tiistai 13. tammikuuta 2015

Vihkivedet

Katja Kaukosen novellikirjan Vihkivedet kannessa on kuolinpaita. Miehen vaimo oli sairas/luulosairas, mitään syitä ei vaivoihin löytynyt. Kuolinpaitakurssi oli miehen henkireikä pois ahdistavista kotioloista. Novellin nimi oli enteellinen Kuolinkosto.

Harkitsin lahjaa kauan, silloin en vielä osannut miettiä kostoa. Soutelin hitaasti tavaratalon alusasuosastoilla, käteni lipui syvissä sinisissä silkeissä. Ne lainehtivat minusta pois viileinä ja totisina. Valpas myyjätär huomasi ahdinkoni ja heitti minulle pelastusrenkaan: mikä oli vaimon lempiväri, entä koko?

Vihkivedet novellikirja aaltoilee novellista toiseen veden äärellä tai veteen liittyvien sanojen liukuessa novellista toiseen. Kirjan punainen lanka on siis vesi. Kirja sisältää kolmetoista novellia, jotka lipuvat lukijan silmissä erityyppisinä kertomuksina. Välillä vesi kuvataan laajemmin, pelottavana elementtinä, välillä vain veteen liittyvinä sanoina ja käsitteinä, jotka sopivat hienosti aiheen sisältöön. Ensimmäinen novelli oli nimeltään Lauteille mahtui vain kolme, josta jokainen tietää, että lauteet sijaitsevat saunassa ja saunassa peseydytään vedellä.

Katselin, miten miehet hikoilivat. Harmaa vesi juoksi heidän karvaisia kehojaan pitkin ja putosi pisaroina kivisille lattialle. Yhä enemmän viskottiin vettä lauteille.

Seuraava novelli on Ei kivitetty väärintekijää kertoo pojasta, joka putosi puusta rantakiville ja makasi siinä tajuttomana. Kolmas novelli Aloitin tinasotilaista kertoi perheen muutosta kesäajaksi maalle. Muutto oli jokakesäinen, mutta joka kesä perhe eli epätiedossa siitä, tuleeko äiti mukaan vai ei.

Autosta noustessaan äiti näytti unohtavan meidät kaikki. Hän keskittyi olemaan maisemassa. Ajattelin, että sillä tavalla saapuminen oli hänelle ainut tapa olla hukkumatta vehreyteen ja meidän muiden ääniin. Niin kuin hän olisi hiljalleen astunut alkukesän kylmään veteen, kahlannut omaan tahtiin syvemmälle sen sijaan, että olisi loiskahtanut laiturilta.

Kirjan erikoisin, ehkä muista poikkeava novelli on Ennen kuin sopulit saapuvat. Novellin päähenkilö oli nuori tyttö, joka oli raskaana hulivilihulttiomiehelle. Mies oli vanhempi, joten seurustelu piti salata. Eihän mies halunnut kuin sitä yhtä. Edes tytön nimi ei kelvannut. Mitä tehdä kun raskaus oli varmistunut, mitä mietti nuori vaihtoehdoiksi. Amsterdam, junarata, kyllä se juna sieltä tulee.

Ajauduin sivuraiteelle, rannalle, ihan siihen sillan viereen, missä penger vietti loivasti jokeen. Pelästytin pensaikosta linnun, se rääkäisi aivan kuten Lisbet kivusta maatessaan miehen alla hetteikössä ojakellukan pähkylät ihossaan.

Katja Kaukosen novellikokoelma on ehjä kokonaisuus ja novellit olivat melankolisia, surumielisiä, yllättäviä, mutta kyllä sieltä hieman sitä elämän jatkuvuuttakin löytyi. Kirjan novellit olivat raadollisia arkielämän kuvauksia väliin pelokkaiden lasten ja nuorten silmin. ****

Katja Kaukonen, Vihkivedet
WSOY 2012
s. 219


Villiksen bloggaus

6 kommenttia:

  1. Minulla lienee tuo kirja hyllyssä. Saan aina oikein pakottaa itseni novelleihin. Luen mieluiten ohuita kirjoja, kun aikaa on rajoitetusti ja tänä vuonna murto-osa viime vuodesta, kun olen buukannut kaikkeen samaan.
    Novelli vaativat aina uuden alun ja vievät hermot. Kirjassa etenee eri tavalla. Olen luvannut itselleni lukea Karen Blixenit Talvisia tarinoita.
    Pidän vain niin paljon Kaukosen tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihastunut novelleihin. Niissä näkyy se tarinan kaari jotenkin selvemmin kuin kirjoissa, varsinkin niissä rönsyilevissä kirjoissa, joissa lause voi olla 10-20 riviä pitkä. Itse huokailen ja yritän pysyä semmoisissa lauseissa mukana, mutta minulle ne ovat vaikeita. Lopussa ei tiedä, että mitähän siinä sanottiin.
      Nämä Kaukosen novellit olivat älyttömän taitavia. Joku niissä oli semmoinen juttu, joka ei ihan täyttänyt täysiä tähtimääriä. Ehkä se liiallinen surumielisyys. Tähän aikaan vuodesta pitäisi lukea onnellisia loppuja ;)

      Poista
  2. Katja Kaukonen on minulle vielä tuntematon kirjailija... Olen lukenut muutamia hänen kirjoistaan tehtyjä kiittäviä arvioita tätä aiemminkin. Pitää laittaa nimi ainakin korvan taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistä nimi korvan taakse. Minäkin sain lukuvinkin jostakin blogista, mutta pitäisi laittaa heti ylös ja kiittää hyvää lukuvinkkiä, nyt en enää muista :)
      Kaukoselta on ilmestynyt Odelma niminen romaani.

      Poista
  3. Jos ei vinkkaaja niin ainakin kirjasta muistuttaja ilmoittautuu ;) Kiva, että pidit Vihkivesistä! Minulle se oli todella vahva lukukokemus. Minulla on vielä Kaukosen Kohina lukematta, tuolla se jo hyllyssä odottelee sopivaa hetkeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä käydä lukemassa mitä olet kirjasta blogannut :) Hyvä kun muistutit :)

      Poista