sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Margaret Atwood: Orjattaresi


Yritän olla ajattelematta liikoja. Ajatukset on parasta säännöstellä, kaiken muun tapaan. On paljon asioita joita ei kestä ajatella. Ajattelu voi heikentää mahdollisuuksia, ja minä aion säilyä hengissä.

Kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin Orjattaresi on pakahduttava dystopia lähitulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit johtavat maata ja käyvät sotia vallatakseen lisää alueita ja saadakseen opetuksensa leviämään kaikkialle. Kirjan päähenkilö on uudelleenkoulutuksensa jälkeen erään korkealla hierarkiassa olevan komentajan orjatar. Pesti on kaksivuotinen, ja sinä aikana orjattaren pitäisi alkaa odottamaan lasta komentajalle. Syntyvyys on heikentynyt kautta koko mantereen, joten orjattaria halutaan synnyttäjiksi ja turvaamaan ihmisten tulevaisuuden ja uskonnon leviämisen. Muut uskonnot tuhotaan Yhdysvalloista. Se tapahtuu tuhoamalla sellaiset, jotka eivät käänny oikeaan uskontoon.

Tämä on Gileadin sydän, minne sota ei pääse tunkeutumaan muuten kuin televisiossa. Rajoista emme ole aivan varmoja, ne siirtyvät aina hyökkäysten ja vastahyökkäysten mukaan; mutta tämä on joka tapauksessa keskus, missä mikään ei liiku. Gileadin tasavalta ei tunne rajoja, sanoi Lydia-täti. Gilead on meissä itsessämme.

Päähenkilö elää hyvin rajoittunutta elämää komentajan taloudessa. Lukeminen ja kirjoittaminen on kiellettyä naisilta. Televisio-ohjelmia näytetään vain ennen seremonia-illan hartautta, kun komentaja lukee raamattua. Seremonia tarkoittaa ns. hedelmöittämisriittiä, joka on aika uskomaton. Jos orjatar tulee raskaaksi ja synnyttää, talon emäntä on tiukasti mukana synnytyksen viimeisissä vaiheissa, jotta hän voi muistella synnyttämistä omana tapahtumana. Talon emäntä on mukana myös hedelmöittämistapahtumassa, joten hän voi muistella hedelmöittämistapahtumaa omana tapahtumana. Orjatarta ei siis ole olemassa missään muotoa. Hänellä ei ole edes nimeä. Aikaisempien nimien käyttö on kiellettyä

On hän joka tapauksessa edistystä edelliseen verrattuna, joka haisi kuin kirkon vaatehuone sateella; kuin oma suu hammaslääkärin alkaessa ronkkia sitä; kuin sierain. Komentaja lemahtaa sen sijaan koipalloilta, vai onko tuo haju peräisin jostain itsekidutuksellisesta partavedestä?

Gilead on miesten paratiisi, jossa miehisyys on voimissaan ja naisten oikeudet on poljettu maahan näkymättömiin. Nainen ei voi käydä töissä, saada palkkaa, omistaa rahaa. Mies on perheen pää. Yksinäisten naisten perheen pää on sukulaismies. Naiset joutuvat pukeutumaan vanhanaikaisesti. Orjattarilla on maahan ulottuva punainen puku ja päässä valkoinen kovitettu huppu, joten hänen on vaikea nähdä muualle kuin eteenpäin.

Orjattaresi on uskomaton dystopia eli kauhuskenaario tulevaisuudesta. Atwoodin kirjasta on tehty tv-sarja, joka on valloittanut maailmaa, eikä ihme, sillä se on tehty laadukkaasti kirjaa mukaellen. Joitakin kohtia on muutettu, mutta esimerkiksi puvustus on loistavaa työtä. Päänäyttelijä kuvaa juuri kirjan päähenkilöä todella hyvin. Suosittelen molempia, sekä kirjaa että tv-sarjaa. Kirjan ahdistava ja pelonsekainen ilmapiiri tulee hyvin esille myös tv-sarjassa.

Vaikka tarina on melkeinpä äärimmäisen pelottava, pidin siitä kovasti. Naisten oikeuksien polkeminen on monessa maassa jatkunut perinne, josta on vaikea päästä irti. Naiset pukeutuvat peittävästi ja pysyttelevät neljän seinän sisällä. Miehillä ovat kaikki oikeudet naistensa ja tyttöjensä suhteen. Margaret Atwood siis kirjoitti tarinansa käyttämällä osin maailmalla tunnettuja fundamentaalisia perinteitä ja naisten oikeuksien polkemisia, jotka ovat jo rantautuneet maahanmuuton myötä myös Suomeen. Ajatuksia herättävä teos, joka pitää lukijansa kiinni tarinan jokaisessa sanassa, lauseessa ja tapahtumassa.

Margaret Atwood, Orjattaresi *****
Suom. Matti Kannosto
Tammi 2017
s. 436
The Handmaid´s tale 1985
Ensimmäinen suomennos Kirjayhtymä Oy:n kustantamana 1986

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirja, mutta tuo tv-sarja pitäisi kyllä katsoa. Tarina ja kirjan maailma ovat kyllä puhuttelevia ja olen kuullut sarjasta pelkästään hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarja on uskomattoman hyvä. Päänäyttelijä on ihana ja sopii hyvin näyttelemään frediläistä.
      Onhan tämä niin superhyvä kirja ja tv-sarja ei jää yhtään jälkeen kirjasta :)

      Poista
  2. Tämä on hyytävän hyvä kirja. Muistan edelleen, millainen olo sen lukemisesta tuli, vaikka siitä on kohta parikymmentä vuotta, kun sen luin. Sarjaa olen nyt katsonut Areenasta henkeä pidätellen.

    Karmeinta minusta on, kuinka hienosti Orjattaresi kuvaa asioiden hidasta muuttumista ilman, että kukaan puuttuu mihinkään. Samanlaista hivutustyötähän tehdään koko ajan oikeassakin maailmassa. Vanhoilliset asenteet vahvistuvat, eikä ääntä pidetä tarpeeksi esimerkiksi ihmisoikeuksia kaventavasta lainsäädännöstä. Toivottavasti kohta ei ole liian myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Suomen ulkoministeri oli tökerö, kun meni abortin vastaiseen mielenosoitukseen. Kirjassa oli yksi hälyttävä esimerkki juuri kyseiset mielenosoitukset ja sen jälkeen totaalikielto. Ministeri on kokopäiväministeri, eikä hän voi kulkea mielenosoituksissa, jotka vastustavat Suomen lakia. Olen samaa mieltä, että vanhoilliset asenteet vahvistuvat koko ajan, kuten kirjassa. Toisaalta myös johtohahmoilla on pimeät puolensa. Ympäri maapallon tulee esille korruptiot, seksiskandaalit, rahanpesut, harmaa työvoima, lapsityövoima jne. Pahempaan suuntaan ollaan menossa, kun Kiina ja Yhdysvallat sekä Venäjä porskuttavat omaan malliinsa.

      Poista
  3. Huomasitko kuvia Trumpin ja Putinin vierailun ajan mielenosoituksista? Niissä oli myös orjatar-lauma punaisine kaapuineen ja näkökenttää rajoittavine päähineineen.

    Pidän sekä kirjasta että sarjasta. Hyvä dystopia juuri siinä, että se näytti, miten helposti tähän tilanteeseen voidaan joutua, kun ei hätkähdetä varoittavista ilmiöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurasin tosi vähän heidän vierailuaan, koska en pidä heistä tippaakaan. Täytyypä katsoa, jos Areenasta löytyy nämä orjattaret.
      Varoittavia ilmiöitä on pilvin pimein ja yksi pahimmista on ulkoministerimme osallistuminen mielenosoitukseen. Juuri tuollaiset puolueet ovat pahimpia ja niitä löytyy joka maasta. Mutta johtohahmot käyttäytyvät siviilissä sitten, kuten komentaja kirjassa.

      Poista