lauantai 27. lokakuuta 2018

Laia Jufresa: Umami


Ehkä minun täytyy jättää opinnot sikseen, hän ajattelee. Ja hän ajattelee Chihuahuaa, miestä jonka kansssa hän makaa silloin tällöin mutta joka on nyt ollut kateissa viikkokaudet, aina siitä asti kun he viimeksi olivat sängyssä ja mies veti vaatteita päälleen ja sanoi kattoa katselevalle Marinalle: "Minä en millään jaksa", niin kuin heidän suhteensa olisi laukku jossa mies kantaa häntä ja raukan sormet olisivat hiertymillä laiheliinin painosta.

Meksikolaisen kirjailijan Laia Jufresan värikylläinen Umami kertoo Mexico Cityn miljoonakaupungissa sijaitsevasta viiden talon suljetusta pihapiiristä Kellotapulipihasta ja talojen asukkaista. Talot omistaa leskimies Alfonso Semitiel ja hän asuu Umami-talossa pikkuistensa kanssa. Talot on nimetty makujen mukaan ja Karvaan talossa asuu parikymppinen Marina, jolla on syömis- ja mielenterveysongelmia. Suolainen talossa asuu Ana perheensä kanssa ja hänen ystävänsä Pina asuu Hapan nimisessä talossa. Makea talossa oli jossakin vaiheessa musiikkikoulu, jonka opettajia Anan vanhemmat olivat, myöhemmin siihen tuli uudet vuokralaiset. Pihapiirissä kuuluu lasten äänet, musiikki ja Marina maalaa tauluja. Vuokralaiset vaihtuvat, elämässä sattuu kaikenlaista, syntymistä, sairauksia ja kuolemaa. Puolisot vaihtuvat ja lapset kasvavat. Ainoa pysyvä seikka on pihapiirin keskellä oleva kello, joka on hautautunut maanjäristyksen aikana maan sisään siten, että vain kahva on näkösällä.

Kun Marina muutti Kellotapulipihalle, hänestä tuli meidän lastenvahtimme. Hän vahti meitä sillä aikaa kun äiti suri Luzia. Marina istutti meidät olohuoneeseen piirtämään. Sieltä meillä oli suora näköyhteys pihakäytävällä vaeltaviin naisiin. Silloin pihakäytävä oli Marinan mukaan mielisappuran värinen, ja väri sopi naisille hyvin, he olivat jonottavia mielipuolia, aina levottomia, juuri jostain ruuhkasta selvinneitä tai hetkeksi kahden tehtävän välimaastoon seisahtaneita.

Ihastuin täysillä tähän meksikolaisen elämän nykytilaa kuvaavaan teokseen. Kirjassa tulee esille mm. miljoonakaupungin saasteet, savusumu ja lyijyn laskeutuminen maaperään, jota Ana yrittää vastustaa rakentamalla omalle patiolle puutarhan. Puutarhaan hän saa hyviä ohjeita Alfonsolta, joka on antropologi ja tehnyt ikänsä tutkimustyötä historiallisten kasvien parissa. Kirja kuvaa perheiden elämää muutaman vuoden ajalta. Kirjassa kuljetaan eteenpäin ja taaksepäin useammalla tasolla ja herääviin kysymyksiin saadaan vastaukset matkatessa kirjan parissa eteenpäin.

Eletään Yhdysvaltojen naapurissa, ja kirjailija on saanut hyvin napattua ajatuksia naapurina elämisestä, sillä Anan äiti on kotoisin Yhdysvalloista ja perhe käy mummin luona kyläilemässä. Maastamuuttoa on siis toisinkin päin, ts. maastamuutto on kuvattu yleensä siten, että meksikolaiset muuttavat Yhdysvaltoihin. Tämäkin puoli näytetään kirjan sivuilla. Kirjasta nousee runsaasti erilaisia teemoja, joista voisi keskustella enemmänkin esim. surusta tai äideistä ja tyttäristä, vanhemmuudesta ja sen puuttumisesta ym. Yksi teema mistä pidin kovasti oli juuri tämä puutarhainnostus, johon Ana purki omaa suruaan ja jonka avulla hän toivoi uutta alkua perheelleen keskellä korkeiden talojen ja miljoonien autojen. Upeaa leikittelyä sanojen kanssa ja mikä hellyttävä ja kaunis kerroksellinen arkikuvaus erilaisista asukkaista, jotka hyväksyivät toisensa sellaisina kuin olivat ja tukivat toisiaan päivittäin.

”Umami on viides makunystyjemme erottama maku, kaikki tietävät makean, suolaisen, karvaan ja happaman, mutta näiden neljän lisäksi on umami, jota länsimaissa ei ole tunnettu vielä kovinkaan pitkään, ehkä vasta sata vuotta, sana on japania ja tarkoittaa herkullista.”


Laia Jufresa, Umami *****
Suom. Laura Vesanto
Fabriikki kustannus 2018
s. 266
Umami 2015

8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! Lukulistalle siis tämäkin. :D

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että pidit tästä kirjasta. Tilasin viime jouluna joululahjaksi itselleni Fabriikin tämän vuoden neljä käännöskirjaa, ja tämäkin siis tuli minulle kotiin (täytyy sanoa, että on kiva saada "joululahjapaketteja" pitkin vuotta :)). Vielä en ole ehtinyt lukemaan, mutta pitää muistaa tutustua tähän loppuvuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti kun kuulin kirjan aiheesta, kirja hyppäsi kirjaston varauslistalle ja sain sen luettavaksi melkein heti. Toivottavasti kirja saa paljon lukijoita, sillä aihe on todella symppis.
      Tämä on huippuhyvä joululahjaylläri :) Kirjat ovat parhaimpia lahjaideoita ja samoin lahjakortit sinne mistä niitä kirjoja voi hankkia :)

      Poista
  3. Meksikolaista kirjallisuutta tulee vastaani harvoin, ja senkin takia tämä oli kiva löytää täältä sun blogista! Kiitos kirjavinkistä, Mai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Umami oli minulle ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen lukenut. Avaa silmiä meksikolaiseen elämään. Suosittelen kirjaa lämpimästi.

      Poista
  4. Nimensä mukaisesti ja poikkeavuudessaan kerrassaan herkullinen teos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen Takkutukka, kirja on herkullinen. Kaikki muutkin maut löytyvät kirjan tarinasta :)

      Poista