lauantai 20. huhtikuuta 2019

Michael Katz Krefeld: Langenneet


Langanlaiha olento oli painettu polvia myöten metalliromuun aivan kuin olisi haluttu varmistaa, ettei tuuli veisi häntä mennessään. Luut erottuivat selvästi kireän ihon alta ja ruumis oli kalkittu valkoiseksi, niin että se näytti aivan marmorilta. Naisen silmämunatkin oli kalkittu, hän tähyili korkeiden jätekasojen yli kuin roomalainen patsas.

Tanskalaisen Michael Katz Krefeldin dekkarisarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Langenneet. Kirjan päähenkilö on kööpenhaminalainen poliisi Thomas ”Ravn” Ravnsholdt, joka yrittää turruttaa päänsä joka hetki, sillä selvinpäin oleminen tuo liikaa muistoja mieleen entisestä elämästä. Thomas on siis sairaslomalla poliisintyöstään. Ainoa, joka yrittää pitää häntä järjissään, on koira. Koira tarvitsee ruokaa ja vettä ja tarvittaessa hoitopaikan. Ja niitä hoitopaikkoja koira tarvitsee, kun Thomas pestataan etsimään eräs kadonnut nuori nainen. Etsintähommat vievät hänet naapurimaahan ja alamaailmaan, joka on niin paha, että poliisitkin yrittävät välttää sekaantumasta heidän asioihinsa. Thomas on hieman eri laatua kuin paikalliset poliisit, sillä hänellä ei ole mitään menetettävää.

Tyttö näyttäisi kauniimmalta ja maijesteettisemmalta kuin koskaan eläessään. Mutta kaikkea muuta kuin täydelliseltä. Tämä oli vain hätäratkaisu, harrastelija yritys kätkeä oma epätäydellisyytensä. Hän tiesi sen liiankin hyvin ja häpesi. Mutta jonakin päivänä hän saisi prosessin onnistumaan, jonakin päivänä mestariteos olisi valmis. Onneksi hänen listallaan oli vielä ehdokkaita. Tukholmassa heitä riitti. Pieniä kodittomia itäeurooppalaistyttöjä. Hän lupasi itselleen, että ensi kerralla hän tekisi kaikkensa.

Michael Katz Krefeld on kirjailija ja tv-käsikirjoittaja ja hänet on palkittu Tanskan parhaana rikoskirjailijana. Langenneet on Krefeldin viides teos, kirja oli ilmestymisvuotensa paras rikosromaani ja se oli Tanskan Lasiavain-palkintoehdokas. Sarjasta on suomennettu viisi teosta: Langenneet (2014), Kadonneet (2015), Lahko (2016), Syvyyteen (2017 ja Sopimus (2018).

En suosittele kirjaa herkimmille lukijoille, sillä kirjassa oli todella väkivaltaisia kohtauksia. Langenneiden teema pyörii ihmiskaupassa, prostituutiossa, huumeissa ja väkivallassa ja niiden sekoituksessa. Siinä seassa pyörii sarjamurhaaja oman yksityisen projektinsa luomisvimmassa suunnittelemassa täydellistä taideteosta.

Ihmiskauppa on hirvittävää ja toivon, että sitä saataisiin kitkettyä ainakin vähemmäksi. Ihmiskaupassa ihminen alistetaan välineeksi, jolla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa, hän on vain ansaintaväline hänen omistajalle. Uskomatonta, mutta totta, ihmiskauppiaat ovat ihmisten omistajia. Juuri näiden ihmiskauppiaitten toiminta pitää saada loppumaan, ja Langenneissa tuodaan esille ihmiskauppiaitten väkivaltainen julmuus, joka kohdistuu ihmisiin, jotka he omasta mielestään omistavat, esim. jonkun tai joidenkin velan vuoksi. He voivat myydä omistamiaan ihmisiä ja vangit tai orjat huomaavat olevansa jälleen suunnattomia summia velkaa ihmiskauppiaille, joille heidän uhkailunsa, kiduttamisensa ja tappamisensa väkivallalla on kammottavaa puuhaa. Luin viimeksi ihmiskaupasta Cecilia Samartin : Kirottu kauneus teoksesta ja olen sitä mieltä, että aiheesta on puhuttava näkyvästi, jotta sen mittasuhteet tulisivat päättäjien tietoisuuteen ja sille tehtäisiin jotakin.

Michael Katz Krefeld, Langenneet
Suom. Päivi Kivelä
Like 2014
s. 352
trilleri

2 kommenttia:

  1. Nyt vasta huomasinkin, että olet juuri blogannut tästä mainitsemastasi kirjasta. Kuulostaa kyllä juuri sellaiselta, ettei varmaan ole minun juttuni... Ihmiskauppa on muutenkin rankka aihe. Minulla on hyllyssäni yksi siihen liittyvä romaani, mutta en ole vielä saanut luettua. On aina löytynyt niin paljon muuta luettavaa, ja toiseksi olen vähän pelännyt, että jos se on ahdistava kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiskauppa on todella julma aihe. Ihmiskaupan uhrit on peloteltu julmalla tavalla tottelemaan. Tätä tarinaa oli kauheaa lukea, mutta onneksi tämä oli fiktiota, eikä tässä ollut lapsia. Aihepiiri kyllä ahdistaa minuakin.

      Poista