tiistai 17. lokakuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät


Khalil on ihana, muuta ei voi sanoa. Ennen mä kävin sen kanssa kylvyssä. Siis en silleen, ja muutenki se oli joskus ajat sitten, sillon ku meitä vielä nauratti että sillä oli pippeli ja mulla pimpero, niinku sen mummi sanoi. Mä vannon ettei siinä ollu mitään pervoa.

Amerikkalaisen Angie Thomasin Viha jonka kylvät teoksen alku alkaa kotibileistä. 16-vuotias Starr on puoliväkisin haalattu ison D:n kevätlomabileisiin, mutta hän tuntee olevansa siellä ulkopuolinen, sillä hän ei yleensä seurustele asuinalueensa muiden nuorten kanssa. Hänen  vanhempansa haluavat lapsilleen erilaisen mahdollisuuden kuin mitä hänen asuinalueensa nuorille on tarjolla. Vanhemmat pelkäävät jengejä, huumeita ja rikollisuutta, sekä ammutuksi tulemista. Eri jengit ovat jakaneet alueet keskenään. 

 The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody
  
Starrin isä oli ollut aikoinaan jengiläinen, mutta pääsi siitä eroon. Isä ei ole kuitenkaan halukas muuttamaan alueelta pois, millä suojelisi lapsiaan paremmin kuin sillä, että lapset kulkevat pitkän matkan valkoisten kouluun. Kirjassa käsitellään rotuun liittyviä asioita, jotka ovat kärjistyneet Missisippissä, missä Starr asuu ja missä kirjan kirjoittaja on syntynyt. Slummitaustansa vuoksi kirjailijalla on huikea tietomäärä kirjan sisältöä varten, ja sen hän on käyttänyt todella hyvin tarinassaan. Mississippissä on kuohunut pitkään ja poliisien ja mustien asukkaiden väliset yhteenotot ovat muuttuneet niin tavanomaisiksi, että Suomessa ei juurikaan uutisoida niistä mitään.

Mutsi hössötti ja sanoi faijalle, että mä olen vielä liian pieni. Faija väitti, että kyllä mulla ikä riittää pidätettäväksi ja ammuttavaksi. ”Starr-Starr, tee täsmälleen niinku poliisi käskee”, faija sanoi. ”Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan.”

Starr tapasi kotibileissä kuitenkin ystävänsä Khalilin ja siinä heidän jutellessa joku ampui toisen, ja syntyi yleinen hässäkkä. Khalil ja Starr juoksivat Khalilin autolle ja Khalil lupasi viedä Starrin kotiin. Starr pääsi kotiin, mutta Khalil joutui ruumishuoneelle. Tästä tapahtumasta alkoi kirjan tarina, joka paisui paisumistaan. Poliisikuulustelut, asianajan kanssa keskustelut, syyttäjän kanssa keskustelut, oikeudenkäynti. Jossakin välissä oli julkinen puhe televisiossa, mutta niin, ettei kasvoja näytetty. Aika karmea tilanne nuorelle ystävän kuolemasta traumatisoituneelle nuorelle. Tämä oli jo toinen kuollut ystävä, jonka kuoleman todistajana Starr oli ollut. Molemmat olivat kylmäverisiä murhia.

Muhun kylvettiin vihaa, ja nyt mä haluan panna kaiken vituiksi, vaikken oikein edes tiedä miten. ”Mä haluun tehdä jotain”, mä sanon. ”Osottaa mieltä, mellakoida, ihan sama – ”

Jos haluat lukea ajankohtaisen kirjan tämän päivän mustien kokemuksista Amerikassa, kokemuksista, joilla on syvät juuret kaukana historiassa, kun orjia haettiin Afrikasta, ja vietiin orjatyöntekijöiksi Amerikkaan, tämä nuortenkirja sopii siihen erinomaisesti. Jokainen lukija on saman kysymyksen äärellä kuin kirjan nuori päähenkilö Starr, mitä minä haluan tehdä sille, että rasismi ja epäoikeudenmukainen kohtelu loppuvat. Kirja, jonka seurassa kyyneleet ja nauru vuorottelevat.

Olipa kerran ruskasilmäinen poika, jolla oli hymykuopat.

Angie Thomas, Viha jonka kylvät *****
Suom. Kaijamari Sivill *****
Otava 2017
s. 393
The Hate U Give 2017
Nuortenkirja

Starrin tarinasta ovat bloganneet mm. Henna, Notkopeikko, Niina, Riitta, Mari, Omppu, Heidi, Bleue, Lilli, Laura ja Koko Hubara

12 kommenttia:

  1. Tämä oli koskettava ja aidolta tuntuva. Pidin slangista myös. Melko rajuiksi kuvasi Thomas niitä mellakoita, en osaa sanoa liioitteliko. Sehän oli suorastaan sotatila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Riitta, tämä oli koskettava ja aidolta tuntuva. Me katsotaan ulkomaan kanavilta uutisia ja kyllähän siellä on ollut tosi vakavia mellakoita vuosikausia. Aina vähän päästä poliisit ovat ampuneet mustan, jolla ei ole ollut asetta. Eikä niitä poliiseja tuomita. Jengiriidat ovat yleisiä ja slummeissa rehottaa aikamoinen rikollisuus ja väkivalta.
      Kirjailija on itse kasvanut slummissa, joten uskon, että hän on kirjoittanut hyvin todenmukaista tekstiä.

      Poista
  2. Mai, hyvä postaus!

    Luin tämän juuri englanniksi, on niin kiinnostavaa lukea nuo lainaamsi kohdat suomeksi. Hyvä käännös. Sain kirjan lähikirjastosta sekä suomeksi että enkuksi, mutta suomalaista kirjaa jonotettiin, joten jouduin palauttamaan sen. (Meillä on hyvin helppo saada uusiakin kirjoja kirjastosta, junttia väkeä kun eivät lue!)

    Tänään olimme lomapaikan lähellä markkinoilla. Ostin tummaihoiselta myyjältä pienen puisen kupin, jossa on yhteenliitetyt kädet. Näitä kuppeja oli eri värisiä riippuen puulaadusta. Myyjä kysyi "What color you like, Sis?" ja tuo Sis vei minut heti Thomasin kirjan tunnelmaan. Ihanaa, että hän sanoi noin!

    Kirjoitan varmaan jotain tästä, kuvan olen jo ottanut. Pitääkin käydä lukemassa myös noita toisten postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siellä ihanaa auringonpaistetta ja lämmintä, nauti Sis <3

      Tämähän oli minulle semmoista tunteiden myllerrystä koko kirja. Aloin itkeä jo aika alussa ja sitä riitti. Onneksi kirjassa oli myös huumoria. Nan on aivan mahtava tyyppi.
      Tämä on niin hyvä ajankuvaus Amerikan rotusorrosta ja mitä siellä tapahtuu, että suosittelen muillekin lukijoille, sillä jostakin syystä tätä rotusortoa pidetään ihan pimennossa täällä Suomessa.

      Poista
    2. Thanks, Sis! Poikkeuksellisen lämmintä. Nyt tänne on tullut suomalaisia perheitä syyslomalle, busseissa kuulee paljon suomea.

      Poista
    3. Lapissa on lunta ja tarvitaan jo talvirenkaat. Hyvä syyslomaviikko, kun on lämmintä, siis siellä. Minä ihailen harvinaisen kaunista ruskaa ja harvinaista aurinkoa sinisellä taivaalla :)

      Poista
  3. Tämä kirja kiinnostaa minua todella, luinkin tästä jo aiemmin kustantajan sivuilta. Olen mukana Naisten Pankin lukupiirissä ja ajattelin että tämä olisi sopiva kirja sinne, vai mitä mieltä olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikein hyvä kirja Naisten Pankin lukupiiriin. Suosittelen myös Pettina Gappah Muistojen kirja teosta.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2017/05/petina-gappah-muistojen-kirja.html

      Poista
  4. bleue kiittää linkistä. Minusta se mellakointi lopussa yms. oli ihan leffaöveriä. Muuten oikein hyvä kirja. Mahtavaa että laadukasta ya-kirjallisuutta suomennetaan maailmalta (tai edes jenkeistä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue. Mutta kun se mellakointi on todellisuutta, niin se on hyvä, että siitä kirjoitetaan. Samaa mieltä, että mahtavaa että laadukasta ya-kirjallisuutta suomennetaan.
      Nicola Yoon on syntynyt ja kasvanut Jamaikalla ja opiskellut Amerikassa ja hänen Kaikki kaikessa oli myös laadukas nuortenkirja. Siinä rotuun ei kiinnitetty huomiota mitenkään.

      Poista
    2. Ei se mellakointi ollut minusta liioiteltua, vaan hyvin uskottava. Näitä kapinoita leimahtaa aika ajoin epäoikeudenmukaisuuden seurauksensa.
      On sellaistakin, että tekaistaan syyte valkoista poliisia vastaan, koska kertynyt viha on niin valtavaa.

      Ensin ajattelin, etten lue koko kirjaa, koska näitä tapauksia on ollut niin paljon uutisissa, siis näitä missä mustan henki ei ole minkään arvoinen ja valkoinen poliisi saa huoletta ampua mustan nuoren miehen, jopa kymmenvuotiaan pojan, itsesuojeluna. Kannatti silti lukea tämä, koska kertojalla on tuore ote ja omakohtainen kokemus tämän päivän nuoren afrikkalaisamerikkalaisen elämään.

      Poista
    3. Ilmeisesti tällaiselle kirjalle on ollut tilaus, mutta kuka sen haasteen on uskaltanut ottaa vastaan, niin olen iloinen, että Angie Thomas uskalsi kertoa tapahtumista kirjassa.
      Jo Pulizer-palkitussa Lee Harperin kirjassa Kuin surmaisi satakielen (1961) tuotiin esille, että syytettiin mustaa miestä teosta, jota hän ei voinut tehdä, ja silti hän sai tuomion.
      Siellä on asiat todella solmussa, valitettavasti.

      Poista