lauantai 3. helmikuuta 2018

Pauli Tapio: Varpuset ja aika


Aamuyö ja eteinen täynnä kutsumattomia jumalia
etusormet ojossa, kylpyhuoneen lattialla siluurikautiset pidot
sokeritoukilla  ja jonnekin, haimaan, pistää,
pseudohematobilia, hysteria,
vaajaluiden alla pimeys ja sydämessä
aavistus rajattomuudesta, joku muu kuin minä
minussa, tietävän mielen lomassa toinen mieli, joka uskoo.

Varpuset ja aika runoteos on oululaissyntyisen runoilijan, kääntäjän ja tohtoriopiskelijan Pauli Tapion esikoisteos. Varpuset ja aika voitti vuonna 2017 HS:n kirjallisuuspalkinnon, tunnustuksen vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Palkinto on myönnetty jo 23 kertaa.

Kirjan sivuilla lentelevät linnut, joita runoilija on tarkkaillut vuosia lintubongarina. Kirjasta voi  bongata varpusten lisäksi korpin, pääskyn, lokin, kurjen, haikaran ja viherpeipon. Luontoon liittyvien teemojen lisäksi runoilija tarkastelee runoissaan yhteiskuntaa ja tätä nykyistä aikaa, jota sävyttää pahuus, mutta lisäksi toivo paremmasta huomisesta sekä usko.

Ainutlaatuista on sekin
yleistä mi on ja toistuu.
Kaikki täältä kerran poistuu.
Kerran katoamme mekin.

Inferno sisältää julmaa väkivaltaa ja teloituksia historiasta ja nykyisyydestä. Nykyajan pakolaiset ja kerjäläiset kulkevat runojen mukana. Osansa saa myös atomivoimalat. Pauli Tapio on katsellut maailman menoa laajalla yhteiskunnallisella katseella ja luonut samalla koskettavia runoja ajasta, joka ei ole ottanut oppia menneisyyden virheistä. Joka sukupolvi on jatkanut virheiden tekemistä ja maapallon ja ihmisten tuhoamista. Runoteos on filosofinen katsaus menneisyydestä ja nykymenosta sekä niiden yhtymäkohdista.

Pauli Tapio, Varpuset ja aika
Poesia 2017
s. 96
Runokirja

6 kommenttia:

  1. Infernon osuus kokoelmassa säväyttää. Runon voimalla näkyy ihmisen osa. Mutta aikaan ei ihminen ei täysin pysty vaikuttamaan. Siksi on varpuset ja aika. Ja kiinnostavia runoja niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inferno on raaka, mutta niin totta. Runoilla voi kertoa paljon, vaikka sanoja olisi vähän. Kiinnostavia runoja minustakin.

      Poista
  2. Pauli Tapion aihepiiri koskettaa aikamme sisintä. Miten oikeassa hän onkaan. Elämme menneisyydessä tehtyjen virheiden merkitsemällä planeetalla, jota meidän tulee huolellisesti suojella tulevien sukupolvien elää. Voimme yrittää ehkäistä katastrofeja hidastamalla ilmaston lämpenemistä. Voimme vaikuttaa pahuuden ilmenemismuotoihin. Voimmeko? Emme saa tehtyjä virheitä tekemättömiksi. Voimme uskoa pyyteettömään hyvyyteen. Mutta emme voi hallita aikaa. Juuri siksi aika on runouden ehtymätön lähde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua pelottaa napajäätiköillä kuvatut kuvat, joissa satojen neliökilometrien jäätiköt irtoavat toisistaan kuin palapelit. Ilmastonmuutos on todella pitkällä ja päättäjät jarruttavat kaikkia hillitsemiskeinoja kymmenien vuosien päähän, kun ainoa oikea tapa hillitä muutosta on nyt heti.

      Poista
  3. Ei ole hetkeäkään hukattavissa. Jäätiköt sulavat, Keski-Euroopan jokien vesi on matalammalla kuin koskaan...äärisääilmiöt lisääntyvät, maaperä kuivuu. Vettä on säästettävä. Joudutaanko tulevaisuudessa rajoittamaan liikennettä, karsimaan pitkiä turistilentoja. Runoilija onnistuu luomaan vaikuttavan kuvan maailmasta, josta on pidettävä huolta. On välitettävä. Runous onnistuu herättämään meidät näkemään todellisuuden. Filmit, musiikki ja laulujen tekstit pystyisivät samaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä ollut ympäri Euroopan tulvia. Makea vesi uhkaa loppua maapallolta. Jäätiköiden vesi laimentaa merivesiä, jolloin niiden eri lajiston ovat vaarassa kuolla. Tällä hetkellä vaaravyöhykkeessä ovat mm. Jääkarhut ja pingviinit. Samaa mieltä runoilijan ja sinun kanssa siitä, että maapallosta pitää pitää huolta.

      Poista