perjantai 31. heinäkuuta 2020

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu (Klassikkohaaste 11)



Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä. Tarkemmin sanoen Fredan varrella, Boijen sairaalassa. Mä en tiedä minkälainen ilma sinä päivänä oli. Mä en tiedä myöskään oliko yö tai päivä tai oliko aika hyvä tai huono enkä mä yleensä tiedä muutakaan asiaan kuuluvaa mutta yhden asian mä luultavasti jo silloin tiesin tai tunsin: mä en ollut toivottu lapsi.

Lassi Sinkkosen (1937-1976) Solveigin laulu valikoitui lukukirjaksi omasta kirjahyllystä heinäkuiseen Kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen, joka on ilmestynyt jo 11. kertaa. Mielestäni Sinkkosen kirja on ansainnut klassikkokirjanimityksen, sillä julkaisupäivästä on jo 50 vuotta. Ostin kirjan muutama vuosi sitten Ivalon kirjaston poistopisteestä matkalukemiseksi, mutta luin sitten jonkun muun kirjan. Minua järkyttivät kirjan tapahtumat sen verran paljon, että hyvä etten lukenut tätä yleisellä paikalla.

Solveigin elämästä kertova kirja on kurja kertomus lapsesta, jota vanhemmat eivät halunneet. Varsinkin äidin harrastamasta lapsen kaltoinkohtelusta ja väkivallasta oli hirvittävää lukea. Uskon aiheen olleen järkytys ilmestymisvuonna 70-luvulla. Sinkkonen ravisteli äiti-lapsi-tabua oikein isolla kädellä Solveigin laulussa. Solveigin äiti suorastaan vihasi omaa lastaan.

Jumalauta! Te vissiin meinaatte että se ämmä on kerännyt kamppeensa ja häipynyt ja jättänyt lapsen tänne. Mikä helvetin äiti se on! Voi perkele sitä huoraa, manaili isäs.

Kirjan kuvioissa nuori perhe asui 1930-luvulla Solveigin isän puoleisten isovanhempien luona ns. työläiskorttelissa. Vanhemmat käyttivät holtittomasti alkoholia ja kumpaisellakin oli avioliiton ulkopuolisia suhteita. Onneksi Solveigilla oli rakastavat isovanhemmat, jotka olivat tukena ja turvana, kun omista vanhemmista ei siihen ollut.

Kirjassa elettiin läpi sota-ajan, ja Sinkkonen kuvaa hyvin lapsen asemaa sodan aikana. Oma äiti, Saara, hankki Solveigillekin sotaorpopaikan ruotsinlaivasta, sillä hän olisi halunnut päästä Solveigista kokonaan eroon, kun mieskin oli sodassa. Solveig ei halunnut lähteä.

Isäs ei lyönyt Saaraa nyrkeillä mutta se oli saanut jostain silitysraudan johdon käteensä ja veteli sillä Saaraa pitkin poikin. Fafa ei edes yrittänyt mennä väliin vaan se meni sun luokses ja istui sun etees sängynlaidalle ja katseli kun nuoriso otti yhteen. Mä en uskaltanut myöskään sekaantua koko rähinään mutta hengessäni mä toivoin ettei ihan kaikki särkyis talossa.

Varsinkin kirjan alkupuolen tarinaa, jossa kerrottiin Solveigin lapsuudesta, oli järkyttävää lukea. Jos famua ei olisi ollut, Solveig ei olisi saanut syödäkseen, eikä vaatteita päälle. Kun Solveig oli kolmentoista vanha, Saara päätti, että Solveigin piti hankkia itse koulun kesälomalla ruokansa. Saara hankki Solveigille piianpaikan, joten hän vietti kesänsä eräässä saaressa tekemässä kotitöitä mm. ikkunanpesua ja pyykinpesua. Säästyipähän ainakin kesän aikana Saaran lyönneiltä ja ilkeältä puheelta.

Solveigin laulusta on tehty myös tv-sarja ja näytelmä. Tarina on saanut myös jatkokirjan nimeltään Solveig ja Jussi (1973). Kirjailija teki itsemurhan 38-vuotiaana. Hän kirjoitti elämänsä aikana kuusi runoteosta ja viisi romaania. Kirjailijan uransa aikana hän työskenteli pesulassa, maalarina, rakennuksilla ja metallityöläisenä. Kirjoissaan hän kuvasi työläisiä ja heidän elinolosuhteitaan.

Lassi Sinkkosen Solveigin laulu kuvaa työläissukuun syntyneen Solveigin elämää lapsuudesta nuoruuteen 1930-luvulta 1950-luvulle. Kirja on karun surullinen kuvaus lapsen kasvusta olosuhteissa, joihin häntä ei haluttu. Kirjan loppu kuvaa eräänlaista vapautusta kurjista vanhemmista. Ja tietoisuutta siitä, että elämä olisi voinut olla toisenlaista, rakastettua ja turvallista.

Lassi Sinkkonen, Solveigin laulu
Suuri Suomalainen Kirjakerho 1974
s. 248
Ilmestyi ensim. kerran Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamana 1970


Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 
5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter
6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 
8.  Timo K. Mukka: Tabu
9.  Hannu Salama: Juhannustanssit
10. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11. Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu

Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Jane Kirjan jos toisenkin-blogista. Kiitokset vetäjälle.



17 kommenttia:

  1. Olen tämän ja sen jatko-osan lukenut. Lukemisesta on aikaa, mutta minä pidin tästä kovasti, jos nyt näin voi tällaisesta kirjasta sanoa. Ajakuva kiehtoi, sillä se sijoittui juuri siihen aikaan Suomessa joka minua kiinnostaa. Sinkkoselta olen lukenut myös Sumuruiskun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin järkyttävä kirja, että ihan pahaa teki, mutta samalla tarina imaisi mukaansa kaikkeen kauheuteen mitä siitä nousi: alkoholismi, parisuhdeongelmat, aviorikokset, perheväkivalta. Sitten myös vastapainona isovanhempien tuki ja rakkaus, koulumenestys, työpaikkamenestys, ihana heräävä rakkaus.

      Poista
  2. En ole tätä lukenut. Klassikkohaaste on siitäkin hyvä, että saa tietoisuuteensa kelpo klassikoita! Muutakin on kuin uutuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Riitta. Klassikkohaasteesta saa vinkkejä vanhemmista kirjoista. Yritän lukea vanhempia kirjoja säännöllisesti ja omasta kirjahyllystä löytyy aika hyvä kattaus eri ikäisiä kirjoja.
      Kirjastot ovat mahtavia kirjojen aarreaittoja. Niistä löytyy monen ikäisiä kirjoja.

      Poista
  3. Luin Solveigin laulun aika pian sen ilmestymisen jälkeen. Kirja oli aikanaan melkoinen tapaus. Pidän kirjasta ja pidin myös tv-sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kirja on ravistellut ilmestymisaikanaan äiti-myyttiä. Kirjan äiti, Saara, on tosi paha ja ilkeä ihminen ja tosiaankin vihaa omaa lastaan.
      Olen katsonut TV-sarjan, mutta olen tainnut unohtaa mitä siinä tapahtui ja ketkä siinä näyttelivät.

      Poista
  4. Luin tämän lukiolaisena ja kirja teki silloin valtavan vaikutuksen. Ehkä nuori ikäni vaikutti, mutten kokenut romaania niin rankkana. Kiinnostavana ja mieleen jäävänä kylläkin. Ajankuva ja realismi on tässä vahvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä järkytyin heti alussa, kun Saara ei meinannut ottaa vauvaansa mukaan synnytyssairaalasta. Ja jätti vauvan yksin asuntoon ja lähti juhlimaan.
      Todella hienosti kuvatut miljööt ja ajankuvaukset.

      Poista
  5. Tämä kirja on tuttu vanhempieni kirjahyllystä, he lukivat 70-luvulla juuri näitä kirjakerhon kirjoja. En ollut kuitenkaan ymmärtänyt kuinka rankasta tarinasta tässä on kyse. Kiitos vinkistä, luen heti kun kirja osuu eteeni! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit kirjavinkin. Tämä on rankka kirja. Tuli jopa mieleen, että oliko kirjassa kirjailijan omaa lapsuuden ja nuoruuden kuvausta. Hyvin aidon oloista kuvausta.

      Poista
  6. Tämä kuulostaa kiinnostavalta, vaikka ilmeisen rankka onkin. Täytyy pitää mielessä tulevia klassikkolukemisia valikoidessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirjan tarina on rankka, suosittelen sitä klassikkohaasteeseen luettavaksi.
      Minulle on näköjään kertynyt näitä perheväkivaltakirjoja näihin klassikoihin mm. Huojuva talo ja Erään avioliiton anatomia ja tämä Solveigin laulu.

      Poista
  7. Tämä on järkyttävä tarina, jonka luettuani olin pitkään allerginen kotimaisille kurjuuden kuvauksille. Tässä ne oli viety äärimmäisyyteen, ihan kaikki. En tiedä, pystyisinkö lukemaan tätä uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, järkyttävä tarina ja niitä kurjuuden kuvauksia on paljon. Tarinassa on paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jopa kuten kirjoitit, äärimmäisyyksiin asti. Kirja kuitenkin imaisi mukaansa,

      Poista
  8. Solveigin laulun olen lukenut useampaan kertaan. Se on aina yhtä rankkaa luettavaa, mutta mielestäni siinä on hyvää ajankuvausta. Hyvä valinta klassikkohaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuvaukset ja miljöökuvaukset ovat hienoja. Ihailin jopa tarkkoja naisten vaatteiden tarkastelua. Tietysti vaatteet kiinnostivat nuorta Solveigia.
      Rankka tarina. Varmasti kirja on herättänyt huomiota ilmestymisvuonnaan.
      Suosittelen kyllä muillekin luettavaksi. Herkille ei sovi tuon väkivallan vuoksi.

      Poista