Milja Kauniston toinen osa Turusta kotoisin olevan Olavi
Maununpojan seikkailuista on saanut nimekseen Kalmantanssi. Ensimmäisessä osassa, Synnintekijä, sain tutustua Pariisissa teologian maisteriksi
opiskelevan Olavin ja hänen opiskelijakaverinsa Miraclen opiskeluun ja
ajanviettoon 1400-luvun alkupuolella Sorbonnen yliopistossa. Yliopistoa johti kovalla
kurilla molemmissa kirjoissa piispa Cauchon, iljettävä mies, jonka touhuista
suurin osa oli kaikkea muuta kuin papille sopivaa. Nuoret opiskelijat saivat
kokea sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa piispan käsissä. Nuori kreivi
Miracle oli molemmissa kirjoissa piispan kiinnostuksen kohteena, mutta
aatelisarvo esti pahimmat kiusat. Olavi joutui molemmissa kirjoissa tämän iljettävän piispan kynsiin, mutta Kalmantanssissa Olavi osasi jo puolustautua paremmin.
Synnintekijän
lukijat tietävät kreivi Miraclen salaisuudet ja sen, että molemmat olivat
ihastuneita toisiinsa. Kun Olavi sai tietää kreivi Miraclen salaisuudet, hän
pakeni ja palasi isänsä luokse Turkuun. Olavi ei saanut Miraclea pois
ajatuksistaan ja halusi palata takaisin Ranskaan, mutta joutui Kalmantanssin alussa ottamaan vastaan
papinviran maalaiskylästä. Nuori Olavi joutui kylässä nuoren porvarisrouvan
pyöritykseen ja huomasi pian olevansa syntinen pappi, joka särki jälleen
siveyden valan. Paettuaan isänsä luokse ripittäytymään tekosistaan, Olavi sai
isältään Maunu Tavastilta kehotuksen palata takaisin opiskelemaan Pariisiin,
sillä papit saivat opiskella viisi vuotta virassa ollessaan.
Minulla oli
itsellänikin nälkä, mutta tuntui röyhkeältä, ettei tuo priorinrahvattu osannut
kiinnittää huomiotaan muuhun saapuessaan maailman ihmeellisimpään kaupunkiin.
Päätin vaientaa kiittämättömän ja mässäilyn syntiin taipuvaisen matkakumppanini
kerrasta.
”Haluatko tietää mitä
minä haistan, Johannes? Et varmaankaan, mutta kerron sinulle silti. Minun
nenääni turvottaa paskapaté ja kiduttaa kusikastike. Sitä korventavat sontapullat,
jotka on valeltu höyryävällä virtsavinaigretilla. Ja jälkiruoaksi haistan
mätämämmiä ja visvavanukasta!”
1430-luvun Pariisi haisi kirjan perusteella todella pahalle.
Lisäksi pahamaineinen paisetauti oli lähestymässä kaupunkia ja iso osa kaupunkilaisista
oli paennut tautia maalle, sillä paisetauti tappoi. Myös yliopisto oli
tyhjentynyt ja ensimmäisen kirjan täysi yliopisto kumisi tyhjyyttään. Piispa Cauchonilla
oli kuitenkin Olaville tärkeä tehtävä, sillä englantilaiset olivat vanginneet
Jehanne Darcin ja Olavi joutui kuulustelemaan kyseistä neitsyttä. Kirjailija on
paneutunut kirjassa 1400-luvun tapahtumiin ja Ranskan politiikkaan, johon
liittyi tiukasti Kaarle-kuninkaan asevoimien mukana ratsastava Orléansin
neitsyt, Jehanne Darc.
Kirjan lopussa Olavi kohtasi viimeinkin Miraclen ja
innokkaat lukijat voivat ottaa selvää mitä sitten tapahtui. Kalmantanssi oli Synnintekijään hyvin sopiva toinen osa ja jään kiinnostuksella
odottamaan kolmatta osaa.
Milja Kaunisto, Kalmantanssi ****
Gummerus 2014
s. 397
Sinulla oli kiva juttu Synnintekijästä. :) Minä olen nyt alkanut lukea tätä sarjaa aivan väärinpäin kun aloitin Kalmantanssista, mutta onpahan kertomuksen seuraavat tapahtumat selvillä, jos innostunut lukemaan myös Synnintekijää.
VastaaPoistaKiitos Marika :) Synnintekijä oli täynnä syntisiä juttuja, joita teologian opiskelijat eivät saisi missään nimessä tehdä mm. juopottelua, ylensyöntiä ja irstailua. Naiset olivat pahinta mitä Olavi tiesi...
PoistaOvatko ne ajat tuosta paljon muuttuneet...ihmisluonto taitaa olla pysynyt aika vakiona, suvaitsevaisuus vain on venynyt...ehkä..