Suomeen tuleminen houkutti. Nepal on köyhä maa. Suman laski, että jos hän saisi Suomesta työpaikan ja oleskeluluvan, vuosi ilman palkkaa olisi sen arvoista.
Paavo Teittisen Pitkä vuoro voitti vuoden 2025 tietokirja-Finlandia-palkinnon. Kirja pureutui Suomessa jo vuosia rehoittaneeseen ihmisten orjuuttamiseen eri aloilla. Monet alat ovat saaneet jopa hyvin uhkaavia piirteitä, niin myös jo rikosoikeutta käynyt henkilö oli kokenut, varsinkin maanmiehiltään, sillä hän työskenteli eräässä ravintolassa kokkina. Ennen paikan saamista hän joutui lupautumaan työskentelemään vuoden ilmaiseksi, koska ei suostunut maksamaan työpaikasta. Työnantaja maksoi asumisen ja ruoan.
"Ne, jotka tulivat ensimmäisenä, rakensivat tämän järjestelmän. Heidän jälkeensä tulleet oppivat alan säännöt. Heidät on koulutettu hyvin."
Eräs uhreista kertoi, että jos hän itse avaa oman ravintolan, voi olla, että hän toimisi itsekin samalla tavalla, koska ei tiennyt mitään muunlaisesta toiminnasta kohdella työntekijöitä ja pyörittää liiketoimintaa. Kirjan ravintolat pyörittivät menestyksellä liiketoimintaansa, mutta voitot tulivat lähes ilmaisten työntekijöiden selkänahasta ja siitä, että heille ei maksettu palkkaa juuri ollenkaan, vaikka he tekivät töitä aamusta iltaan, seitsemän päivää viikossa. Ilmaiseksi kerätyt rahat kuskattiin lähtömaahan.
Ihmiskaupan uhri, rikos tapahtunut Suomessa, erittäin tarkkaa, ketkä käsittelevät tietoja.
Suomi on ummistanut silmänsä modernilta orjuudelta, sillä ihmiset haluavat halvat ruoat, marjat, pizzat ja maataloustuotteet miettimättä, että miten se on mahdollista tänä päivänä. Se on mahdollista, kun ulkomaalaisia värvätään Suomeen töihin, ja he joutuvat tekemään pitkiä vuoroja töitä, ei makseta lisiä, lomakorvauksia, sairaslomapalkkaa, vaan päinvastoin, sairaanakin on oltava työkykyinen. Lisäksi he joutuvat maksamaan tuhansia euroja, jopa kymmeniä tuhansia euroja kynnysrahaa päästäkseen Suomeen.
Modernin orjuuden ilmiö ei tuntunut kiinnostavan monia. Selvästi se ei kiinnostanut poliitikkoja tai poliisijohtoa. Se ei ole rikollisuutta, joka näkyy kaduilla tai uhkaa kansalaisten turvallisuudentunnetta. Uhrit ovat poissa silmistä, työpaikoilla ja kotien seinien sisällä.
Marja-alan ihmiskauppa-oikeudenkäynnit ovat tulleet esille jopa uutisissa. Onhan niiden ansiosta jopa eräs korruptoitunut ministeriössä toiminut henkilö saanut tuomion ja erotettu työstään. Mutta kesti pitkään, kun oikeus ylipäätään otti käsittelyyn kyseisen alan ihmisten riistämisen, vaikka thaimaalaisia poimijoita näytettiin monet kerrat uutisissa, ja he ilmoittivat jääneensä tuhansia euroja velkaa, vaikka olivat kesän poimineet marjoja.
Jokainen voi miettiä, että riistääkö itse poimijoita, kun syö kaupasta tai torilta ostettuja marjoja. Kirjassa kerrottiin esim. ukrainalaisten mansikanpoimijoiden kohtelusta. Olisitko itse valmis majoittumaan likaiselle patjalle likaiseen navettaan ja kuuntelemaan viljelijän huutoa, ja joka seuraa jopa vessareissulle mukaan kyttäämään. Lisäksi siitä navettamajoituksesta piti maksaa viljelijälle isot vuokrarahat.
Suomeen tulleiden työntekijöiden pitää maksaa monille eri kohteille siitä, että saa työpaikan. Työpaikasta saa helposti potkut, sillä uusia ilmaisia työntekijöitä on tulossa koko ajan. Rikolliset toimijat ovat haistaneet koukuttavan ilmaisen rahan tuoksun työpaikkavälityksestä, jota myös Suomen verottaja yrittää löytää eri työpaikoilta. Aihetta kutsutaan harmaaksi taloudeksi.
Usein oikeuteen joutuneet työnantajat ovat oppineet lopettamaan firmat nopeasti ja perustamaan uudet. Rahat katoavat, eivätkä uhrit saa korvauksia, vaikka heidän tapauksensa päätyisikin oikeuteen. Usein ei ole päätynyt, sillä poliisit ovat siirtäneet tutkittuja tapauksia hitaasti, vasta vuosien päästä syyttäjille. Syyttäjä on ilmoittanut sitten, että tapaukset ovat vanhentuneet. Onko viranomaisten asenneilmapiirissä tai arvoissa tai moraalissa kenties piilorasismia? Ei haluta edistää maahanmuuttajien ilmoittamia rikossyytteitä.
Poliitikot heräävät vain vaalien alla - toiset tiukentavat verotusta ja maahanmuuttajien asemaa mm. pitää ansaita enemmän, jotta saa oleskeluluvan tai voi tuoda perheen tänne. Kukaan ei korvaansa lotkauta sille, että jotkut tekevät vuosia ilmaista työtä rikollisille, ja yhteiskunta maksaa heidän työnantajilleen, kuten siivousalan firmoille, jotka siivoavat kouluja, päiväkoteja ym. yhteiskunnan laitoksia. Halvin otetaan, vaikka tiedossa on, että sillä rahalla ei siivota sellaista tuntimäärää minkään laitoksen tiloja. Kun otetaan halvin firma, yhteiskunta on osatekijä ihmiskaupassa. Yhteiskunta ei välitä, kunhan halvalla saa.
Ihmiskauppa on sujahtanut jokaiselle alalle. Verottaja etsii harmaata taloutta mm. rakennusalalta ja telakoilta, joissa harrastetaan paljon töiden ketjuttamista aliurakoitsijoiden aliurakoitsijoille ja lopulta sen työn tekee ilmaiseksi ihmiskaupan uhri, joka on jäänyt rikollisten orjaksi. Miksi? Hänet voi olla houkuteltu siihen ison palkan toivossa, mutta ensin hänen pitää maksaa tuhansia euroja työpaikasta välittäjälle, ja sen hän tekee ilmaisella työllä. Samaa houkuttelua tehdään myös mm. hoiva-alalla. Ammatti- ja kielitaidottomat tekevät sitten työt, eikä kukaan ole turvassa. Vanhukset kuolevat, vammaiset tukehtuvat ja pienet päiväkotilapset jäävät puistoihin, kun hoitajat eivät tunnista heitä. Näin on jo käynyt liian usein.
Tällä hetkellä naapurissa on kattoremontti. Tekijät eivät puhu suomea, eikä heillä ole turvavaljaita, turvakenkiä, eikä turvakypärää, mutta firma oli myynyt halvan kattoremontin talon omistajalle. Ei omistaja tiedä, keitä remppajat ovat, tosi nuorilta näyttävät. Ja tekevät työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Keväällä Turku teki meidän lähiympäristössä puuston harvennuksia. Työn saaneen firman työntekijät eivät puhuneet suomea. En nähnyt työntekijöillä minkäänlaisia suojavarusteita, vaikka puut kaatuilivat ympärillä. Ihme jos ei tullut haavereita. Tuskinpa sillä firmalla oli työturvallisuusvastaavaa saatikka työterveysasemaa. Ei näkynyt työmaakoppia eikä vessakoppia.
Paavo Teittisen tietokirja Pitkä vuoro pistää varmasti jokaisen lukijan miettimään ihmiskaupan uhrien elämää Suomessa. Kirjan luettua ymmärtää, miten moderni orjuus juurtui maahamme. Moderni orjuus ei ole vain meidän ongelmamme, vaan se on globaali ongelma.
Paavo Teittinen, Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen *****
Gummerus 2025 4. painos
s. 379 + Lähteistä + Kiitokset + Kirjalliset lähteet
Tietokirja
Finlandia-tietokirjapalkinto 2025
Ihmiskauppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti