lauantai 15. marraskuuta 2014

Hiljainen, huomaamaton murha


Tanskalainen kirjailijakaksikko Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis ovat jatkaneet Nina Borg - dekkarisarjaansa uudella kirjalla Hiljainen, huomaamaton murha. Nina Borg - sarja alkoi jännittävällä Poika matkalaukussa - kirjalla. Kirja pureutui kauheaan lapsikauppaan, jossa rikollisryhmä ryösti pienen lapsen ja möi lapsen tanskalaiselle avioparille, joka ei saanut omia lapsia.
Nina Borg on sairaanhoitaja ja töissä maahanmuuttajayksikössä. Lisäksi hän toimii maanalaisessa verkostossa, joka hoitaa laittomasti maahantulleiden ihmisten sairauksia tarvittaessa. Ninan mies oli jo ensimmäisessä kirjassa kurkkua myöten Ninan verkostotoimintaa, sillä se ei ole kovin turvallista puuhaa. Tällä kertaa mies sai totaalisesti tarpeekseen.

Ninan oli tarkistettava, että äiti tajusi pitää suolaliuospussia ylhäällä, niin ettei neste alkaisi virrata takaisin. Hän konttasi istuvien lasten ohi äänettömästi syvemmälle kohti montun takaseinää. Se kävi hitaasti, sillä rasvamonttua oli ilmeisesti käytetty jo pitkään hallin vaihtuvien asiakkaiden tunkiona, ja lattia oli täynnä erilaista roskaa, pikkukiviä, paperia ja tyhjiä muovipulloja. Ympärillä oli pimeää, mutta Nina erotti nyt harmaita valorakoja montun päällä olevissa vanerilevyissä, ja suunnilleen puolivälissä hän törmäsi lopulta pojan äitiin, joka istui hiirenhiljaa lapsi sylissään.

Hiljainen, huomaamaton murha pureutui Tanskaan salaa tulleisiin romaneihin ja heidän surkeisiin asuinoloihin. Aina on joku, joka haluaa hyötyä köyhistä ihmisistä ja käyttää heitä hyväkseen. Kirjan kuvioissa kerrottiin unkarilaisista rahamiehistä, jotka omistivat romanit, koska olivat lainanneet rahaa heille. Jos romani ei pystynyt maksamaan velkaansa, jonkun muun perheenjäsenen oli se maksettava.

Sandorin äiti oli romani. Sandor oli kasvanut 8-vuotiaasta asti unkarilaisen isänsä ja äitipuolensa kanssa. Hän opiskeli yliopistossa oikeustiedettä. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes 16-vuotias pikkuveli tuli käymään ja sotki hänen elämänsä. Pikkuveli häipyi Tanskaan suuret rahat silmissä kiiltäen. Sandor pakotettiin Tanskaan etsimään pikkuveljeään. Hän ei tiennyt, että NBH oli hänen jäljillään ja Tanskan poliisi tiesi, että hän oli tulossa. Poliisit pitivät Sandoria terroristiuhkana ainoastaan siitä syystä, että pikkuveli oli käyttänyt hänen tietokonettaan ja varastanut hänen passinsa. Sandor pelkäsi veljensä puolesta, mutta ei tiennyt mitään veljensä puuhista.

Nina Borg sairastui auttaessaan autokorjaamossa asuvia romaneja, jotka olivat sairastuneet. Sairauden syynä oli jokin joka aiheutti säteilyä. Poliisit olivat varmoja, että Kööpenhaminaa uhkasi pommi, joka oli rakennettu kyseisestä radioaktiivisesta aineesta. He etsivät kuumeisesti Sandoria, sillä he uskoivat hänen olevan veljensä kanssa pommin tekijöitä. Mutta myös Tanskasta löytyi rikollisia ihan tavallisista asuinlähiöistä. Rikollisia, joita ei uskoisi rikollisiksi. Mutta rahalla on ihmeellinen mahti. Sen vuoksi tavalliset kansalaiset ovat valmiita mihin vain.

Kirjan yhdeksi inhottavammaksi henkilöksi oli kirjoitettu suomalainen mies. Silminnäkijä vertasi häntä Duudsoniksi. En tiedä oliko Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis kirjoittaneet Duudsoneista vai oliko se suomentajan lisäys, mutta jännittävä juttu, että suomalainen oli lisätty kirjaan, samoin Duudsonit. Lisää inhottavia rikollisia löytyi Unkarista, josta Sandor ja hänen veljensä olivat kotoisin. Kirjan kuvioissa liikuttiin myös Unkarissa, joten kirjailijat ovat saaneet kirjoilleen kansainvälisyyttä ja nykyajan päivänpolttavan ongelman kirjansa teemaksi - romanikerjäläiset. Kirjassa ei kuvattu sitä mitä romanit tekivät Tanskassa, vaan pureuduttiin taustaongelmiin eli rikollisiin, jotka hyötyivät romaneista. Myös romanien asuinoloihin sekä perushyvinvoinnin puuttumiseen puututtiin. Lisäksi Nina Borg on pyyteetön auttaja, joka haluaa auttaa vaikeissa oloissa olevia ihmisiä, sairaita ihmisiä ja varsinkin lapsia. Siinä samalla hän joutuu kiperiin tilanteisiin ja tällä kertaa rikolliset painostivat Ninaa hänen tyttärensä avulla. Todella jännittävä ja koukuttava tarina. ****

"Valkea kuin lumi, punainen kuin veri..."
Jostakin syystä Sørenille tulivat ensimmäisenä mieleen sadusta tutut sanat, kun hän veti peitteen nuoren miehen kasvoilta. Hän oli tuntevinaan imelän mädän hajun jopa kasvosuojuksen läpi.
"Ja hiukset mustat kuin eebenpuu."

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis, Hiljainen, huomaamaton murha
suom. Aino Ahonen
Siltala 2014
s. 449
Et stille umӕrkeligt drab 2010

Annikan bloggaus







8 kommenttia:

  1. Oi sinä ole ehtinyt lukea tuon. En tiedä tuosta kuin sinun lukemasi tekstin, mutta se odottaa minua pinossa. Minulla on vain hassut ennakkoasenteet, odotin mustaa kirjaa siis kannet. Olen siis Kaaberbølin lukija, mutta uusi tässä lajissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuli Nina Borg-fani heti ensimmäisestä kirjasta lähtien. Kirjoja on jo neljä, joten toivottavasti saamme pian lisää näitä jännittäviä ja ajankohtaisia dekkareita tänne Suomeen. Suosittelen lukijoille.

      Kannessa kuvataan ilman muuta näitä romaniveljeksiä. Kansikuva on samaa sarjaa kuin ensimmäisessä kirjassa, joka minusta on hyvä juttu. Oikein uskottavat kannet ja sopivat hyvin teemaan.

      Poista
    2. Saa nähdä, miten tuo minulta sujuu. Fantasia on niin minussa kiinni tuon tekijän kanssa. Hyvä vaan, että erilaiset kannet. Luenhan minä dekkareita, ja olenhan minä Rowlingin mukana kulkenut fantasiasta dekkareihin.

      Poista
    3. Minä en ole lukenut hänen fantasiaa enkä ole lukenut Rowlingin dekkareita, sillä ne eivät ole tulleet vastaan kirjastossa. Ehkä jokin kaunis päivä...

      Poista
  2. Mai, Nina Borg on kiinnostava hahmo: täysin vailla itsesuojeluvaistoa ja kaikkensa likoon muiden edestä laittava. Tällä kertaa hän tosin joutuu maksamaan missiostaan kovan hinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, aina näissä dekkareissa ja jännityskirjoissa perhe pistää kampoihin. Onneksi Kristina Ohlssonin Fredrikan perhe-elämä voi vielä hyvin neljän kirjan jälkeen.
      Nina Borg on parhaimpia päähenkilöitä mitä tiedän. Löydän niin paljon samaistumispintaa, sillä olen itsekin ollut mukana vapaaehtoistyössä pitkään, tosin ihan laillisesssa.

      Poista
  3. Marraskuu on erityisen otollista aikaa lukea kaameita murhajuttuja tukka pystyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just just. Työpaikallani on jouluhulinat kiireisimmillään, ohjelmia harjoitellaan ja ensi viikolla leivotaan pipareita, kuusenkoristeet ja muut jouluaiheet ovat työn alla. Tulisi edes lunta, että pääsisin tunnelmoimaan.
      Marraskuussa olen lukenut enemmän kotimaista kirjallisuutta kun kirjailija Karo Hämäläinen haastoi niin. Ihan mukavaa vaihtelua tuo jännäri välissä :)

      Poista