietää, että hänellä ei ole pitkästi aikaa suorittaa tehtävä, jonka hän on aikonut tehdä. Hän on tullut viimeiselle rajalle, enää ei ole paluuta. Teki hän mitä teki, eli missä eli, hän oli aina vaarassa, ja hänen läheisensä olivat vaarassa. Kukaan ei saanut tietää missä hän oli ja mitä teki, mutta hän tarvitsi aseen. Hän tarvitsi aseen puolustaakseen itseään ja hän tarvitsi aseen kostoa varten. Hän ei aikonut palata rikollisjoukon vangiksi, ja samalla ihmiskaupan uhriksi. Hän oli kokenut liikaa, hän oli nähnyt liikaa, ja hän tiesi liikaa, joten häntä ei jätettäisi henkiin.

Eeva Parkin Viimeisellä rajalla on kylmäävä tarina nuoresta naisesta, joka halusi kostaa. Kukaan lukijoista ei voi syyttää häntä hänen teoistaan. Kukaan ei voi esittää olevansa parempi ihminen kuin hän. Hän oli julman ihmiskaupan uhri.

Eeva Park, Viimeisellä rajalla
suom. Sanna Immanen
Into 2019
s. 230
Löks löpmatuses 2004


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa

6 kommenttia:

  1. Tämä oli jäätävä tarina, mutta tosi hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta lukuvinkistä. Tämä piti varata heti kirjastosta, kun luin kirjasta sinun blogistasi. Todella jäätävän hyvä. Loppu seisautti kaiken!

      Poista
  2. Tämä on yksi monesta virolaisesta romaanista, jotka haluan lukea. Ihmiskauppa on kyllä rankka ja pelottava aihe, mutta joskus kun olen sopivalla lukutuulella, etsin tämän käsiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. ihmiskauppa on rankka aihe. Onneksi tässä kirjassa oli vähän sitä ihmiskauppaa, enimmäkseen tässä oli siitä pakomatkasta ja mitä sen jälkeen tapahtui.
      Virolainen kirjallisuus kiinnostaa minuakin. Muista naapureista olen lukenut tosi paljon kirjoja. Yksi venäläinenkin kirja tulee keväällä lukuun.

      Poista
  3. En pystyisi lukemaan tuota(kaan) kirjaa. Alamaailma on kauhistavan täynnä alistamista ja raakuuksia. Uhrit eivät ole siellä minkään arvoisia, paitsi tietysti hyväksikäytön tuoman rahan arvoisia. Ihmisarvoa heillä ei ole. Pakomatkat ja kostot jännittävää lukemista, mutta jotenkin en pysty nykyään niistäkään "nauttimaan". Otan mieluummin "he elivät onnellisina elämänsä loppuun" - ratkaisun. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on fiktiota, mutta uskon sen, että alamaailma on täynnä alistamista ja raakuuksia. Valitettavasti alamaailmaan ei kuulu pelkästään rikolliset, vaan siihen kuuluu jopa poliiseja, juristeja ja rahoittajia, jotka pysyttelevät pimennossa. Nyt on voinut seurata erästä rikollistouhun rahoittajaa, kun hän on joutunut vankilaan, ja rikoksista käydään oikeudenkäyntejä. Kyseessä mm. huumeet. Aika moni näyttää sekoittuneen juttuun mm. julkkiksista. Raha ratkaisee, olet oikeassa.

      Lukuiloa ja mukavaa sunnuntaipäivää. Meillä paistaa aurinko siniseltä taivaalta.

      Poista