torstai 15. tammikuuta 2015

Ruumis nro 19

Brittiläinen Belinda Bauer taitaa dekkaritarinoiden kirjoittamisen, eikä hän petä lukijaa uusimmassa dekkarissa Ruumis nro 19. Kirjan kannessa on useampi kirurginveitsi, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan dekkarinlukija arvatakseen, että niillä leikellään jotakin. No onneksi henkilöt, joita leikellään ovat valmiiksi kuolleita. Kirja kertoo anatomianopiskelijasta, jolla on Aspergrenin syndrooma, huippuälykkäästä nuoresta miehestä, joka osallistuu ruumiinavaukseen, mutta huomaa, että ruumis ei ole kuollut sydämenpysähdykseen, vaan hänet on murhattu.

Kuolema oli käänteinen alkuräjähdys; mahdoton taikatemppu, jossa kaikki muuttui yhdessä hetkessä olemattomuudeksi, yksi tila korvaantui niin täydellisesti toisella ettei ensimmäisestä jäänyt jälkeäkään, ja pelkkä uutuuden aiheuttama sokki haihdutti katalyytin jäljettömiin.

Patrick Fort eli kahdestaan äitinsä kanssa, mutta isän kuolemaankin liittyi jotakin salaista. Isä oli ymmärtänyt Patrickia, mutta äidin kanssa oli vaikeampaa. Kaikissa ihmissuhteissa oli vaikeuksia. Koulu sujui hienosti loistoarvosanoin, mutta silti Patrick valittiin yliopistoon vammaiskiintiössä. Kirjan sivuilla kerrotaan tarkemmin Patrickin Aspergrenistä ja oireista, jotka liittyivät niihin. Belinda Bauer on lähtenyt rohkeasti katsomaan maailmaa erityisin silmin. Patrick ei juonut eikä juhlinut, hän ajoi polkupyörällä pitkiä matkoja. Äiti oli vuokrannut hänelle huoneen opiskelija-asunnosta, joten Patrickin ei tarvinnut olla yksin. Lisäksi Patrick oli innokas siivoamaan. Patrick kiinnitti leikkaussalissa muiden huomion yksityiskohtaan ruumiinavauksessa, mutta sen jälkeen alkoivat vaikeudet.

Jos minä tunnen oloni haavoittuvaiseksi niin se johtuu siitä, että te kusipäät kuiskitte minusta selän takana! Tuo lääkäri saattaa jopa olla sama tyyppi! Hän saattaa olla tappaja! Nyt hän tietää, että näin jotakin. Nyt hän tietää! Ja mitä hän seuraavaksi tekee?
Ihan
mitä
tahansa.

Kirjan juonikuviot ovat jännittävät, sillä kirjassa seurataan Patrickin elämää, mutta siinä seurataan myöskin heidän opetusruumiinsa viimeisiä päiviä sairaalassa koomaosastolla. Kyseinen potilas oli hereillä, mutta hän ei pystynyt vielä puhumaan, eikä liikkumaan ja hän oli nähnyt omasta mielestään murhan. Siinäpä lukijoille hieman juonipaljastuksia, jännittäviä lukuhetkiä tämän jännityskirjan parissa. ****
Belinda Bauer on kirjoittanut myöskin suositun Exmoor-trilogian, johon kuuluvat dekkarit: Hautanummi, Tappajan katse ja Kadonneet lapset. Bauer sai Hautanummi dekkaristaan CWA:n Gold Dagger-palkinnon. Lisäksi Hautanummi valittiin vuoden parhaaksi jännitysromaaniksi alan merkkitapahtumassa Harrogate-festivaalilla.

Belinda Bauer, Ruumis nro 19
suom. Natasha Vilokkinen
Karisto 2014
s. 426
Rubbernecker 2013




12 kommenttia:

  1. Ai niin, tämäkin "pitäisi" lukea! Siis mielellään tämän luenkin ja kirja on omassakin hyllyssä, mutta on sinne unehtunut. Aiheellinen muistutus minulle tämä kirjoituksesi siis. Vaikuttaa mukavan jännältä kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli pitkään lainassa ja sitten siihen tuli varaus ja minun oli pakko lukea se. Mutta kirjahan oli "dimangia"...
      Päähenkilön erityisyys tekee kirjasta todella erityisen ;)

      Poista
  2. Tämä oli minun syksyn uutuuskirjanlistallani, mutten tullut lukeneeksi. Kiinnostavan kuuloinen kirja tämä on edelleen, ja taidan laittaa muistiin myös tuon trilogian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Bauerin kirjoja. Minulla oli jäänyt jostakin syystä Tappajan katse lukematta. Täytyypi korjata tilanne ja lukea se.

      Poista
  3. Miten paljon kirjoja ilmestyykin. Tekijä ei sano minulle mitään. Voisi olla hyväkin. Esittelysi on ainakin tosi mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla. Näissä brittiläisissä dekkareissa on ihan oma tunnelmansa alkaen Agatha Christiestä. Ehkä ne ovat ne tunnelmalliset miljöökuvaukset eli tässäkin dekkarissa kuvattiin tilat todella mainiosti esim. eräs ahdas paikka mihin Patrick joutui piiloutumaan takaa-ajajaltansa.

      Poista
  4. Hei. Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin minkään blogin juttuun. Sain juuri valmiiksi ko. kirjan, ja minusta muutama juttu olisi pitänyt selvittää. Miksi ruumis 19 koomaosastolla ei tunne vaimoaan eikä peilikuvaansa? Kuka on Alice, josta alussa puhutaan kun kuitenkin no19 on ollut naimisissa Jackien kanssa? Mitä tapahtui Tracylle? Huonosti ilmeisesti... entä rva Deanille, kertoivatko Patrick ja Meg kenellekään, että viesti oli Ray työnsi? Kysymyksiä mutta ei vastauksia! Koko ajan luin sillä ajatuksella, että kohta selviää eikä selvinnyt :(
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna sinulla on hyviä kysymyksiä. Koomaosaston potilas ei tunne nykyistä vaimoaan, vaan hän muistaa ensimmäisen vaimonsa ja muistaa olevansa nuorempi, joten siksi hän ei tunnista itseään peilistä, koska on vanha. Alice oli ensimmäisen vaimon nimi.
      Murhaaja ehti tappaa useamman henkilön, mutta onneksi Patrick huomasi, että heidän potilaansa oli murhattu, vaikka sitä ei pitänyt huomata.
      Jos selailet kirjaa noiden kysymysten kanssa, löydät vastaukset. Moni kirjailija jättää kysymykset avoimiksi, jotta lukija voi päätellä vastaukset.
      Kiva kun kommentoit, tervetuloa toistekin kommentoimaan :)

      Poista
  5. Kiitoksia vastauksesta! Kahden pienen lapsen äitinä luen yleensä muutaman sivun sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa, jotain saattaa ohittua... Olenkin miettinyt, että pitäisikö alkaa pitää lukublogia ainakin itselleni, jotta muistaisin kirjat jälkeenpäin....
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jälleen! Lukeminen on kiva juttu ja suosittelen tätä kirjabloggaamista. Täältä löytyy kivaa seuraa ja yhteistä tekemistä myös, samoin uusia lukuvinkkejä.
      Ala ihmeessä bloggaamaan. Sen voi tehdä myös nimimerkillä. Bloggerin kautta on helppo tehdä blogin sivut. Esim. tämän sivun alareunassa on blogger, josta pääsee tekemään blogisivut.
      Voin auttaa ja antaa ohjeita. Kun sinulla on sivut, niin voin rekisteröityä lukijaksi. kirjabloggaajana on mahdollista saada kustantamoilta arvostelukappaleita ja kirjailijat voivat ottaa yhteyttä ja pyytää arvostelemaan kirjansa. Kaikki on tietysti vapaaehtoista :)
      Minä tykkään tosi paljon bloggaamisesta ja tietysti lukemisesta :)

      Poista
  6. Kiitoksia, pohdin asiaa :)
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja aurinkoisia lukuhetkiä :)

      Poista