perjantai 17. lokakuuta 2014

Elefantin matka


José Saramago (1922–2010) oli Portugalin merkittävimpiä nykykirjailijoita. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa sisältyy romaaneja, runoja, näytelmiä, kertomuksia ja esseitä. Saramago sai Nobelin palkinnon vuonna 1998. Elefantin matka on julkaistu vuonna 2008 ja se on suomennettu 2011. Teoksen taustalta löytyy aito tarina Salomo – elefantin matkasta Lissabonista Wieniin vuonna 1551. Juhana III oli tuottanut Intiasta elefantin Lissaboniin ja keksi antaa sen kihlajaislahjaksi vaimonsa serkulle, Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Siitä jatkui Salomonin ja hänen hoitajansa pitkä matka, joka oli alkanut alunperin Intiasta.

Ei pidä paikkaansa väite, että taivas suhtautuisi välinpitämättömästi meidän murheisiimme ja toiveisiimme. Se lähettää meille jatkuvasti merkkejä ja varoituksia, ja jos emme mainitse hyviä neuvoja, se johtuu vain siitä että kummankin kokemus, siis taivaan ja meidän, on osoittanut ettei kannata rasittaa muistia liikaa, koska se on meillä kaikilla enemmän tai vähemmän huono.

Elefantin matkan päähenkilö oli Subhro, intialainen elefantinhoitaja. Saavuttuaan muutamaa vuotta aiemmin Intiasta Portugaliin Salomo – elefantin kanssa, Juhana III unohti tyystin koko eläimen. Päätettyään lähettää elefantin arkkiherttualle, kuningas päätti vierailla tarkistamassa lahjansa. Elefantti ei oikein miellyttänyt kuningasta, saati sitten eläintenhoitaja.

Subro, kuningas toisti, mikä ihmeen nimi se semmoinen on, H:lla, armollinen herra, tai niin hän ainakin sanoi, sihteeri selvitti. Meidän olisi pitänyt ristiä hänet joaquimiksi kun hän tuli portugaliin, kuningas mutisi.

Saramagon teksti on kokeilevaa ja kielioppisäännöt on unohdettu tyystin kirjan tekstistä. Kirjan erisnimet ovat kirjoitettu pienellä, mutta teksti ei olisi kokeilevaa, jos se noudattaisi jotakin sääntöä. Tarina ei siitä muutu, vaikka pilkut, pisteet ja sanajärjestykset ovat mitä ovat. Aivan kuin elefantin kulkema erikoislaatuinen matka auringosta lumisille vuorille, laivamatka ja muut hankaluudet, samaan tapaan polveilee Saramagon teksti. Tekstistä nousevat hienosti esille Saramagon erilaiset filosofiset pohdinnot elämästä itsestään ja paljosta muusta.

Saramago liioittelee tekstissään rikkaiden ja köyhien eroa mm. puhetavoissa ja ajattelussa. Todennäköisesti 1500-luvulla köyhien alamaisten on pitänyt madella ylempiään, ja varoa sanojaan. Subhro joutui koko ajan miettimään omaa puhettaan, ettei vain päästä suustaan jotain, josta kuningas tai arkkiherttua voisi vihastua. Toinen kirjassa mainittu pelon kohde oli katolisen kirkon inkvisitio, joka puristi jokaisesta kansalaisesta tunnustukset ulos. Kolmas pelon kohde oli espanjalaiset. Matkasta ei siis puuttunut jännitystä. Lukijat voivat itse tutustua Salomo – elefantin matkaan kirjan seikkailuissa. Saramago on onnistunut luomaan matkasta aidontuntuisen ja kirjan henkilöistä ajankuvaan sopivia hiomattomia timantteja. ****

José Saramago, Elefantin matka
suom. Sanna Pernu
Tammen keltainen pokkari 2014
s. 225
A Viagem do Elefante 2008

Osallistun  Elefantin matkalla Jokken Nobelisti-haasteeseen

Kirjasta ovat bloganneet Mari A, Elina, Anna, Sanna, Arja ja Ilse

10 kommenttia:

  1. Juuri tuo tekstin kokeilevuus sai minut jättämään tämän kirjan kesken. Jaksoin ehkä kymmenisen sivua, mutta sitten loppui into. Hyvältä tämä tosin vaikuttaa. Ehkä pitäisi yrittää toisen kerran. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tästä kirjan kokeilevuudesta tuli mieleen Maija Muinosen Mustat paperit teos.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/11/mustat-paperit.html
      Se oli myös kokeilevaa tekstiä ja lopuulta aika sekavaa.
      Saramagon tarina kesti ja sen ymmärsi huolimatta siitä kieliopin unohtamisesta.
      Toinen kirja, jota luin todella pitkään, mutta johon pääsin lopulta hyvin sisälle, oli Katja Ketun Kätilö. Luin alkuun kolme sivua päivässä, sillä se oli todella tanakkaa tekstiä.

      Poista
  2. Hyvä arvio.

    Ostin tämän kirjan, mutta se on vielä luettavien pinossa. Kiintoisaa katsoa kuinka nopeasti tätä pystyy lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :) Ei minulla ollut hankaluuksia tekstin lukemisessa, mutta en ehtinyt ihan kertaistumalta lukemaan sitä, kun oli muuta lomapuuhaa.
      Katja Ketun Kätilössä oli erikoisia sanoja ym. joita piti sulatella. Annoin kirjan yhdelle ystävälle, joka lukee paljon, mutta hän ei pystynyt lukemaan sitä.
      Saramagon kirjassa tarina on pääosassa :)

      Poista
  3. Jose Saramago on kyllä erikoinen kirjailija, ehkäpä sekä hyvässä tai ei niin hyvässä. Muistaakseni tuo lukemani Ricardo Reisin viimeinen vuosi oli samanlainen, tekstiä oli hieman raskasta lukea kun kaikki välimerkit puuttui. Toisaalta ainakin siinä oli myös jotain kummalista eteenpäin pyrkivää voimaa, jonka vuoksi kirja oli lopulta positiivinen kokoemus. Olisikohan sitten maagista realismia? Itselläni on hyllyssä vielä Baltasar ja Blimunda, sekä Kaikkien nimet. Voisihan tuon Elefantin matkankin joskus kenties lukea. Hyvä bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidät on opetettu noudattamaan kielioppisääntöjä. Oli hauska kuunnella kerran yhtä englantilaista opettajaa, joka sanoi, että unohtakaa säännöt ja puhukaa vain englantia, niin hänkin tekee, puhuu suomen kieltä, eikä yhtään ajattele onko virheitä tai ei.
      Minä olen kyllä kateellinen sinun kirjahyllyn sisällöstä :)

      Poista
  4. En ole edennyt Saramagon kanssa. En vain pääse sisään hänen tekstiin. Ehkä pitäisi yrittää. Toinen hankala minulle on Canetti. Tiedän sentään omistavani ainakin yhden kirjan häneltä. Saramagosta en sano mitään, en muista. Kirjastosta olen lainannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saramagon kirjoissa varmaan tärkeintä on tarina ja teksti on toisarvoista. Olen eläinten ystävä, joten kirjan elefantin tarina oli mainio ja lisäksi se oli historiallisesti tosi tarina. Minuakin paleli kylmässä talviviimassa vuorilla, kun Salomo oli siellä matkan aikana.
      Wigipedian mukaan Saramagon kieli on vuolasta tajunnanvirtaa, jonka allekirjoitan. Yksi lause voi olla sivun mittainen ja lauserakenteet on unohdettu. Hauskaa :D Itse olen joskus moittinut kolmentoista rivin lausetta, mutta Saramago vetää kyllä vielä överimmäksi.

      Poista
  5. Näin se elämä heittelee minua. Ricardo Reisin viimeinen vuosi oli minulle mahdoton. Kirja vain väärä minulle. Ja siinä muistaakseni nimet ovat isolla alkukirjaimella. Luin Elefantin matkan ja tulin lukeneeksi täydellisen kirjan. Koskaan ei pidä lannistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva juttu, että pidit kirjasta. Minä voisin lukea sen uudestaan :)
      Olen huomannut tuon saman asian monen kirjailijan kanssa, että pidän jostakin kirjasta ja toista en pysty edes lukemaan.
      Pidin mm. Juha Hurmeen Hullu teoksesta, mutta Nyljetyt ajatukset jäi muutamaan sivuun.

      Poista