torstai 7. heinäkuuta 2016

Jenny Rogneby: Leona - Kortit on jaettu

Hän kyykistyi hetkeksi. Oli vaikeaa seisoa pitkään, mutta istuakaan ei voinut, koska oli märkää. Ja sitä paitsi maassa oli omituisia kovakuoriaisia. Ei sellaisia pieniä, pyöreitä, punaisia, joilla oli mustat pilkut ja joita oli mummin kesämökillä kukissa. Nämä olivat paljon isompia, ja niillä oli pitkät tuntosarvet päässä. Ei yhtään söpöjä. Niistä lähti outo ääni, kun ne liikkuivat. Ne rapisivat. Ne pystyivät myös kävelemään seinällä.

Jenny Rogneby on ruotsalainen dekkaristi, jonka esikoiskirja Leona - Kortit on jaettu aloittaa uuden dekkarisarjan, tai ainakin toinen kirja on jo julkaistu Ruotsissa ja suomennos siitä tulee 2017. Kylläpä nyt on odotettava kauan, sillä Rogneby jätti kirjan loppuun sellaisen koukun, että seuraava kirja on pakko lukea. Minun oli luettava tämä ensimmäinen kirjakin kannesta kanteen heti, kun avasin kirjan ja aloin lukea. Jenny Rogneby toimii rikostutkijana, joten kirja on sitä aitoa rikostutkintaa kannesta kanteen. Tosin päähenkilö Leona kulkee sujuvasti molempaa puolta katua, sekä leveää että kaitaa. Rognebyllä näyttää olevan hallussa sekä rikollisten että poliisien ajatusmaailma ja teot. Leona ei kaihda minkäänlaisia keinoja saadakseen sen minkä haluaa. 

Olin tulokas tuntemattomassa maailmassa.
Minun oli pakko päästä vapaaksi.
 
Kaikkihan alkaa tietysti lapsuudesta, jota kirjassa valotetaan aina välillä. Hyvin toimeentulevassa akateemisessa perheessä kulissit pysyivät pystyssä, mutta erityisen tytön kasvatus oli ikävää. No Leona selvisi lapsuudesta, mutta se kummittelee edelleen mielessä. Korvaavia rakkauksia hän on kehitellyt muualta ja ne Leona yrittää pitää salassa hinnalla millä hyvänsä. Nyt on kuitenkin tehtävä jotakin muuta, että tilanteesta selviää.

Pitäisikö minun perääntyä, lähteä takaisin, palata ruotuun, tehdä niin kuin kaikki muut, sietää arkea? Ei, se ei käynyt. En voinut elää sillä tavalla. Olin itse luonut oman kaavoihin kangistuneen elämäni, mutta nyt olin aloittanut matkan pois siitä.

Nyt näyttäisi dekkari/trillerikirjoissa olevan naispaholainen-buumi. Mieleeni tulee vähän aikaa sitten lukemani Lisa Hiltonin Maestra, Gillian Flynnin Kiltti tyttö, Mary Kubican Good Girl ja Pretty Baby, joissa kaikissa oli enemmän ja vähemmän paha naispäähenkilö. Carl Axel Sundillakin oli oikein kieroutunut naishahmo ensimmäisessä trilogiassaan. Kyllähän naiset tekevät rikoksia ja tämän kirjan perusteella poliisityö antaa helpon keinon siihenkin hommaan. Suomessakin on käyty vuosia oikeudenkäyntejä huumepoliisia vastaan. Kirjailijalla on omasta rikostutkijan työstä apua, kun hän kirjoittaa poliisityöstä, mutta muutenkin tarina on kierolla tavalla hyvä. Päähenkilö on erityisen hyvä oman traagisen taustansa vuoksi, jonka vuoksi tunsin sympatiaa häntä kohtaan, en tietysti rikoksia kohtaan. Leona on vain niin tuore näkemys rikollis- ja poliisimaailmasta, jolloin jauhot ja vellit voivat mennä helposti sekaisin, jos oma näkemys oikeasta ja väärästä vinoutuu, ja vain se oma itsekäs oma minä nostaa päätään.
 

Peli oli alkanut.
Kortit oli jaettu.

Jenny Rogneby, Leona - Kortit on jaettu ****
suom. Anu Koivunen
BAZAR 2016
s. 381
Leona - Tärningen är kastad 2014

Takkutukan bloggaus
Kristan bloggaus
Tainan bloggaus
Satun bloggaus

6 kommenttia:

  1. Lavean tien Leonassa Rogneby tarjoili runsaan kattauksen, jossa alkupalojen makustelun jälkeen jään vartoamaan millaisen pääruokakokonaisuuden hän eteen ojentaa... Keli on kuin männä joulukuussa, siispä hyviä lukuhetkiä on tyrkyllä, joten saarelaiselle oloisaa eloa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi alkooi aurinko paistamaan eilisen sadepäivän jälkeen. Täällä on kuule niin kuivaa, että jokainen sadepisara otetaan vastaan ilolla. Meillähän ei ole kaivoa, joten saunavedetkin on sitä, mitä sadeplvistä saadaan.
      Leona oli niin huippu, oikein kiero naisihminen. Kirjailijalla on varmasti ollut lysti kirjoittaessaan kamalia juonia koko ajan. Seuraavaa odotellessa luetaan muita jännäreitä joita nyt pukkaa pilvin pimein. Minulla oli eiliseen myrskyyn sopiva dekkari Myrskyuhri.

      Poista
    2. Sama kaiku on askelten re: Myrskyuhri ja dekkareita ropisee kassin täydeltä. Vallitsee hilpeä valinnanvaikeus ja runsaudenpula. Sadevesi on hiuksien hellijä, mukavaa että saitte tarpeellisia sade- l. ilonpisaroita:)

      Poista
    3. Merellä myrskysi ja vettä satoi eilisen päivän ja kuinka ollakaan minulla oli se sopiva kirja nimeltään Myrskyuhri. On muuten hyvä, priimaa pukkaa. Sivuja on vain niin maan.... ja sitten kirjastoon oli tullut se Lumikki. Mansikoita popsin jälkkäriksi, siikaa ja wokkivihanneksia massu täynnä ja kereäilen voimia mystisiin ja mielikuvitusta villitseviin opuksiin.
      Tosielämä on sitten vähemmän villiä mitä nyt kärmekset voivat lymyillä missä vain ja lepakot lentävät eteisessä ja pihalla. Ampiaisiakaan ei kannata pelätä, punkkeja ja hiiriä/myyriä.

      Poista
  2. Mai, tämä kuulostaa houkuttavalta! Hyvin havaittu tuo naispaholainen buumi, josta kovin esimerkki lienee Peter Jamesin Kuolemaan asti sinun. Siinä on klassinen ja julma kertomus mustasta leskestä. Ja onhan noita nyt luettu muutama muukin, mutta Peterin lienee 'tyylipuhtain' esimerkki pahasta naisesta.

    Kiitos vinkistä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu Leena, jos sain sinut kiinnostumaan ;)
      Luin jostakin nettiartikkelista, että kustantajat ovat huomanneet, että naiset lukevat innokkaasti dekkareita, ja sen johdosta on suunnattu suoraan naisille oma dekkarigenre, jossa naiset ovat pahiksia.

      <3

      Poista