Raotan varovasti umpeen muurautuneita silmäluomiani. On kirkasta, aivan valkoista kaikkialla. Kieli tarttuu kitalakeen, ja kun liikutan sitä, suu vettyy ja tunnen tutun äitelän maun: etanoli.
Reetta Aallon teos Musta aukko alkaa todellisen mustan aukon kuvaamisella, kun päähenkilö ei muistanut yön tapahtumista mitään. Juhlittu ja juotu oli ankarasti, jopa niin ankarasti, että filmi oli katkennut. Sitä ankeampaa oli herätä vieraan miehen viereltä, ja huomata, että seksiäkin oli harrastettu. Eikä muistanut siitäkään mitään.
Oletko tulossa yöksi kotiin?
Se oli lähetetty kymmentä vaille yksi yöllä.
Oli vuosi 2019. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen elokuvaohjaaja, nainen, jonka elämänhallintataidot olivat hukassa. Hän yritti kirjoittaa, mutta aika meni lähinnä sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ja juhlimisessa. Kaikki meni aina överiksi. Juomistavat hän oli oppinut jo kotoa. Mies oli huolissaan vaimonsa juomisesta, joka pahensi myös vaimon paniikkioireita. Elämä oli suurta draamaa.
Olen kännissä ja vitun sekaisin, yhyy.
Muistin totaalinen katkeaminen ja sekoilu vieraan miehen kanssa, jopa epäily siitä, että oli tullut raiskatuksi, kaikki yhdessä vaikuttivat siihen, että päähenkilö oli valmis menemään AA-kerhoon.
Helvetti. Ehdin jo toivoa, että hän olisi jossain kauempana Venäjän rajasta. Missä tahansa muualla, mutta ei Donbasissa.
Mustan aukon toinen osa sijoittui vuoteen 2022. Päähenkilön elämä oli tasaantunut sen jälkeen, kun hän oli jättänyt alkoholin. Elämään tuli kuitenkin uusi musta aukko, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä ja varsinkin Pietari olivat tärkeitä paikkoja päähenkilölle. Ne olivat jääneet jo korona-aikana tauolle. Ukrainassa oli eräs hyvin rakas ystävä, joka piti saada turvaan. Sota siis aiheutti suurta stressiä päähenkilölle.
Sota on aiheuttanut itsellenikin suurta stressiä. En pystynyt lukemaan tästä kirjastakaan sodasta, vaan hypin ylitse. Yritin säästyä sodan kuvauksilta ja siltä miten paha olo kirjan päähenkilölle tuli sodasta. Tiedän, että suurin osa tekee sitä samaa, ja välttää sodan seuraamista. Uutisisten kuvia ei voi aina välttää, mutta yritän olla niitä katsomatta. Ne ovat kauheita. Ne ovat järkyttäviä ja pahoja.
Reetta Aallon Musta aukko pureutui suostumukseen ja rajojen rikkomiseen. Mustan aukon päähenkilö on voimakas ja vahva, mutta samalla turvaton ja eksynyt. Mikä voisi tuoda elämään lisää turvaa ja rajoja?
Reetta Aalto, Musta aukko
S & S 2024
s. 317
AA-kerho
Me-too
Mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia painavia teemoja. Naisen alkoholismista ei ole varmasti kirjoitettu läheskään niin paljon kuin miesten.
VastaaPoistaTässä on kyllä tosi painavia teemoja. Alkoholismin ja sodan lisäksi on vielä Me-too-liike. Se mitä päähenkilö piti alkuun hyväksyttynä, sattuuhan sitä kännissä juttuna, on tänä päivänä lain mukaan tuomittavaa. Vaikea todistaa todeksi, ja useita miehiä on tuomittu sen jälkeen, myös julkkiksia.
PoistaOlen samaa mieltä kuin Anki, kiinnostavia aiheita. En ole tämän kirjan ilmestymistä huomannutkaan. Nainen selvisi ensimmäisestä ongelmastaan - alkoholista - , toivottavasti myös toinen mieltä painava asia selviää.
VastaaPoistaKiitos Anneli kommentistasi. Elämässä tapahtuu kauheita asioita. Tässä kirjassa on nostettu niitä kauheuksia esille hyvin dramaattisesti ja upeasti kerrottuna.
Poista