Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 

Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä