sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran


Minulla on kuusi kuukautta elinaikaa. Tai muutama viikko. Tai muutama vuosi. Istahdan sohvalle pesemättä kasvojani. Istun vain siinä kädet polvilla ja ihmettelen mitä nyt tehdään. Mitä sitä tekisi saatuaan kuulla kuolevansa.

Iranilaissyntyisen Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran on kertomus iranilaisnaisesta, joka pakeni perheineen vallankumouksen pyörteissä Ruotsiin. Lääkäriopinnot ja lähiomaiset jäivät Iraniin. Ruotsissa edessä oli sairaanhoitajan vuorotyö, väkivaltainen parisuhde ja etääntyminen ainoasta lapsesta. Päähenkilö oli katkeroitunut ja ikävä läheisille. Nyt sitten oli sopeuduttava siihen, että kuolema kolkutti oven takana.

Kirja valottaa lukijoille miksi ihmiset pakenevat omasta maasta. Minkälaisia tapahtumia joudutaan kokemaan, ennen kuin ajatuksiin tulee lähtö kotimaasta. Millaisena Ruotsi näyttäytyy maahanmuuttajan silmissä? Kirja avaa näkökulmia maahanmuuttajien elämään ja kokemuksiin vieraassa maassa, vieraan kielen ja kulttuurin maassa. Sopeutumisongelmat, ikävä perhettä ja kaipuu sydämessä eivät lopu viikoittaisen puhelinsoiton aikana. Suru, murhe, ikävä ja pakolaisten kokema tummaakin tummempi tunne-elämä nousee kirjan päähenkilön elämästä vakuuttavasti esille.

Ajattelen, että hävisin taistelun omasta ruumiistani. Ajattelen, että se taistelu hävittiin luultavasti jo silloin kun synnyin. Taas tyttö, taas pettymys.

Pakolaisuuden ja maahanmuuttajaelämän rinnalle kirjan tarkastelussa nousee suvun naisten samankaltaiset kulttuuriset kokemukset. Kirjailija nostaa esille lapsimorsiamet ja lapsiäidit sekä naisten kokeman alistamisen ja väkivallan neljän seinän sisällä, kotona, jossa pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi. Henkinen kidutus ja fyysiset pahoinpitelyt jättävät jälkensä. Jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää jo lapsuudessa.

Golnaz Hashemzadeh Bonde, Olimme kerran ***
Suom. Jaana Nikula
Otavan kirjasto 2018
s. 218
Det var vi 2017

11 kommenttia:

  1. Toinen kirja joka jäi mietintään lukisko vai eikö lukis. Taas tämä aihepiiri pohdituttaa. Janoan selvästikin toiveikkaita kirjoja nyt luettavaksi. Kylläpä olet ehtint lukea jo nämä uutuudet nopsaan, mukava juttu :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nyt tulivat samaan aikaan kirjastosta. Varailen kirjoja jo hyvissä ajoin. Ensin niitä tulee yksittäin, mutta nyt on jo useampi kirja odottamassa lukuvuoroa.
      Aihepiiri ei ole helpoimmasta päästä.

      Poista
  2. Periaatteessa arabikirjallisuus kiinnostaa, koska sen edustama kulttuurimaailma on niin erilaista. Aika usein olen kuitenkin vähän pettynyt, onko niin että kirjoissa ei kuitenkaan ole päässyt sisään heidän maailmaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Luettelen alla joitakin kirjailijoita, joiden kirjat olen lukenut ja ne löytyvät blogistani. Iran ja Afganistan sekä Turkki ovat arabimaiden rajanaapurimaita, mutta maissa asuu myös arabeja. Arabikieltä puhuu n. 300 milj. ihmistä maapallolla ja heitä löytyy ympäri maapallon eri maista mm. Maltalta n. 500 000, samoin Iranista n. 500 000.
      Olen tykännyt Elif Safakin teoksista Kunnia, Kirottu Istanbul ja Valkoinen elefantti. Safak on turkkilainen kirjailija. Egyptiläisen Alaa al-Aswanin Yacoupian-talon tarinat teoksesta tykkäsin myös. Iranilaisen Jasmin Darznikin Iranilainen tytär on myös hyvä. Samoin iranilaisen Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila ja Ruusuvettä ja lammaspataa. Tykkäsin myös iranilaisen Anita Amirrezvanin Kukkien verellä kirjottu teoksesta. Yksi lempikirjailijoistani on afganistalainen Khaled Hosseini, jonka Leijapojat, Tuhat loistavaa aurinkoa ja Ja vuoret kaikuivat ovat huippukirjallisuutta. Algerialaisen kirjailijan Sansal Boualemin Hyvitys on palkittu hieno teos. Pidin myös iranilaissyntyisen Sahar Delijanin Jagarandapuun lapset teoksesta, suosittelen. Palestiinalaissyntyisen Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veen on myös hyvä. Lukisin mielelläni enemmänkin arabimaiden ja heidän lähimaiden kirjallisuutta. Varsinkin Khaled Hosseinin teokset ovat uskomattoman hyviä. Lue ihmeessä ainakin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa.

      Poista
  3. Kommenttina ensin tuohon edelliseen, että iranilaiset ja afganistanilaiset eivät ole arabeja, eivätkä varmaan turkkilaisetkaan.

    Itseäni tämä kirja kiinnostaa juuri tuon iranilaisuutensa takia, koska olen tuntenut joitain Suomessa asuvia iranilaisia. Olenkin varannut sen kirjastosta ja olen toisena jonossa, joten hyvää on luvassa - vaikka taitaa tämä kyllä olla aika rankka kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Syksyn Lehti kommentista ja tulipahan hieman hölmöiltyä, kun ajattelin laittaa kirjallisuutta, joka on "sieltäpäin", eli arabimaiden rajanaapurimaista, tosin Afganistan on Iranin rajanaapurimaa. Blogistani löytyy myös pakistanilaissyntyisen kirjailijan Shamsie Kamilan Kartanpiirtäjä ja Jumala joka kivessä teokset. Pakistan on taas Afganistanin rajanaapuri, mutta ei ole arabimaa.

      Voit ehkä yllättyä millä tavalla kirja on rankka. On ehkä parasta varata nenäliinoja lähelle.

      Poista
  4. Erittäin kiinnostavaa tässä romaanissa päähenkilönaisen kuvaus ja Bonden tapa luoda uudenlaista narratiivia, jota ei voida tarkastella pelkästään pakolaisuuden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija on luonut varsin kompleksisen päähenkilön. Teos on monikerroksinen ja varsinkin töksähtelevä kerronta kuvaa varsinkin päähenkilöä.

      Poista
  5. Piditkö tästä? Mä sain tän kanssa juuri luettua, ja minusta tämä oli kyllä erinomainen! Päähenkilö oli jotenkin aivan loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuli lukuun Toni Morrisonin loistavan Minun kansani, minun rakkaani teoksen jälkeen ja se verotti ainakin minun syventymistä tähän kirjaan, joten en oikein pitänyt. Varsinkin töksähtelevän lyhyet lauseet verottivat lukunautintoa. Päähenkilöstä löytyi sopivasti särmää.

      Poista