Hyvä oli sulatella kylmiä sormia kuuman sumpin lämmittämää pläkkitoopia vasten. Kropsu oli tykkyä ja ruuallista niin kuin kaikki Sussu-muorin leipomukset eikä sumppikaan polttanut suuta, kun sen siemaili sokerinmurena suussa.
Enni Mustosen Pappilan piika jatkoi 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvaa sarjaa pohjanmaalaispitäjästä ja sen ihmisistä. Pikkupappilan joulusta tutuksi tullut huutolaistyttö Hanna oli päässyt onneksi asumaan Sussu-muorin luokse. Kun Nevalan talon Kustaa-isäntä, joka oli luvannut Hannalle kodin rippikouluikäiseksi asti, kuoli, talon Priitta-emäntä oli ajanut Hannan asumaan kylmään navettaan ja kohteli muutenkin rumasti.
Tässä olis se kontrahti, jonka Kustaa-paappa on tehnyt aikanansa minusta pastori Söökreenin kanssa, sanoin ojentaessani niiaten paperin pastorille.
Kontrahtista kävi ilmi, että Hanna oli jo 16-vuotias, ja siten rippikouluikäinen. Talon Priitta-emäntä ei olisi millään päästänyt Hannaa rippikouluun, koska se tiesi sitä, että ilmainen piika voisi sen jälkeen pestautua muualle palvelukseen. Siispä Priitta-emäntä yritti valehdella Hannan ikää alemmaksi, mutta pastori Wegelius piti Hannan puolta, ja lupasi asuinpaikan rippikoulun ajaksi pappilasta. Pastori Wegelius vaimoineen oli tietoinen Hannan huonosta kohtelusta, mutta sille oli vaikea tehdä mitään.
Juhannuksesta oli kulunut pari viikkoa, kun sääri oli parantunut sen verran, että kykenin auttamaan emäntäpiikaa askareissa.
Hannan jalka loukkaantui ikävien tapahtumien seurauksena, mutta niiden jälkeen hän pääsi aloittamaan piian pestinsä pappilassa aiemmin. Kirjan sivuilta voit selvittää tarkemmin traagiset tapahtumat. Hanna ei siis päässyt elämässään helpolla.
Pappilan mailla teki rengin hommia muuan Santeri, jonka kyydissä Hanna pääsi käymään ystävänsä kruunuhäissä. Seudun nuoret miehet olivat alkaneet "häjyiksi", ja niinpä he saapuivat häihinkin tappelemaan usean miehen voimin. Mitä siitä seurasikaan?
Enni Mustosen Pappilan piika vei nuoren Hannan seurassa Kytösavun kuvitteelliseen maailmaan murretta myöten. Koska olen Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin, murre on osittain tuttua, mutta onneksi kirjan takaa löytyi murresanojen sanasto. Mielestäni kirja olisi toiminut hyvin myös kirjakielellä kirjoitettuna. Upea tarina, joka nosti nuoren huutolaistytön elämän esille.
Äiti oli joskus sanonut, että se joka kuolee, muuttuu tähdeksi taivaalle. Tällaisena iltana se oli helppo uskoa, kun katsoi tuota taivaankaaren poikki ulottuvaa tähtien vyötä.
Enni Mustonen, Pappilan piika *****
Otava 2026
s. 359 + Sanasto + Lähteet
Kytösavun tarinoita
1877
Pohjanmaa
Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti