keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Yhdessä jälleen



Yhdessä jälleen (Kovakantinen)



Rakkaus kuuluu kevääseen yhtälailla kuin kevätpurojen solina ja lintujen paluumuutto kaukomailta. Yhdessä jälleen - kirjan nimi ja kansikuva kertovat ihanasta tunteesta, rakkaudesta, mutta kirjan tapahtumiin liittyi myös paljon muita tapahtumia. Ensirakkaus ei unohdu koskaan ja sitä muistellaan amerikkalaisen Elizabeth Noblen Yhdessä jälleen (The Way We Were 2010, suom. 2013 Karisto) kirjassa, joka on hänen viides suomennettu kirja. Kirjan vahvoja teemoja ovat myös muut ihmissuhteisiin liittyvät tunteet kuten mm. ihastuminen toiseen, pettäminen, mustasukkaisuus, velvollisuus, sitoutuminen, jättäminen, suru ja kaipaus. Ilman nenäliinoja en selvinnyt Noblen kirjan lukemisesta ja se on mielestäni hyvän rakkauskirjan tunnusmerkki, kun omat tunnekanavat avautuvat.

Kirjan päähenkilöt ovat Susannah ja Rob, joiden rakkaus syttyi, kun he olivat 16-vuotiaita. Rakkaussuhde päättyi opiskeluaikana. Rob kouluttautui hävittäjälentäjäksi ja hän kulki maailmalla eri sotilastukikohdissa töissä. Susannah valmistui juristiksi ja meni naimisiin, mutta mies halusi eron parin vuoden päästä. Vähän ennen Susannahin neljäkymmenvuotispäivää Rob soittaa hänelle ja siitä alkaa heidän uusi teiniromanssinsa, mutta tällä kertaa he eivät ole kumpikaan vapaita.

Rakkaus koskettaa syvästi tapahtuu se missä iässä tahansa ja sitä ei voi koskaan unohtaa. Rakkaus jättää haavoja sydämeen ja kuten Susannahin ystävätär Amelie hyvin sanoo kirjassa, ne aukot ovat sitä varten, että päivä voi paistaa niistä läpi. Susannah on kirjassa Amelien tuki ja turva hänen vakavan sairauden aikana, samoin kuin Rob on äidilleen isänsä sairauden aikana, joten kyynelvirroilta ei voi välttyä, sillä Noble on kirjoittanut useita tunteellisia kohtauksia kirjaansa. Jätän lukijalle kirjan lopun arvailtavaksi, mutta tämä kirja jäi kutkuttamaan mieltä ja toivoisin siihen jatko-osaa.

Amelian ääni oli hiljaisempi, pelkkää sihinää: ” Älä huijaa itseäsi, Suze. Kyllä sinä petät heitä. Varmasti petät. Älä odota minun hyväksyvän sitä, mitä teet. Äläkä kuvittele minun odottavan ja kokoavan palaset sitten, kun kaikki hajoaa.” ***


4 kommenttia:

  1. Elizabeth Noble on täällä tosi tunnettu (ja suosittu) kirjailija, jonka kirjoja minä en tietenkään ole lukenut :D

    Mainitsemasi teemat eivät oikein iske, en tiedä miksi. Ehkä vain ole brutaali lukija, joka haluaa verta ja suolenpätkiä ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luen aika laajalla skaalalla ja jätän kyllä kesken kirjan, jos ei iske. Rakkaus on mun lemppariteema, muodossa jos toisessa. Mutta luen kyllä välillä niistä väkivaltajutuista, jos olet huomannut...siellä Lontoossahan on sitä vanhanajan veitsitunnelmaa...

      Poista
  2. Minulla on tämä...kannen takia;) Aika näyttää, että onko mun juttuni vai ei. Olen aika vahvojen makujen ystävä, mutta ensirakkaus on aina kiinnostava aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin heti kirjastosta juuri kannen takia...kuvaaja on saanut todella intensiivisen tunnelman kanteen...lue ihmeessä, tästä kirjasta löytyy vahvat tunnelmat ;)

      Poista