torstai 25. huhtikuuta 2013

Hakekaa kätilö!




Vihdoinkin sain luettua englantilaisen Jennifer Worthin Hakekaa Kätilö!– kirjan, josta BBC on tehnyt menestyssarjan televisiolle. Yhden ohjelman katsomisen jälkeen päätin lukea myös tämän kirjan, sillä tv-sarja ei ollut ihan minun makuuni, mutta päättelin, että taustalta voi löytyä ihan kelpo kirja, enkä pettynyt. Kirjailija toimi itse kätilönä vuosina 1950–1973 ja kirja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa kätilön työssä 50-luvulla Lontoon East Endissä, todella surkeissa slummioloissa. Kirja on todella perusteellinen opas kätilön työstä, jossa kirjailijan toimiessa laillistetun koulutuksen saaneena kätilönä, lapsia syntyi ihan oikeasti hänen avustamana. Kirja on siis omaelämäkerrallinen muistelmateos.

Voi olla, että kirja ei ole ihan jokaisen makuun kirja, sillä synnytykset ja äitiyshuolto ei ole ihan puhtain ammatti, sukupuolitautien, veren ja eritteiden lisäksi, kirjassa puhutaan mm. istukoista ja raskauskomplikaatioista. 50-luvulla naiset halusivat synnyttää omissa kodeissaan, sairaaloita pelättiin ja kuka olisi huolehtinut perheen muista lapsista ja aviomiehen tarpeista. Sitä paitsi sairaalat eivät olleet ilmaisia.

Saimme Lizin kanssa vaivoin puhdistettua sängyn uudelleen, ja nuoremman lääkärin tehtäväksi jäi verrata jälkikäteen ulos tulleita istukan palasia suurempaan istukan osaan, joka oli valahtanut Conchitasta ulos ensimmäisenä, sekä mitata talteen saamamme veren määrä.

Worth kertoo, että 50-luvulla lapsivuodeaika oli 10–14 päivää, mutta tuskinpa moni äiti pystyi makaamaan niin pitkää aikaa sängyssä. Yksi kirjailijan kohdalle sattunut tapaus oli 19v. äiti, joka kävi synnyttämässä sairaalassa ja lähti kolmantena päivänä sieltä pois, sillä kotona odotti kaksi lasta. Worth, joka kutsui itseään kirjassa Jennyksi, kävi perheen ovella koputtelemassa viikon ajan, mutta kukaan ei päästänyt sisään. Naapurin kertoessa äidin lähteneen kadulle, Jenny soitti poliisit paikalle ja oven avauksen jälkeen huomattiin, että kaikki pienokaiset olivat keskenään kotona. Mies oli komentanut vaimonsa kadulle töihin.

Prostituutio ja lasten adoptointi oli Jennylle vaikea paikka, jota hän ei voinut kestää. Kirjassa kerrotaan kummastakin asiasta omat tarinat, sillä Jenny joutui avustamaan näissäkin synnytyksissä tai toimimaan aluesairaanhoitajana ennen ja jälkeen synnytyksen. Kätilöt kävivät useamman päivän ajan ennen ja jälkeen synnytyksen äitien luona, sillä he olivat samalla hygieniantarkastajia ja huolehtivat äidit sairaaloihin, jos jokin komplikaatio oli tuloillaan. Likaisissa oloissa myös tautien vaara oli suurempi, jonka vuoksi kätilöt antoivat siisteysneuvoja äideille tai ilmoittivat viranomaisille avuntarpeesta. Pidin kovasti kirjasta ja Jennyn kasvamisesta ja kehittymisestä nirppanokkaisesta nuoresta tytöstä ammattinsa vakavasti ottavaksi kätilöksi. Kirjan taka-osasta löytyy kätilön työssä käytettävää sanastoa, joka voi helpottaa lukemista.

Bella sai jälleen uuden supistuksen. Bella huusi. ”Voi pysäyttäkää se. Älkää antako sen tulla. Antakaa mun kuolla. Mitä Tom sanoo? Se tappaa mut!”
Flo sanoi uhmakkaasti tyttärelleen:”Älä oo huolissas, kultaseni. Ei Tom tuu sitä näkee. Äitis hankkiutuu siitä eroon sun puolestas.” ****

Jennifer Worth, Hakekaa kätilö, Otava 2012
Call the Midwife – A Story of the East End in the 1950s,
2002
s. 391

10 kommenttia:

  1. TV-sarja oli ehkä liian siloiteltu - katsoin viimeisen jakson vasta äskettäin - mutta pidin kyllä siitäkin. Kirjan jutusteleva tyyli oli miellyttävä ja toivonkin, että myös jatko-osat suomennettaisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei oikein sarja innostanut, katsoin vain sen yhden ohjelman.
      Kirja oli hyvä :)

      Poista
  2. Oi että, tämä on niin ihana kirja! Minä olen (salaa) kiinnostunut kätilön ammatista, eli ehkä siksikin luin teosta ahmimalla. Tv-sarjaan en ole ehtinyt tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä olen ollut pitkään terveysalalla töissä, joten veret, leikkaukset ym. jutut eivät säikäytä enää. Ihailen kaikkia kätilöitä, yhden synnytyksen olen seurannut ulkopuolisena.
      Minäkin katsoin vain yhden ohjelman...harvinaisen lälläri englantilainen sarja.

      Poista
  3. huh, en ole varma uskallanko tuon lukea...
    Eve T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voithan kokeilla niin, että selailet kirjastossa alkua ja loppua ja teet sen perusteella lukupäätöksen...niin minä yleensä teen ;)

      Poista
  4. Tv-sarjaa olen seurannut ja ajatellut samalla, että pitäisi varmaan kirjakin lukea. Tämä on taitaa olla melko erilainen verrattuna siihen, mitä muistelmateokset yleensä ovat, jos kertojasta on tehty ikään kuin "tavallisen kirjan" hahmo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kirja ei ole ihan tavallinen muistelmateos, vaan enemmän romaani. Mutta pidin kirjasta kovasti ja nostan hattua 50-luvulla kätilönä työskenneelle kirjailijalle, sillä olot olivat tosi ankeat. Voi verrata Suomen oloihin sodan jälkeen, kun vesi ei tullut hanasta, puuliedet jne.

      Poista
  5. Olipa mukavaa löytää blogisi. :) Luin tämän juuri, pitäisi tehdä oma postaus lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan seuraan mukaan. Kirjoita postaus, niin käyn kurkkaamassa mitä mieltä olet. Aurinkoista kevättä sinulle :)

      Poista