maanantai 5. tammikuuta 2015

Paul Auster: Talvipäiväkirja

Paljaat jalkasi kylmällä lattialla, kun nouset vuoteesta ja astelet ikkunan ääreen. Olet kuusikymmentäneljävuotias. Ilma on ulkona harmaata, lähes valkoista, aurinkoa ei näy. Kysyt itseltäsi: Montako aamua vielä jäljellä?
Ovi on sulkeutunut. Toinen ovi on avautunut.
Olet siirtynyt elämäsi talveen.

Paul Austerin Talvipäiväkirja loppuu hienosti, Auster vertaa elämänsä kehitysvaiheita vuodenaikoihin ja nyt hän oli siirtynyt viimeisimpään eli talveen. Vuodenajoissa on sitä samaa kuin ihmisen kehitysvaiheissa ts. lapsuus on kevät, nuoruus kesä, aikuisuus syksy ja vanhuus talvi. Auster koki siis aloittaneensa vanhuuden. Talvipäiväkirja kertoo Austerin elämää lapsuudesta nykyisyyteen kehonsa vanhenemisen merkit huomioiden, joita hän pitää vanhuuteen kuuluvina. Auster peilaa itseään myöskin siihen, miten on elämänsä elänyt ja mitä vaikutuksia eletyllä elämällä on nykyisyyden kanssa.

Kyllä, juot liikaa, olet menettänyt hampaita etkä ole vaivautunut hankkimaan niiden tilalle uusia, ruokavaliosi ei noudata nykyajan ravitsemustieteellisen viisauden ohjenuoria, mutta jos kartat useimpia vihanneksia, se johtuu vain siitä, ettet pidä niistä, ja sinun on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta syödä sellaista mistä et pidä.

Talvipäiväkirja on Austerin 17. suomennettu kirja. Olen postannut aiemmin Mr Vertigo kirjasta. Mr Vertigo (1994, suom. 1997, 2. painos 2010) on pienen rääväsuisen pojan kasvukertomus elämästään, johon mahtuu väliin köyhyyttä ja kurjuutta, väliin rikkautta, kuuluisuutta ja loistoa. Talvipäiväkirja on jännittävästi kirjoitettu kuin Auster katselisi itseään ulkopuolelta ja sinuttelisi itseään ts. hän kirjoittaa sinä-muodossa ei minä-muodossa itsestään.

Arpien ja varsinkin kasvoihin jääneiden arpien inventaario, jonka näet joka aamu kun katsot kylpyhuoneen peiliin tai kampaat tukkaasi. Ajattelet niitä harvoin, mutta noina harvoina kertoina ymmärrät, että ne ovat elämän jälkiä, että kasvojesi ihoon etsautuneet rosoiset viivat ovat kirjaimia salatuista aakkosista, jotka kertovat olennaisen tarinasi, sillä jokainen arpi on merkki parantuneesta haavasta, ja jokaisen haavan on aiheuttanut odottamaton törmäys maailman kanssa - toisin sanoen onnettomuus tai jokin, minkä ei olisi tarvinnut tapahtua, koska määritelmän mukaan onnettomuus on aiheeton sattumus.

Austerin elämä oli seikkailevan miehen elämää, kunnes hän tapasi nykyisen vaimonsa kirjailija Siri Hustedtin kolmekymmentä vuotta sitten. Nuoruus kului Pariisissa keräämällä elämänkokemuksia mm. naisten parissa. Jos hänellä ei ollut tyttöystävää, seksiseuraa löytyi kapeilta kujilta prostituoitujen parista. Kirjan sivuilla kuvataan joitakin seikkailuja ja seksitauteja. Mieleeni tuli, että miehellä on kyllä ollut tuuria, kun ei sairastunut aidsiin. Naisseikkalujen lisäksi Auster kertoi tyttöystävästään ja eroista ja jälleen yhteenmuutoista, lopulta he menivät naimisiin, mutta avioliitto ei kestänyt kauan.

Ei merkittävämpiä lumisateita helmikuun ensimmäisen yön jälkeen, mutta hyvin kylmä ja auringoton kuukausi, paljon vesisateita ja kovia tuulia, ja kyyhötät huoneessasi kirjoittamassa joka päivä tätä päiväkirjaa, tätä matkaa talven läpi, ja nyt ollaan jo maaliskuussa, on yhtä kylmää, yhtä kylmää kuin tammikuun ja helmikuun pakkasilla, ja silti sinä menet nykyisin joka aamu tutkimaan puutarhaa, etsimään  jonkinlaista merkkiä väristä, pienintäkin krookuksen nipukkaa, joka pilkistäisi esiin maasta, ensimmäistä keltaisen vivahdetta onnenpensaassa, mutta toistaiseksi ei mitään raportoitavaa, kevät tulee tänä keväänä myöhään ja ihmettelet, montako viikkoa vielä tarvitaan ennen kuin alat etsiä ensimmäistä punarintaa.

Auster kertoo elämänkerrassaan kehitystarinaansa myös asuntojensa välityksellä, joita oli ollut yli kaksikymmentä. Nykyisin niihin luetaan myös kesäasunnot maaseudulla. Vannoutuneesta suurkaupunkimiehestä on kehittynyt luonnossaviihtyvä ja hiljaisuudesta pitävä kirjailija. Matkustelua ja kirjaluentoja on riittävästi, joten rauhoittuminen on tullut tarpeeseen. Auster kirjoittaa kauniisti vaimostaan Siri Hustedistä ja vaimonsa norjalaisesta perheestä. Omat terveydelliset vaivat saavat myös osansa kirjan sivuilla. Talvipäiväkirjan sivuilla pääsin seuraamaan Paul Austerin elämänkertaa hänen itsensä kertomana. Hänen Pariisin-vuotensa kuulostivat mielenkiintoisilta ja jos tapaisin hänet, kysyisin niistä lisää. Mikä sai hänet lähtemään juuri Pariisiin? Mitä hän etsi sieltä ja mitä hän löysi? Mikä sai hänet palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin? Talvipäiväkirja on kenties rehellisempi elämänkertakirja, kun se on itse kirjoitettu, mutta selkeästi siihen on jätetty koukkuja, joista lukijana olisin halunnut tietää enemmän.

John Auster, Talvipäiväkirja ****
suom. Erkki Jukarainen
Tammi, Keltainen pokkari 2013
s. 225
Winter Journal 2012

14 kommenttia:

  1. Tämä tarjosi itseään kovasti alessa, mutta en poiminut mukaani. Kuullostaa kyllä ihan kiinnostavalta kertomasi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut nyt kaksi Austerin kirjaa. Mr Vertigo oli huiman hieno romaani. Tämä Talvipäiväkirja oman elämän aika pikkutarkkaakin tarkastelua. Päiväkirjasta se eroaa siinä mielessä, että kirja ei ole päiväkirja, vaan Auster tutkailee omaa elämäänsä varhaisista vuosista lähtien. Tietysti hänen nuoruusvuotensa olisivat tosi mielenkiintoisia ja ne arvet, joista hän kertoo, mistä ne tulivat? Aika tarkkaan hän kertoo katuseikkailuistaan, kun haki naisseuraa, mutta sitten vähättelee prostituoitujen määrää. Taidan olla liian utelias ja Auster osaa koukuttaa lukemaan lisää :)
      Alesta minäkin tuon löysin joskus viime kesänä ja nyt oli aikaa lukea :)

      Poista
  2. Oi, tämä oli ihana kirja! Jälleen niitä Austerin kirjoja, joista ei voi olla pitämättä. Oletko lukenut jo Sattumuksia Brooklynissa ja Näkymättömän, Mai?

    Tässä kirjasta minä luin luopumista. Sellaista ilta-auringon sävyä, ehkä tilinpäätöstäkin. Kiinnostavaa nähdä, miten on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Austerin kirjojen kanssa noviisi, sillä olen lukenut Mr Vertigon ja Talvipäiväkirjan. Minä suorastaan rakastuin Mr Vertigoon ja edelleen kadun sitä, että en mennyt katsomaan kirjasta tehtyä näytelmää Helsinkiin. Olisin halunnut nähdä miten poika lentää, sillä Mr Vertigo opetti katulapsen lentämään. Kirja oli siis taikuruutta ja sirkustemppuja plus mielenhallintaa ja kovaa kuria.

      Hauska huomata, että sekä Skiftesvik että Auster ovat melkein samanikäisiä ja kirjoittavat jo vanhuuteen siirtymisestä ja vaivoista.
      Olisin halunnut lukea ennemminkin Austerin rämäpäävuosista ja niistä arvista, mutta kultaako vuodet muistot vai onko ne niitä mitä ei halua muistella.
      No toivottavasti tämä ei ollut vielä tilinpäätöskirja ;)

      Poista
  3. Enpä ole Austeria vielä lukenut, mutta sekin aika koittaa vielä varmasti. Pidän ja arvostan elämänkaarta koskettavista kirjoista ja miksei myös runoista. Voiko tuota juuri konkreettisemmin käsitellä kuten esim. Auster tekee? Löydän blogistasi usein näitä mielenkiintoisia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skiftesvikikin Valkoinen Toyota vei vaimoni on myös omaelämäkerrallinen teos, todella taidokasta kerrontaa.
      Olen lukenut vasta kaksi Auster-kirjaa, mutta varmasti luen enemmänkin. Mr Vertigo oli kymppi plus kirja. Ehkä tämä Talvipäiväkirja oli liian siisti minun makuuni, silti taidokas ja kerronta tyylikäs.
      Tuo viimeisin lainaus olisi tarvinut jotain miesmäistä äijäkirjoitusta, laitoin sen siksi, koska tuo meni minusta jo överiksi.

      Poista
  4. Pitäisi aloittaa Austerin ja Hustvedtin lukeminen jossain vaiheessa. Olen vähän lukenutkin, mutta suuri tutustuminen vielä odottelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Austerilta kaksi kirjaa ja Hustvedilta Vapisevan naisen. Muistaakseni aloitin kerran jonkin kirjan Hustvedilta, mutta se oli niin tieteellinen, että meni yli ymmärryksen. Vapiseva nainenkin oli siinä ja siinä. Luen sovinnolla sellaista jota ymmärrän :)

      Poista
  5. Tämä on ihan täysin täydellinen kirja! Vaikka shteeni Austeriin on vuosien varrella ollut risainen tykkäämisineen ja ei-tykkäämisineen, Talvipäiväkirja lopullisesti eheytti 'meidät'. Talvipäiväkirjassa Auster on herkkä ja avoin tavalla, joka hämmentää suorastaan intiimisti.

    En voi unohtaa Siriä, kun puhun Paulista, sillä he ovat tavallaan yksi ja sama, toistensa ihmisparit. Sirin ja Paulin liitto on samanikäinen kuin minun ja Paulin, sain tyttäreni silloin kun Siri omansa, luemme toisillellem ääneen kuten Austerit ja sitten kaiken huipuksi...

    Minusta Talvipäiväkirja on Austerilta ihastuttavin ja Näkymätön neroin. Ihailen Paulia, vaikka pelkään, että vieläkin saatamme joskus kohdata ihan pikkiriikkisiä erimielisyyksiä, mutta nehän ovat vain elämän suola ja pippuri.

    Mahtavaa, että otit tuon vuodenaikavertauksen tuohon alkuun!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, hienosta lopusta on hyvä aloittaa, Mielestäni kirjan loppu oli kirjan paras osuus.
      Aina ei voi tietää mikä on sitä faktaa ja mikä sitä fiktiota, vaikka kirjailija kertoo omasta elämästään. Oliko tämä kirja vähän turhan siisti siihen nähden mitä muuta on kirjailijan elämästä kuullut. Olihan tässä se kolarijuttu, jonka vuoksi Auster lopetti autolla-ajamisen. Asuntoja tuli ja meni, ja välillä oli rahaa ja välillä ei, välillä asui kavereiden nurkissa ja välillä hieman leveämmin. Viinakin kului, rivien välistä ehkä vähän enemmänkin.
      Itse luin ehkä ennemminkin seikkailijakertomuksen, kuin herkän ja intiimin kertomuksen.

      Poista
    2. Ehdottomasti hieman siistitty versio;)

      Ehkä odotit sitä, mitä Auster paljastaa kirjassaan Mielen maisemissa. Talvipäiväkirja on romanttisempi ja koskettavampi.

      Poista
    3. Sait Leena minut kiinnostumaan Mielen maisemissa kirjasta. Auster on kiinnostava tapaus kirjataivaalla :)

      Poista
  6. Luin Austeria aikoinani paljonkin, sittemmin into on laannut... Pitäisi aloittaa taas, sillä tässä välissä hänen teoksiaan on suomennettu melkoinen määrä. Hän on tuottelias kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auster on meriittinsä jo tuonut kirjataivaalle ja toivottavasti hän kirjoittaa edelleen, vaikka tässä kirjassa hän oli ehkä liikaakin syventynyt omaan ikäänsä. Varma lukuvalinta minulle :)

      Poista