keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Revontultentie


”Kohta kasvan aikuiseksi. Kohta myös minä saan leikkiä.”
Jari Tervo jatkaa itsenäisellä Revontultentie kirjalla viimevuotista Esikoinen kirjaansa. Molemmat kertovat nuoren Jari Tervon kasvukertomusta, Revontultentie ehkä vielä pikkutarkemmin ja syvällisemmin. Jari Tervo on kotoisin Rovaniemeltä, joten Rovaniemi tuli molemmissa kirjoissa kuvattua ehkä pintapuolisemmin kuin olisin halunnut. Pidän itse kovasti luontokuvauksista ja niitä riittäisi Rovaniemen ympäristössä, mutta Tervo itse uppoutuu omaan kasvutarinaansa. Esikoisessa isomummunsa Esmen nuoruuden rakkaustarina oli vahvasti esillä ja sitä jatkettiin kevyemmin Revontultentiessä.

Äiti sanoi isomummun pysyvän elämässä kiinni vain palmikkoa puristamalla. Erkki-sedän mielestä Esme ei tarrannut nykyhetkeen, vaan siihen tuokioon kun kadotti mielitiettynsä, palmikkoisen hunghuusipojan Helsingin rautatientorilla talvella 1917.

Tervo on vuonna 1973 edelleen rakastunut Ireneen, mutta ei oikein saa vastakaikua rakkaudelleen. Nuoren miehen heräävä mielenkiinto vastakkaista sukupolvea kohtaan on kirjoitettu hellämielisesti ja hiukan ujostellen mm. kortonkien tilaus postin kautta.

Postinainen kyseli mitä kivaa olin tilannut. En osannut valehdella hymyilevälle naiselle, jolle äiti aina jutteli postissa asioidessaan. Usein se ihaili vastoin parempaa tietoa äidin hoikistuneen. Otin pipon päästä ja tuijottelin kenkiäni. Postinaisen takaa kopisteli kalkkeripaperi kädessä sen nuorempi, käheä-ääninen työkaveri ja vilkaisi lituskaa pakettia ja sen lähettäjää.
”VL-markkinointi? Kortsujako se Jari tilailee?”

Kirjan kuvioissa Jari kävi perheineen lomamatkalla Moskovassa, innostui historianopettajansa kannustamana sosialismista ja pääsi opettajan matkassa DDR:n matkalle. Yksi kiinnostavimmista henkilöistä kirjassa oli Timo K. Mukka, jota Jari seurasi kaukaa ja ihaili. Näillä reissuillaan Jari kohtasi kaksoisolentonsa, josta voi lukea enemmän Revontultentiestä.

Kirjan positiivisemmat jutut olivat perhe-elämän kuvaukset, mutta politikointi oli aika väsyttävää ja varsinkin DDR:n matkan yksityiskohtainen kirjaaminen ei jaksanut kiinnostaa. Kuvauksissa paneuduttiin reippaasti historianopettajan juomiseen ja muu oli vähäisempää. 14-vuotias Jari oli aika hakoteillä DDR:n matkalla juopon opettajan seurassa. Myös Erkki-sedän sotaseikkailu oli aika puuduttavaa ja sekavaa.

Mielestäni Revontultentie ei noussut samalle tasolle kuin Esikoinen. Olisin pitäytynyt Jarin omassa kasvukertomuksessa ja jättänyt Erkki-sedän ja historianopettajan isän omituiset sairaalaseikkailut sodan aikana pois. Kirjan punainen lanka näytti olevan sykkyrällä kuin se olisi purettu vanhasta villapuserosta. ***

Jari Tervo, Revontultentie
WSOY 2014
s. 312

Kirjasta ovat bloganneet Kirsi, Jori ja Suketus 

2 kommenttia:

  1. Esikoinenkin vielä lukematta. Sen voisinkin käydä nappaamassa kirjastosta. Entisenä rovaniemeläisenä pääsen Tervon mukana takaisin tuttuihin paikkoihin, hänen alkupään tuotantonsa onkin tullut luettua senkin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ehkä viides Tervon kirja, jonka olen lukenut. Pidin kovasti Laylasta ja Esikoinen oli hauska. Tätä uusinta en oikein jaksanut sen politikoinnin takia, vaikka se nyt kuuluukin Tervon nuoruuteen tiiviisti (?).

      Poista