Tove Jansson: Nukkekaappi

Tove Janssonin novellikirjaa Nukkekaappi (1978) piti lukea ajatuksen kanssa novelli kerrallaan. Nukkekaapin novellit ovat nimestään huolimatta elämän arkipäivästä kirjoitettuja. Ensimmäinen novelli Apina voi jopa hätkäyttää lukijoita, sillä se kertoo miehen ja apinan yhteiselosta. Novellin päähenkilö kiroilee kovasti, joten jo sekin hätkäytti minua, sillä minulla oli tietynlainen kuva Tove Janssonista, ja Apina-novelli pudotti suomut silmiltäni. Jansson on kirjoittanut Nukkekaapin teksteissä aikuisten novelleja, mutta kirjan nimi on hiukan valheellinen. 

Seuraava novelli on nimeltään Nukkekaappi. Siinä yhdessä asuva miespari rakentaa nukketaloa, mutta he tarvitsevat talon sähköistämiseen sähkömiestä, joka sekoittaa hieman miesten välejä. Toinen parin miehistä kokee itsensä mustasukkaiseksi, josta aiheutuu hämminkiä. Nukketalo kuulostaa tekstissä aivan Muumitalolta. Sekä Apina että Nukketalo sekä seuraava novelli Aikakäsite voisivat sijoittua Helsinkiin. Novelleissa ei juuri kerrota mihin aikaan tai paikkaan novellit sijoittuvat, mutta niiden tärkein sanoma on ihmisten suhteet hyvässä ja pahassa.

Aikakäsitteen päähenkilöt ovat mummu ja yliopistossa opiskeleva miespuolinen lapsenlapsi, jotka ovat asuneet yhdessä seitsemäntoista vuotta. He tekivät yhdessä matkan mummun ystävän luokse. Neljäs novelli on nimeltään Lokomotiivi. Lokomotiivin päähenkilö on säntillinen ja asiallinen konepiirustuksen asiantuntija Yhtyneiltä rautateiltä. Hänen ihmissuhteensa keskittyy taloudenhoitajaan, jonka olemassaolo aiheuttaa hämmennystä ja omituisia ajatuksia.

Seuraavassa novellissa Kertomus Hilolta, Havaijilta turistihotellin pitäjä on saanut asukkaan, joka ei maksa vuokriaan. Kertomus on hyvä, koska se kertoo siitä, että mitä paikalliset joutuvat tekemään työkseen. Päähenkilöiden luku pysyttelee myös tässä novellissa pienenä. Ehkä olisin kaivannut enemmän kuvailua Havaijista, mutta Jansson on kirjan tyylille uskollinen ja pitää tekstin minimalistisena.

Muisto uudesta maasta kertoo kolmen suomalaisen siskoksen muutosta Yhdysvaltoihin ja heidän selviytymisestään siellä. He yrittävät pysytellä suomalaisina ja omissa oloissaan, mutta yksi siskoista tekee poikkeuksen. Tässä novellissa henkilöiden joukko hieman laajenee ja tapahtumia on enemmän verrattuna aikaisempiin novelleihin. Novellin henkilöt ovat köyhiä ja säästäväisiä. Vaikea keksiä mihin vuosikymmeneen sijoittaisin novellin, novelli on siis ajaton, kuten muutkin novellit Nukkekaapissa.

Viimeinen novelli Suuri matka kertoo naisparista, jotka suunnittelevat yhteistä matkaa, mutta toisen naisen äiti on heidän tiellä vaatimuksineen. Kirjan kahdessatoista novellissa nousi tärkeimmäksi teemaksi ihmisten väliset suhteet ja jännitteet. Muut tapahtumat jäivät taka-alalle. Novellit olivat arkipäivään liittyviä yksittäisiä tapahtumia, tosin Kukkalapsessa kerrottiin päähenkilön pidempi elämänkaari, mitä Floralle tapahtui elämässään ja miten hänen elämänsä ympyrä sulkeutui.

Hän oli pelännyt ensimmäisellä kerralla, kun Elena tuli heille. Mutta kaikki menikin hienosti heti alusta asti. Elena sai äidin iloiselle tuulelle, suorastaan leikkisäksi, hän sai äidin kertomaan aivan uudella tavalla. He olivat nauraneet yhdessä, Rosa valtavan helpotuksentunteen vallassa, hengästyneenä helpotuksesta ja kiitollisuudesta.

Minulle tuli tunne siitä, että viimeisin novelli Suuri matka, oli Tove Janssonin henkilökohtaisin novelli. Tove Jansson asui parisuhteessa naisystävänsä kanssa, joten tästä novellista nousee esille pelkoja itsensä hyväksymisestä ja äidin hyväksymisestä erilaisesta parisuhteesta. ***

Tove Jansson, Nukkekaappi

suomennos Eila Pennanen 1978

3. painos

WSOY 2002

Ruotsinkielin alkuteos Dockskåpet

s.168

Jokken bloggaus
Jennin bloggaus