maanantai 5. helmikuuta 2018

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala


Se oli lämmintä, se vesi. Harmaanvihreää. Kuin karehtivaa silkkiä.
Kaloineen kaikkineen.
Pinnallaan taivas ja puut.
Ja yöllä kuun murtunut kuvajainen.

Intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn Joutavuuksien jumala voitti vuonna 1997 Booker-palkinnon. Enkä ihmettele ollenkaan. Tämä intialaisesta perheestä kertova kirja sisältää niin paljon riemunkirjavaa väriä ja energistä elämää, että suorastaan lumouduin intialaiseen elämänmenoon ja perheenjäsenten elämänkäänteisiin. Kirjan tarinat on kerrottu äärimmäisen kauniisti ja kuvailevin kääntein. Itse pidän paikoitellen jopa runollisista otteista, kuten yllä oleva lainaus osoittaa. Lauseita piti lukea useampaan kertaan, sillä pidin niistä valtavan paljon. Kirjan kuvioista voi lukea kirjailijan omia kokemuksia, sillä hän on itse asunut Auyemenemin Keralassa.

Kirjan kuvioissa tutustuu perheeseen, jonka isoisä oli Pappachi, isoäiti Mammachi, äidin veli Chacko ja äidin sisko Baby Kochamma, äiti oli Amma ja hänellä oli kaksoset nimeltään Rahel ja Estha. Perhe asui isoisän talossa Ayemenemissä joen lähellä. Joen, jossa Rahel ja Estra oppivat pienestä pitäen leikkimään ja uimaan. Isoisän talo siirtyi hänen kuolemansa jälkeen Chackolle. Naiset eivät perineet mitään. Mies määräsi ja omisti kaiken. Mies sai tehdä mitä halusi, mm. sai olla eri naisten kanssa, mutta nainen ei. Siitä seurasi häpeä ja perhe tahraantui. Amma oli jo valmiiksi tahraantunut, koska oli jättänyt alkoholisoituneen miehensä ja muuttanut lapsineen vanhempiensa luokse takaisin. Hänen piti elää hyvin varovaisesti suututtamatta ketään, mutta eihän se onnistunut.

Kirjan alussa aikuinen Rahel palasi lapsuudenkotiinsa Amerikasta, sillä hänen veljensä oli palautettu kahdenkymmenenkolmen vuoden jälkeen takaisin kotiinsa. Heidät erotti ikävä tapahtumaketju, jonka vuoksi Estha lähetettiin isänsä luokse Kalkuttaan. Estha ja Rahel olivat yhtä mieleltään. He olivat me ja minä ja erikseen. Aikuisena he olivat jotain muuta, jota he eivät olisi ikinä kuvitelleet olevansa. Eivätkä he kuvitelleet ikinä, että he joutuisivat eroon toisistaan.

Joutavuuksien jumala kertoo tapahtumista mitkä rikkovat perheen dynamiikan ja erottavat heidät toisistaan. Valitettavasti perheen erotti toisistaan rakkaus ja kuolema. Intiassa on edelleen voimakkaat kastijaot, jotka määräävät mitä ihmiset ovat ja miten heidän tulee käyttäytyä muihin kasteihin kuuluvien ihmisten kanssa. Yhteiskunnalliset epäkohdat tulevat esille kirjan tarinasta, mikä on tärkeä tiedostaa. Arundhati Roy kuvaa värikkäästi kirjavaa intialaista elämää, jota luin ihaillen. Oli kuumaa ja kosteaa ja yön pimeydessä vartalot kietoutuivat toisiinsa. Rakkaus joka piti pitää salassa. Rakkaus jota ei voinut vastustaa.

Ennen joella oli kyky herättää pelkoa. Muuttaa monen ihmisen elämä. Mutta nyt se oli hampaaton, hengetön. Mateleva, ruohottunut liejunauha, lautturi joka kuljetti haisevia jätteitä mereen. Räikeät muovikassit liitelivät sen tahmealla, rehevöityneellä pinnalla kuin subtrooppiset lentokukat.

Arundhati Roy, Joutavuuksien jumala *****
Suom. Hanna Tarkka
Otavan Seven-pokkari 2017
s. 384
Englanninkielinen alkuteos
The God of Small Things 1997
Perhetarina

12 kommenttia:

  1. Arundhati Royn kirjat ovat kyllä upeita, värikkäitä matkoja Intiaan. Itse sain juuri luettua tuon Äärimmäisen onnen ministeriön, Joutavuuksien Juamalan lukemisesta alkaa olla jo niin kauan, että tämän innostamana pitäisi varmaan lukea kirja uusin silmin läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia :)
      Samaa mieltä, että kirjojen sivuilla Intia tulee tutuksi ja kirjojen henkilöt läheisiksi.

      Poista
  2. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Täytyy laittaa lukulistalle, en itse asiassa taida olla koskaan lukenut mitään intialaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat Arundhatin kirjat ovat aivan uskomattoman hienoja lukukirjoja. Suosittelen kyllä näitä kirjoja, jos ja kun haluat lukea intialaista kirjallisuutta.

      Poista
  3. Kirjoitinkin jo facebookin puolelle, että me luimme Äärimmäisen onnen ministeriön lukupiirissä. Voit vain kuvitella miten vilkas keskustelu kirjasta syntyi. Minä pidin kirjasta kovasti ja takuuvarmasti haluan lukea myös tämän Joutavuuksien jumalan. Kiitos hyvästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Teillä on mainio lukupiiri ja hyvää luettavaa ja keskusteltavaa. Äärimmäisen onnen ministeriö sai varmasti aikaan keskustelua. Värikästä elämänmenoa.
      Lukuiloa kirjan kanssa :)

      Poista
  4. Luin joutavuuksien jumalan silloin kun se ilmestyi. Muistan siitä joitakin katkelmia ja sen, että pidin siitä. Nyt olen lukenut Äärimmäisen onnen ministeriön, mutta en millään saa aikaiseksi postausta. Siinä kirjassa on niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen onnen ministeriö on kuin värikäs tilkkutäkki, siitä voi kirjoittaa mitä vain.
      Joutavuuksien jumala on koukuttava perhetarina ja perheenjäsenet ja muut kirjan henkilöt ovat kiinnostavasti kehitelty.

      Poista
  5. Alkuun valitsemasi lainaus on kaunis, piti lukea monta kertaa ja nauttia ♥♥♥
    (Loppulainauksella ei samaa lumoa, mutta taitavasti kirjoitettua tekstiä sekin.)

    Meillä on intialaisia ystäviä, intialaisuus pikkuisen tuttua ♥

    Mukavaa loppuviikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kirjoitat Rita, ensimmäinen on kaunis runollinen lainaus kirjasta. Toinen lainaus on myös taitavaa ja runollista tekstiä, mutta sisältää myös yhteiskunnallisen, eitoivotun viittauksen joen nykyisestä tilasta.
      Ystävät ovat aina kivoja ♥


      Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  6. Kiitos paljon tästä vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivi!
      Hyvästä kirjasta on aina ilo blogata :)

      Poista