perjantai 24. lokakuuta 2014

Ihmepoika


Elias Koskimiehen esikoisteos Ihmepoika kertoo 14-vuotiaasta, 145-senttisestä, isopäisestä pojasta, jolla on hammasraudat. Poika on outo ja omituinen perheensä ja koulukavereidensa mielestä. Hän on outo koko kylän mielestä. Vuosiluku on 1988. Kirja on kerrottu hersyvällä pohjanmaan murteella. Kirjassa eletään yläasteikäisten draamoja, joissa draamakuningattarena heiluu päähenkilön luokkakaveri Sutu. Sutu ja poika kirjoittavat toisilleen pitkiä kirjeitä ja purkavat elämäntuskaa, tuskaa, jota vain murrosikäinen voi tuntea.

Moi Sutu!
Mitä kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Ootko ollut autiotalolla??? Mää oisin halunnu mutta en oo päässy – PASGAA!!! Oon joutunu olemaan paljon kotona tällä viikolla mikä on PASGAA!!! Mutta Marsa soitti ja kertoi, mitä autiotalolla tapahtu. Kuolen. En kestä. Mun ois pitäny olla siellä!!! Vaikka Tamppoonin teot on musta sikapasgaa!!! Miks se tekkee niin??? Mää toivon että sää jaksat!!! Mutta myös Janniksen teko oli törgee! Ootteko te olleet yhdessä? Vai ootko sää Pökäleen kanssa? HAPPY JOS OOT!!!

Kirja on mielettömän hauska pohjanmaan murteen vuoksi, joka kuitenkin voi vaikuttaa lukijoiden mieltymyksiin, sillä kaikki eivät tykkää lukea murteella kirjoitettuja kirjoja. Kirjassa on käytetty myös nuorisoslangia, kuten yllä olevasta lainauksesta huomaa. Tekstistä tuli elävästi mieleen oma nuoruusaika ja aivan samoin silloin kirjoitettiin käyttämällä tehosteina huutomerkkiriviä, isoja kirjaimia ja englantia. Koskimies on kirjoittanut nuorisoteoksen, joka on samalla päähenkilön kasvukertomus ja kehityskertomus ja tietoisuus mitä haluaa nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjan tarinassa on myös vastakkainen puoli, synkkyys ja surumielisyys, jonka aiheuttaa perheessä tapahtunut kuolemantapaus. Koko perhe suree jokainen omalla tavallaan. Päähenkilön sureminen on halua pysytellä kotona neljän seinän sisällä ja vastustaa kaikkea, mutta tulevaisuus kimaltelee ja New York. Nuoret ovat optimismeja kaikesta huolimatta ja unelmia riittää. Kansikuvan tolppakorkokengillä on oma merkityksensä päähenkilön tietoisuudesta omasta itsestään. Ihana kirja. Suosittelen. ****

Elias Koskimies, Ihmepoika
Gummerus 2014
s. 191

Maijan bloggaus
Kristan bloggaus

4 kommenttia:

  1. Mietin josko hankkisin tämän kirjan kirjamessuilta ja postauksesi vain vahvisti että näin taidan tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu. Sain tämän kirjastosta lainaan viikossa, joten kirjan tie tähtiin on vasta aluillaan :)

      Poista
  2. Kirjailija näyttää vääntävän suomen kieltä vähintäänkin 'mielenkiintoisesti'. Useimmiten moinen nuorisokielen 'luukuttaminen' ärsyttäisi, mutta tässä se tuntuukin yllättävän raikkaalta ratkaisulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli oli tosi herkullinen. En osaa sijoittaa kieltä millekään paikkakunnalle, mutta osa oli samaa kuin Oulussa. Oulun murteen nää-sanat puuttuivat, joten murre ei ole sieltä.
      Aivan uskomattomia nuorisojuttuja :)

      Poista