Ruotsalaisen jännityskirjailijan Karin Alvtegen uusimmassa kirjassa Todennäköinen tarina (En sannolik historia 2010, suom. 2012) ei ratkota rikoksia, vaan ihmissuhdekiemuroita. Jokaisella kirjan henkilöllä on paha olla, joten kirja ei ole helpoin mahdollinen lukukokemus.
Kirjan pääosassa on Helena, joka omistaa maaseudulla
remonttia vaativan hotellin vanhassa rakennuksessa. Helenan mies lähti takaisin
Tukholmaan, koska rakastui toiseen naiseen. Perheen tytär yrittää viimeisillä
voimillaan sinnitellä masentuneen äitinsä seurana, mutta haluaisi muuttaa
isänsä luokse asumaan. Kirjan toinen pääosan esittäjä on miljonääri Anders,
joka on menettänyt elämänsä merkityksen ja yritti kirjan alussa itsemurhaa.
Anders päätyy Helenan hotellille ja Helena pestaa miehen
maalariksi. Parin välillä voisi olla kiihkeämpääkin romantiikan poikasta, mutta
molempien masennus estää kanssakäymistä. Kirjan tarina on liian masentava,
jotta kirjasta voisi sanoa sen olevan rakkausromaani, sillä kirja on täynnä
ennakkoluuloja, luottamuspulaa ja väkinäisiä ihmissuhdekiemuroita. Ei ihme,
että perheen tytär kärsii syyttömänä ja oireilee, kun koko kyläyhteisö oireilee
salaisuuksien painosta ja oma perhe ei pysty puhumaan keskenään.
Kirjan tarina on erikoinen ja ihmisten masennusten ja
häiriökäyttäytymisen lukeminen on vaativaa. Itse olin tyytyväinen, kun sain
painettua takakannen kiinni ja lukukokemus oli ohi, sillä olisin toivonut enemmän onnenmurusia kirjan henkilöille. **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti