Lumi narskui kenkien alla, hengityksestä levisi pakkasaamuun huurua, joka haihtui ilmaan. Valkea jääkiteiden peite verhosi pihatien molemmin puolin harvakseltaan kasvavien koivujen oksat ja rungot, lämpötilan äkillinen laskeminen oli muuttanut ilmassa olleen kosteuden huurteeksi.
Tuuli Kivijoen alias Anu Patrakan Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella teoksessa kerrottiin Sofiasta ja hänen maallemuutostaan. Sofian piti käydä tyhjentämässä tätinsä asunto myyntikuntoon, mutta yllättäen hän alkoikin viihtyä rauhallisessa maisemassa ja omassa seurassaan. Toki naapurissa asui yksinäinen mies, ja kahvilan pitäjäkin oli kiinnostavan oloinen, joten seurasta ei todellakaan ollut puutetta Lemmenlahdella.
Tänään on avoimien ovien päivä. Tai oikeastaan ilta. Loppuviikosta varmaan hiljenee. Ihan yksinäni saan nököttää ja laskea lumihiutaleita.
Naapuri oli niin avulias, että Sofiasta alkoi tuntua, että seurasikohan mies häntä. Maalla ollaan avuliaita ihan oikeasti, joten Sofiakin päätti kantaa kortensa kekoon ja meni vanhusten palvelutaloon lukemaan joka päivä sanomalehtiä vanhuksille.
Sofia oli ehkä ennen kaivannut elämää ympärilleen, mutta jokin hänessä oli muuttunut. Aivan kuin Siiri-tädin henki olisi asettunut häneen ja tehnyt hänestä vahvan.
Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella kertoi Sofiasta, joka oli elämässään tienristeyksessä, josta johti useita teitä, mutta minkä tien hän valitsikaan, vai oliko se hänen sydämensä, joka teki lopullisen valinnan. Ehkä sydän ei aina tiedä, mikä on oikein, ja mitä kannattaisi varoa. Mustasukkaisuus on aina sellainen aihe, joka nostaa ihokarvani pystyyn.
Tuuli Kivijoen Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella kietoi talvisen tarinan pauloihin.
Tuuli Kivijoki, Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella
Karisto 2023
s. 236
Feelgood
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti