maanantai 16. lokakuuta 2017

Herman Koch: Pormestari

Yö toisensa jälkeen olen jakanut vuoteeni ennakkoluulojeni kanssa. Mutta entä jos aamulla varhain herääkin huomaamaan, että viereisissä lakanoissa ei ole nukuttu? On vielä pimeää, verhojen läpi lankeaa katuvalon kiila sijatulle vuoteelle. Ei helvetti, mitä kello jo on? Hänen olisi pitänyt palata aikoja sitten.

Herman Koch teki sen jälleen, ravisteli lukuhermojani moneen suuntaan uudella kirjallaan Pormestari. Olen jo tottunut siihen, että Kochin kirjoissa kaivellaan esille jotain luotaantyöntävää, jotain inhottavaa, jotain ärsyttävää. Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta nyt uusimpaan kirjaan, jonka äänenä on Amsterdamin pormestari. Kirjan kansikuvassa on polkupyörä, sillä kuusikymppinen pormestari ajelee Amsterdamin vilinöissä ennemmin polkupyörällä, ja sehän kuuluu kaupungin imagoon, pyöräily. Pyöräillessä hän näkee kaikenlaista mitä ei haluaisi nähdä, mutta lukijat voivat selvittää itse mitä. Jossakin vaiheessa terroristiuhka oli niin korkea, että pormestarilla oli jopa neljä henkivartijaa, sitten kaksi. Pidetty mies työssään. Mies joka inhosi kuninkaallisia.

Miksi ihmiset käyvät vieraissa? Himosta; vaihtelun vuoksi; koska tilaisuus tarjoutuu. Himon vedin yli heti. Jopa minä, itsekin mies, kärsimään joutunut mies, petetty mies, pystyin olemaan riittävän objektiivinen todetakseni, ettei kaupunginhallituksen jäsen ollut mikään seksiobjekti.

Kuten ylläolevasta lainauksesta voi lukea, huomasi pormestari pikkuhiljaa, että vaimo käyttäytyi omituisesti, ja hän huomasi selvästi kenen seurassa. Kirja on petetyn miehen tilitystä, mutta paljon muutakin, kuten elämään kuuluu. On lapsia ja on vanhempia, joiden elämä liittyy omaan elämään. No nyt oma isä oli päättänyt, että oli aika lähteä tästä maailmasta yhdessä vaimon kanssa, ettei tarvitse elää muiden vaivoina. Samaan aikaan paras ystävä oli tullut samaan tulokseen. Pormestarin ympärillä tapahtui kaikenlaista, josta hän ei oikein saanut otetta, kaikki luisui kauemmas, myös työpaikalla tapahtui omituisia juttuja.

Tarkkailin häntä, hänen kasvojaan, hänen ristittyjä käsiään ja toisiaan hierovia paukaloitaan, odotin merkkiä, heikkoa hetkeä - en olisi hämmästynyt, jos hän olisi puhjennut itkuun.

Herman Koch on loistava ihmismielen salaisuuksien tulkitsija ja hänen henkilönsä ovat kuin todellisia ihmisiä. Vanheneva mies, hyvässä  asemassa, mitään ei pitäisi olla pielessä, mutta sitten kaikki muuttuu, ja koko elämä on pielessä. Ajatuksissaan mies kertaa vaimoaan, tytärtään, vanhempiaan, omaa elämäänsä, muiden elämää, yhteiskuntaa, koko maapalloa, historiaa ja maailmankaikkeutta. Tuo maailmankaikkeus tulee hänen hyvän ystävänsä filosofisista pohdinnoista. Kirjassa käsitellään Hollannin löysää eutanasiailmiötä, itsemurhia, kaksoisitsemurhia, ja kirjailijan kannanotto on selkeä. Myös vanhusten elämää sivutaan. Pormestari on runsas, mutta päätarina pitää sen napakasti koossa. Tämä oli mielestäni paras Kochin teos, jonka olen lukenut. P.s. sanoin saman asian myös edellisestä kirjasta ;)

Herman Koch, Pormestari *****
suom. Mari Janatuinen
Siltala 2017
s. 383
De Greppel 2016

Pormestarin ovat lukeneet myös Leena Lumi ja Marissa Mehr

Koch Herman: Illallinen
Koch Herman: Lääkäri
Koch Herman: Naapuri
Koch herman: Pormestari

16 kommenttia:

  1. Minusta on alusta asti tuntunut, että Koch kirjoittaa juuri minulle:) Ehkä se johtuu siitä, että hän on sillä tavalla yllättävä kuin Ian McEwan eli kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Koch myös jättää paljon auki. Illallinen on minulle edelleen paras, sillä se jäi minuun (ne paskapäät!), mutta tämä taitaa sitten olla toka. Lääkäri pitäisi lukea uudestaan, sillä se oli sen verran järkyttävä ja...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illallinen oli kylllä yököttävän paha. Olin jo etukäteen aikonut olla lukematta sitä, mutta sinä sait Leena minut lukemaan sen. Sitten en aikonut lukea Lääkäriä ja olin päättänyt, että en ainakaan Naapuria lue. Naapuri olikin sitten todella hyvä ja samoin tämä Pormestari. Mitähän se Koch seuraavaksi keksii. Nyt mentiin niin kaikille sopivassa teemassa kuin parisuhteessa.

      <3

      Poista
    2. Mai, tämä on just Bessulla lainassa ja epäilenpä, että tämä on meille kaikille sopivin. Eikö sellainen kauhun ja ihmissuhteiden kohtuullinen keskiarvojulmuus olisi juuri sopivinta:) Illallinen nyt vain sohaisi minua niin paljon, että en sanotuksi saa. Se tekopyhyyden määrä, pyrkyryys ja jopa adopitiolapsi, että joku näyttäisi perheenä politiikassa paremmalta ja sitten niiden omat lapset: Eiväthän omenat kauas puista pudonneet!

      Odotan Kochia aina tosi kuumana: Nauraisit jos tietäisit miten kuumana...

      <3

      Poista
    3. Minusta tämän kirjan etovinta puuhaa oli kirjan loppu. Melkein happy end, mutta ei ihan. Inhotaan nyt loppuun asti kaikkea mitä toinen ihminen on, kun kerran on menty yhteen.

      Tämä olisi jälleen huikea näytelmä yliöverine henkilöineen. Tulee muuten mieleen Molieren näytelmät ;)

      Poista
    4. Mai, samaa mieltä, mutta se on silti se, josta olisin halunnut lukea enemmän. Tajuatko: Tässä oli ilmeisesti taas murha ilman mitään rangaistusta. Puhun nyt kertojan isästä...

      Molieren Luulosairas on elämäni eka oikea teatteriesitys, jonka olen nähnyt ja se oli tietysti Porissa.

      Jäikö Pormestarissa taas jotain kesken. Se on tiettyyn rajaan viehättävää, mutta...

      <3

      Poista
    5. No juuri se isän teko, ihan tahallinen, pääsipähän vaimosta eroon ja uusi ihana elämä alkoi. Kukaan ei siis puuttunut siihen mitenkään. Ajattelin, että Koch toi ihan tarkoituksella esille Hollannin sallivan eutanasiapolitiikan, johon tällainenkin lähtö liittyy, vaikka se tehtäisiinkin ilman avustajia ja ilman vaivoja, ihan ennaltaehkäisevästi...ihan kieroa...ja niin Kochia ;)

      Poista
  2. KOoch on tosiaan varsin hyytävä. Olen lukenut tosin vain Illallisen, mutta siinä meni ruokahalu vähäksi aikaa, vaikka syömisestä ei varsinaisesti ollutkaan kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kochin Illallinen ja Lääkäri ovat sellaisia ihmisinhokirjoja. Illallinen tosiaankin on kaikista hyytävin.
      Naapuri ja tämä uusin Pormestari eivät ole enää niin päällehyökkäävän kriittisiä, rasistisia jne. Olen jo ymmärtänyt, että Koch kirjoittaa äärityypeistä, mutta että hän haluaa herätellä ihmisiä huomaamaan epäkohtia ja juuri näitä inhottavuuksia mitä ihmiset tekevät.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Tai siis niin Kochilta, että onhan tämäkin pakko lukea. Olen lukenut aiemmat suomennokset ja oikeastaan aina ajatellut, että uusin on kaikista paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeasti inhosin kahta ensimmäistä kirjaa, mutta kirjojen vetovoima oli suunnattoman koukuttava. Olin aivan ihmeissäni, että kuinka joku voi kirjoittaa jotakin näin etovaa. Sitten kolmas kirja Naapuri nousi ihan eri tasolle ja tämä neljäs pysyi myös sillä tasolla. Ei sitä älytöntä haukkumista ja ihmisinhoa, tässäkin kirjassa se oli muuttunut kritiikiksi.
      Voin vain kuvitella mitä Hollannin kuninkaalliset miettivät suosikkikirjailijan mielipiteistä, vaikka kirjassahan se on tämä pormestari,joka ei pidä kuninkaallisista. Jos Koch jatkaa tällä linjalla, ehkä voin joskus sanoa häntä ihan lemppariksi, no vitsi :)

      Poista
  4. Ensikosketus Kochiin: taitava kirjailija, venkula kirja ja lukukokemus toivon ja epätoivon välimailta; mahtavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet löytänyt Kochin maailmat ja päähenkilöt. Aikamoisia tyyppejä. Tässäkin eräs henkilö teki ns. murhan, mutta kukaan ei ollut moksiskaan. Että semmosia kirjoja, mutta uskon, että osaat arvostaa Illallista ihan eri tavalla kuin minä. Suosittelen siis Kochin Illallista sinulle, siinä on kirja joka ei jätä ketään kylmäksi.

      Poista
  5. Loistava, loistava romaani Kochilta! Hän ei pelkää tarttua kirjoissaan... mihinkään? En keksi aihetta, josta kirjailija ei laatisi jännitysnäytelmää!Kyllä meitä hemmotellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitat asiaa Annika :)
      Pormestarikin oli itserakas ja kateellinen ihminen, epäluuloinen kaiken lisäksi, ja mustasukkainen. Että voikin ihmisellä olla inhon aiheita. Tämä oli todella hyvä :)

      Poista
  6. Tämä oli kyllä erinomainen, joskaan ei yllä mun mielestä Illallisen tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illallinen oli todellakin inhorealistinen kirja kaikessa sallivuudessaan ja lastenkasvatusopeissaan. Miten kasvatetaan lapset rasismiin ja väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan, varsinkin muun värisiä ihmisiä kohtaan. Kirjassahan hyväksyttiin väkivalta ja pahat teot. Istuttiin illallisella kevyesti rupattelemassa mitä jälkikasvu on tullut tehneeksi. Koch tuo esille natsiaatteen ja ääriliikkeiden syntymekanismit. Jos niitä ei kitketä kotona ja ne hyväksytään tyyliin pojat on poikia, niin kohta ne on marssimassa ja hakemassa suurempia voimia ja yhdistyvät muiden maiden ääriliikkeiden kanssa. Koch herättelee huomaamaan, että halutaanko me tällaista.
      Kaikki kirjat ovat erilaisia. Illallinen räjäytti tajunnan, mutta en voinut sietää sitä. Ehkä olen tottunut hänen tyyliinsä, koska kaksi viimeistä ovat olleet todella hyviä.

      Poista