Murha ei ole koskaan hyvä asia, mutta sellaisesta lukeminen on hyvää ajanvietettä aamuiselle työmatkalle, Ella Bradford ajatteli kääntäessään esiin New York Daily Newsin nelossivun.
Yhdysvaltalaisen Sara Divellon romaani Broadwayn perhonen kertoi todellisesta rikoksesta, jota amerikkalaiset seurasivat vuonna 1923. Kyseessä oli nuoren kauniin seurapiirinaisen murha. Ella Bradford löysi työnantajansa ja ystävänsä Dot Kingin surmattuna, kun tuli töihin Manhattanilla sijaitsevaan asuntoon. Ella oli mustaihoinen, joten voi vain kuvitella, miten 20-luvulla kohdeltiin mustaihoisia, jotka liittyivät rikokseen esim. todistajina. Muitakin outoja tutkimuslinjoja löytyi, mutta niiden takana olivat poliitikot ja hyvä veli-järjestelmä, joka suojeli hyväosaisia joutumasta tutkittavaksi, saatikka vankilaan.
"Kas kas. Mistä nuo ovat tulleet? Kävikö joku kimppuunne sen jälkeen, kun olitte mennyt yksin nukkumaan?"
Rikosta tutki komisario Coughlin New Yorkin rikostutkintayksiköstä. Ensimmäisenä hän halusi haastatella uhrin poikaystävää, Albert Guimaresia, joka oli tyypillinen muiden rahoilla elelevä gigolo pahinta laatuaan. Uhrin kotiapulainen oli nimennyt tekijäksi juuri Guimaresin. Valitettavasti Guimares osasi esittää itselleen alibin ja todistajat, mutta sehän ei pitänyt lainkaan.
Pohatta oli pulassa, koska hän oli viimeinen, joka oli nähty Dot Kingin seurassa, eikä John Thomas ollut nähnyt hänen lähtevän asunnolta. Murhaajan rooliin sopi kuitenkin paremmin Guimares, intohimoinen mies täynnä vihaa. Kloroformilla murhaaminen ei kuitenkaan ollut intohimorikos. Se edellytti suunnittelua.
Manhattanin asunnon ja Dot Kingin ylellisen elämäntyylin rahoittaja oli salaperäinen "pohatta", rikas liikemies, ilmeisesti poliitikko, tai tuleva sellainen. Ja aivan varmasti hän oli naimisissa, koska pysytteli nimettömänä ja piilotteli itseään. Hänellä oli varmasti oltava tietoa tapahtumista. Kuka hän olikaan, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kolmas kirjan päähenkilöistä oli kyseisen miehen vaimo. Kirjailija halusi ottaa vaimon esille, koska hän halusi näyttää, mitä kyseinen tapahtuma teki vaimolle. Mitä vaimo kenties tunsi ja mitä hän menetti?
Neljäs kirjan päähenkilöistä oli rikostoimittaja Julia Harpman, joka oli yksi harvoista naistoimittajista ja vielä harvemmista rikostoimittajista 1920-luvulla. Valitettavasti hänkään ei saanut ratkottua Broadwayn perhosen mysteeriä, mutta hilkulla se oli. Mitä tapahtuikaan muutama vuosi myöhemmin, kun tapaus oli ratkeamaisillaan?
Sara Divellon Broadwayn perhonen nosti esille 1920-luvulla Amerikkaa kuohuttaneen seurapiirimysteerin.
Sara Divello, Broadwayn perhonen
Suom. Elina Salonen
Sitruuna 2024
s. 526
Broadway Butterfly 2023
1920-luku
True crime-romaani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti