torstai 27. marraskuuta 2014

Syysvieraita

Kirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi ja näyttelijä Elina Halttusella on taito kirjoittaa vetävää tekstiä, mielenkiintoista dialogia ja tarinoita, jotka kutkuttavat mielikuvitusta. Syysvieraita on Elina Halttusen toinen romaani. Esikoisteos oli nimeltään Saaressa kaikki hyvin. Syysvieraita on kertomus Ailista ja hänen lähes viisikymmentä vuotta kestäneestä rakkaustarinasta naimisissaolevaan mieheen. Julkinen toinen nainen.

Mies, Oskari, oli kuollut yli kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt oli tullut aika paljastaa salaisuudet miehen suvulle. Ailin salaisuus ei ollut ainoa salaisuus mitä miehen suvussa oli peitelty. Halttusen juonenkäänteet olivat yllättäviä ja koukuttavia ja näkisin Syysvieraita mielelläni tv-sovituksena tai kesäteatterissa, sillä yllätykset seurasivat toisiaan. Suvun naisten ja miesten seikkailut avioliittojen ulkopuolella olivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Jostakin syystä seurauksena oli yleensä lapsi.

Yhtäkkiä kesken puheensa johtaja käänsi katseensa Ailiin, joka ei tiennyt, että hänet oli edes huomattu.
- Mistäs kaukaa noin kaunis tyttö on meil eksynt, häh? Siulha on silmät ku kaks suurt hasselpähkinää! hän jatkoi kiusoitellen riisuessaan takkia yltään.

Aili oli Oskarin tyttären Helenin koulukaveri ja vieraili usein Falkin perheen luona. Isättömänä lapsena hän oppi ihailemaan Helenin mukavaa isää. Isällä oli hieman muuta mielessä. Kaunista Ailia ihaili myös perheen vanhin poika. Aili oli Juliuksen tyttökaveri ennen kuin Julius lähti sotaan. Sodan jälkeen Julius ja muu perhe vihasivat Ailia, koska hänestä oli tullut isän rakastajatar, mutta Ailista oli paljon hyötyä suvun lastenhoitajana. Nuoremmat sukupolvet kasvoivat aikuisiksi Ailin hellässä huomassa. Aikuiset vihasivat Ailia, mutta nyt oli tullut aika laskea sotakirveet ja pyytää puolin ja toisin anteeksi. Oskarin kuolemasta oli sentään yli kaksikymmentä vuotta aikaa.

Kirjan kuvioissa Aili on jo yli kahdeksankymmenen. Hänellä on samanikäinen hyvä ystävätär. Naiset puuhailivat kaikkea kivaa yhdessä ja harmittelivat muuttunutta ulkonäköä huumorilla. Sairaalareissut ja kaikenmaailman vaivat kolottivat. Piristystä päivään toivat lääkärireissut, joille pukeuduttiin ja käytiin kampaajalla. Muuten ei oikein jaksettu pitää huolta itsestä. Nuorempien suvun jäsenten seikkailut toivat vaihtelua elämään. Kirjan kuvioissa tulivat tutuiksi Oskarin suvun jäsenet. Ehkä henkilökaartia oli hiukan liikaa, sillä en aina pysynyt kärryillä siitä kuka perheen vanhemmista naisista oli kyseessä. Siitäkin huolimatta kirja oli oikein mukavaa luettavaa. Syysvieraita sopi oikein hyvin marraskuiseksi lukukirjaksi. Kevyt viihdekirja pimeneviin iltoihin kynttilänvalossa ja lämpimät villasukat jaloissa. ***

Sie oot miu lintunen. Ku myö ensmäise kerra rakastellaa mie tahon... herätä siu vierelt.

Elina Halttunen, Syysvieraita
Teos 2012
s. 288

Kirsin bloggaus
Sonjan bloggaus
Marian bloggaus
Riikan bloggaus 

Osallistun Syysvierailla Ullan blogin haasteeseen.

Kirjailija Karo Hämäläinen haastoi lukemaan kotimaista kirjallisuutta marraskuussa. Olen nyt lukenut 1930 sivua kotimaista kirjallisuutta ja lisää on tulossa :)


8 kommenttia:

  1. Taas opin uutta. En ollut edes tiennyt Halttusen olevan myös kirjailija. Kiitos valaisemisestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu. Oppia ikä kaikki :)
      Käsikirjoittajahan kirjoittaa työkseen tarinoita, joten harppaus kirjailijaksi on aika pieni :)
      Kirjasta tuli mieleen Anna-Leena Härkösen kirjat, jotka myöskin muuttuvat helposti näytelmiksi ja tv-sovituksiksi.

      Poista
  2. Onpa kaima päässyt kirjan (melkein) päähenkilöksi, ripsakka tyttö;))
    Kiitos kivasta esittelystä, Mai; hyvää adventtia sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :) Kyllä sinun kaimasi oli kirjan päähenkilö ja oikein mielenkiintoinen persoona.
      Uskoisin, että tykkäät tästä kirjasta :)
      Hyvää adventtia sinulle :)

      Poista
  3. Kirjoitat kirjasta mielenkiintoisesti. Löysin kirjan nimen vasta syyskirjoja etsiessäni. Kirjan kansi ja sen värit ovat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla. Olen nähnyt jossaakin väritykseltään kirkkaampia kansikuvia, mutta tämä on jotenkin suloisen murrettu, aivan kuin vanhempana ihmisenä ollaan suloisen murretun sävyisiä. Vanhuksia voi mielestäni verrata syksyyn, ennen sitä lopullista talvea, joka peittää sinne lumivaipan alle.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä, että henkilöitä on kirjassa hieman liikaa, mutta mukavaa viihdettä teos kyllä tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukava viihdekirja. Oikein sopiva Ullan talviseen lukuhaasteeseen.

      Poista