Kirjoitan tätä pikkumökin päätykopperossa. Se on kirjailijankammioni. Näen päärakennuksen ikkunassa Ukon makaavan pitkin pituuttaan sohvan selkänojan päällä ja katselevan tänne. Minua odotetaan. Se tuntuu hyvältä.
Ihastuin valtavasti Jari ja Kati Tervon hurmaavaan muistelukirjaan, jonka nimi oli heidän koiransa mukaan Ukko. Nyt luin jatkokirjan, jonka nimi oli yhtä ytimekkäästi Ukko ja mökki. Jari, Kati ja Ukko viettivät useamman kuukauden kesämökillään. Vieraiksi tulivat välillä heidän poikansa Kalle ja tyttöystävä. Pihamaa, ranta ja mökkialue olivat rempan kohteina, joita tekivät oikeat remppamiehet. Jari osallistui maalaamiseen. Mökillä tehtiin töitä, kirjoitettiin ja vietettiin kesää.
Ukko toimitti tonttivahdin virkaa. Kun ajopeli ilmestyi pihamaalle, se ei jäänyt häneltä haukkumatta. Hän vietti ison osan päivästä makoillen ikkunan edessä sohvan selkänojalla. Se oli ollut lempipaikka jo kahtena edellisenä kesänä. Sinne hän hyppäsi, sieltä hän tähysti ja siellä hän nukuskeli välillä koiranuntaan. Vahtipaikalla oli suora yhteys Jarin työhuoneen ovelle pikkumökkiin.
Kirjassa tuli esille Katin hoitoprosessit kahdesta syövästä toipumisineen, mutta yllätys oli, että syöpä oli iskenyt kyntensä myös Jariin. Siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Millaista oli sairastua miehenä ja joutua hyvinvointiyhteiskunnan hoidokiksi? Tarkkasilmäinen kirjailija näki yllättäviä näkökulmia ja tutustui hyvinvointilaitoksen työntekijöihin kiinnostavalla tavalla.
Ukko opetti minua näkemään uudestaan, kuten olin pienenä poikana nähnyt, ennen kuin minut opetettiin näkemään väärin.
Ai, että tätä kesäistä mökkikirjaa oli kiva lukea. Viihdyn itsekin mökillä, tosin sinne kulkeminen on aina todella työlästä, koska kuljemme sinne ensin autolla ja sitten veneellä, koska mökki sijaitsee saaressa.
Koirista on valtavasti iloa. Uskon, että Ukko tuo Kati ja Jarin päivään vaihtelua ja juttukaveria, ystävyyttä ja puheenaiheita. Meillä on nykyisin kaksi koiraa: 11v. Ozzy ja 2v. Mimmi. Olen kyllä sitä mieltä nykyisin, että koira tarvitsee koirakaverin. Toisinaan olemme poissa kotoa, joten koirilla on silloin seuraa toisistaan. Jari suunnitteli jo että hankkii toisen borderin kaveriksi Ukolle. Suosittelen sitä lämpimästi. Vielä kun he saavat viettää monta kuukautta vapaana mökillä, niin voi miten ihanaa koiraeloa se onkaan.
Ps. Toivottavasti sarja jatkuu 💘
Jari ja Kati Tervo, Ukko ja mökki *****
Kansi Elina Warsta
Otava 2024
s. 265
Muistelukirja
Jari ja Kati Tervo: Ukko
Meidän Mimmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti