Stina Jackson: Erämaa

 

Pahinta oli hämärän aika, kun huomasi, että taas oli yksi päivä kulunut hukkaan. Samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Hän seisoi kassan takana ja yritti olla piittaamatta pimeydestä, joka levisi myymälän ikkunan taakse.

 

Ruotsalaisen Stina Jacksonin toinen dekkari Erämaa sijoittuu ensimmäisen dekkarin Hopeatien tapaan Pohjois-Ruotsiin. Stina Jackson kuvaa koukuttavasti luontoa, kituvia pikkukyliä ja niiden epäluuloisia asukkaita. Vanhat kaunat ja väärinymmärrykset leimaavat kirjan henkilöhahmojen tekoja. Keski-ikäinen Liv oli asunut koko ikänsä Ödesmarkissa isänsä ja poikansa kanssa. Pahansisuinen isä oli riidoissa koko kylän ihmisten kanssa. Pahinta oli tietysti Livillä ja hänen pojallaan, jotka joutuivat kestämään isän ilkeilyä koko ajan. Sitten isä katosi.

 

Poika oli syntyä putkahtanut kuin tyhjästä eikä isästä ollut saatu selvyyttä edes vuosien juoruilun jälkeen. Ikävä tilanne, joka antoi vieläkin aihetta puheisiin. Yhdestä asiasta kylillä oltiin kuitenkin samaa mieltä: Liv Björnlundista ei koskaan tulisi kunnon ihmistä.

 

Juoruilu ja takanapäin puhuminen on ikävää. Liv oli tottunut kulkemaan omia polkuja, eikä luottanut kehenkään. Isäkään ei seurustellut kylän asukkaiden kanssa ja luotti vielä vähemmän ulkopuolisiin, joita puhutteli milloin susiksi, milloin muilla nimityksillä. Pojallakaan ei ollut kavereita. Kyläläiset olivat kateellisia, sillä tiedettiin, että Livin isä oli rikas ja että isä ei luottanut pankkeihin. Rahojen oli pakko olla talonröttelössä, missä he asuivat. Kaikenlaiset äkkirikastumisesta haaveilevat pikkunilkit alkoivat piirittää heidän kotiaan. Jotakin tapahtui, ja isä pysyi kadoksissa.

 

Pian Liv oli jälleen hakkuupölkyn luona. Kevätaurinko häikäisi niin, että hänen oli suljettava silmänsä kohottaessaan kirvestä ja kun kirves putosi, se halkaisi isän pään.

 

Stina Jacksonin dekkarit muistuttavat toisiaan siinä mielessä, että ne sijoittuvat Pohjois-Ruotsiin ja kummassakin ruoditaan isä-tytär-suhdetta. Voin spoilata sen verran, että Erämaan isä-tytär-suhde on erittäin kieroutunut. Kylmänväreet kulkivat ihoa pitkin tarinan matkassa. Halusin tietää mitä isälle oli tapahtunut ja halusin tietää Livin menneisyydestä ja siitä miksi hän oli jäänyt kotikylälle kammottavan isänsä lähelle. Halusin tietää, mutta samalla en halunnut tietää.

 

Hopeatie oli ilmestymisvuonnaan Ruotsin paras romaani ja sai arvostetun Lasiavain-palkinnon. Erämaa on myös ehdolla Årets bok 2020-palkinnon saajaksi. Erämaa on tiheätunnelmainen jännityskirja, jossa ruoditaan perheen sisäisiä tulehtuneita suhteita ja kyläyhteisön myrkyllisiä ajatuksia päähenkilön perheestä. Olisiko kaikki ollut estettävissä? Uskon, että koukutut Erämaahan.

 

Stina Jackson, Erämaa *****

suom. Jaana Nikula

Otava 2020

s. 334

Psykologinen trilleri

 

Stina Jackson: Hopeatie