lauantai 24. tammikuuta 2015

Risto Räppääjä ja Sevillan saituri

Risto Räppääjä-sarja on todella suosittu lasten keskuudessa. Jostakin syystä en muista blogata näistä ihanista lastenkirjoista, joita kuitenkin luen päivittäin työssäni. Inspiraatihaasteessa hieman lupailin lisääväni lastenkirjojen osuutta, joten aloitanpas tällä Sinikka ja Tiina Nopolan 2014 ilmestyneellä Risto Räppääjä ja Sevillan saituri kirjalla. Risto Räppääjä-kirjoja on ilmestynyt 14 ja lisäksi neljä sarjaan liittyvää kaveri ym. kirjaa. Useimmat kuvitukset ovat tehneet Aino Havukainen ja Sami Toivonen, mutta minä pidän näistä uusimmista Christel Rönnsin tekemistä kuvituksista, joissa henkilöhahmot ovat ihmismäisempiä.

Rauha lysähti parveketuoliin. Voi, voi, hän huokaisi. Risto parka. Isä on kuollut ja äiti matkustelee tieteellisissä konferensseissa ympäri maailmaa. Miten minä, pikkuruisella palkalla kitkutteleva henkilö, voisin edes unelmoida ylellisestä kulmasohvasta? Risto tulee aikuisena kertomaan kaikille, että "elin vaatimattomassa kodissa tätini Rauhan kanssa, mutta Rauha oli kiltti ihminen". Kyynel tipahti Rauhan poskelle.

Kirjojen päähenkilö Risto Räppääjä asuu tätinsä Rauhan kanssa. Muut kirjan henkilöt ovat Rauhan topakka Elvi-sisko, naapurin Lennart, joka on ihastunut Rauhaan ja Riston ystävä Nelli. Kirjan juoni lyhykäisyydessään on se, että Riston kaukainen sukulainen etsii itselleen perijää, sillä hän luulee sairastavansa hengenvaarallisia tauteja. Kiero apulainen on ollut asialla, sillä hän kuvittelee saavansa perinnön itselleen. Niinpä rikas, mutta äärimmäisen pihi sukulaismies saapuu Suomeen apulaisensa kanssa tapaamaan Ristoa. Ja siitähän tämä ratkiriemukas seikkailu alkaa.

Risto harrastaa rumpujen soittoa ja räppäämistä. Nyt rummut olivat rikki ja Risto haikaili uusia rumpuja. Kirjan sivulla juonitellaan, halutaan äkkirikastua, unelmoidaan tavaroista, ollaan pihejä, vaikka rahaa olisi, varastetaan ym. Kirjan teemoista saa kaikenlaista jutunaihetta lasten kanssa, sillä lukeminen on parasta, kun aiheista keskustelee välillä ja kyselee lasten mielipiteitä. Lapset rakastavat kirjojen kuuntelemista ja kuvien katselua, jotka tässä kirjassa ovat hyvin onnistuneita. Olen lukenut Risto Räppääjä-kirjoja jopa tokaluokkalaisille ja tykkäsivät kovasti.

Risto Räppääjästä on tehty näytelmiä, animaatioita ja elokuvia. Helmikuussa ilmestyy uusin elokuva, joka on tästä kirjasta tehty Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Hauskoja lukuhetkiä Risto Räppääjän seurassa. ****

Sinikka Nopola & Tiina Nopola, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
kuvitus ja ulkoasu Christel Rönns
Tammi 2014
s. 109







4 kommenttia:

  1. Risto Räppääjä-kirjat ovat aivan mainioita. Ovat olleet todella merkittäviä poikamme lukuinnon takana. Sarjaa on luettu miljoonaan kertaan aina uudelleen. Onneksi näitä tulee säännöllisesti uusia ja nyt lapsi lukee näitä jo itse.

    Ensin olin hieman vastahankaan kuvittajan muutoksesta mutta olen itsekin nyt enemmän jo tykästynyt näihin Rönnsin kuvituksiin. Kuvitusta on paljon enemmänkin kuin sarjan alkupään kirjoissa. Positiivinen parannus siis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä kirjoista tykkäävät molemmat sekä pojat että tytöt, mutta olen huomannut saman asian, että koska kirjan päähenkilö on poika se lisää poikien mielenkiintoa huomattavasti. Poikien kiinnostus lukemisesta herkkyysiässä on todella tärkeää, sillä se vaikuttaa pitkälle kouluvuosiin.

      Hienoa, että sinun poikasi lukee itse kirjoja. Lapsista huomaa kenelle on luettu kotona, sillä he pystyvät keskittymään kuuntelemaan. Kirjojen kuvat ovat tärkeitä, sillä se lisää keskittymistä ja kirjan sisältö avautuu vieläkin paremmin :)

      Poista
  2. Meilläkin näitä on luettu ensin yhdessä ja sittemin tyttäreni itsekseen. Tarinat kestävät lukemista ja säilyttävät asemansa. Kiva että näistäkin blogataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä alkavat olla jo klassikkoja. Hienoa, että Suomessa on upeita lastenkirjoja ja -kirjailijoita :)
      Kirjastoilla on aikamoinen vastuu lanukirjojen lainaamisessa, sillä päiväkodeilta ja kouluilta on viety rahat kirjoista. Valitettavasti kaikkien päiväkotien ja koulujen lähistöllä ei ole kirjastoa missä lapsia voisi opettaa käymään ja lainaamaan kirjoja. Lähikirjastot lakkautetaan valitettavasti säästösyistä ja keskitytään isoihin yksiköihin. Ruotsissa on lainausautomaatteja, joista Suomessakin kannattaisi ottaa mallia. Yksi keino olisi myös kiertävä kirjastonhoitaja, joka tuo kirjoja hyllyyn ja käy puolen vuoden sisällä vaihtamassa kirjat.
      Lasten lukutaidon puolesta ja kirjoihin kiinnostuksen puolesta kannattaa pitää ääntä :)

      Poista