Enzon ja Lilan kaksintaistelun päivä on tärkeä etappi meidän pitkässä tarinassamme. Siitä saivat alkunsa monet hankalasti tulkittavat käyttäytymismallit. Kävi esimerkiksi selväksi, että halutessaan Lila pystyi annostelemaan taitojaan.
Italialaisen (?) kirjailijan Elena Ferranten napolilaisromaanit ovat levinneet kansainväliseen suurmenestykseen. Laitoin italialaisen perään kysymysmerkin, sillä kirjailija (-t) haluaa pysytellä tuntemattomana, vain kustantaja tietää kuka kirjoja kirjoittaa. Ehkä kirjojen kiinnostavuutta lisää tuntemattomana pysyvä kirjailija, sillä ei tämä ensimmäinen Loistava ystävä, lapsuus ja nuoruus mikään huipputeos ollut ainakaan minulle.
Oliko se mahdollista? Oliko hän raahannut minut mukaansa toivoen, että rangaistukseksi vanhempani eivät päästäisi minua keskikouluun? Vai oliko hän tuonut minut kiireesti takaisin, jotta välttäisin sen rangaistuksen? Vai - mietin nyt - oliko hän halunnut vuorotellen kumpaakin?
Kirjan kertojaääni on Elenan ja hänen ns. ystävänsä on Lila. Tytöt ystävystyivät kouluikäisinä ja molemmat olivat köyhistä perheistä kotoisin. Lila oli ilkeä ja paha ja muut halusivat olla hänen ystäviään, niin myös Elena. Lila kohteli muita lapsia ja aikuisia pahasti, mutta silti hän selvisi kaikesta kuin koira veräjästä, mitä nyt kerran isä heitti hänet ikkunasta ulos ja käsi katkesi. Kirja kertoo sota-ajan jälkeisestä ajasta, jolloin kasvatusmenetelmät olivat väkivaltaisia, ainakin Napolissa. Samoin väkivalta eli pariskuntien välillä ja naapureiden sekä suvun välillä, myös lapset selvittivät välejään väkivallalla. Opettajat olivat väkivaltaisia oppilaille. Ehkä kirjan paras anti on aikakauden ja miljöön kuvaukset, sillä muuten en oikein saanut tästä kirjasta irti mitään. Kirjassa on jokin psykologinen teema, josta en saanut otetta, tietysti molempien tyttöjen kasvukertomukset, mutta tämä ns. ystävyys oli jollakin tavalla kieroutunut. Kirjasta nousi vahvasti kateus ja hyvän nollaaminen.
Raha vain vahvisti sitä tunnetta, että mitä minulta puuttui, Lilalla oli, ja päinvastoin, jatkuvassa vastakkaisuuksien leikissä, joka milloin hauskasti, milloin kivuliaasti teki meistä välttämättömiä toisillemme.
Lila ja Elena ovat toistensa vastakohtia, mutta Elena yrittää kaikin tavoin kilpailla Lilan kanssa ja Lila yrittää kilpailla Elenan kanssa. Molemmat ovat kunnianhimoisia, mutta ehkäpä halu olla Lilan ystävä teki Elenastakin kunnianhimoisen. Tytöt eivät ole siinä mielessä parhaimpia ystäviä, sillä kaikkia salaisuuksia ei jaeta ja ystävyys oli välillä pitkiäkin aikoja katkolla. Kirjan tapahtumat olivat välillä pitkäveteisiä ja nojoo niiden uusien kenkien liittäminen juoneen oli niin hidasta, että hohhoijaa. The New York Times kirjoittaa kirjan kannessa, että Elena Ferrante on aikamme suurimpia romaanikirjailijoita. En ole samaa mieltä ainakaan tämän Loistavan ystävän perusteella.
Pääsin lukion kolmannelle täyden kympin todistuksella, mutta kukaan kotonani ei ihmetellyt tai kehunut minua.
Elena Ferrante, Loistava ystäväni ***
suom. Helinä Kangas
WSOY 2016
s. 362
L´amica geniale 2011
Kristan, Katjan, Yökyöpelin, Leena Lumin, Ompun, Tuijatan, Jonnan, Annikan, Hannan, Maijan, Annin, Iinan ja Jassun postaukset kirjasta. Kirja on saanut ylistäviä ja vähemmän ylistäviä kommentteja.
Minä taidan olla siinä mielessä hassu, että niitten kenkien valmistamisen kuvauskin oli minusta kiinnostavaa. Mutta kieltämättä tätä olisi voinut ehkä hiukan tiivistääkin, vaikka pääpiirteittäin nautin lukemastani.
VastaaPoistaMinulle kävi kyllä päinvastoin ja ne kengät olivat kyllä piste iin päälle. Hirveä kiukuttelu kengistä ja vieläpä periaatteessa kirjan huippukohdassa, joka oli nyt jätetty vimpalle sivulle.
PoistaHitautta tässä tosiaan paikoin on, enkä häikäistynyt siten kuin odotin. Asetelma kuitenkin on niin kiinnostava, että jään innolla odottamaan jatkoa.
VastaaPoistaKyllä tässä oli koko matkan hitautta ja tyttöjen iät menivät miten sattuu. Kansakoulu, keskikoulu ja toiseksi viimeinen vuosi 5-vuotista lukiota, niin tytöt olivat vasta 16v. 12-vuotiaana antoi poikien puristella tissejä, mutta sitten siinä tietyssä tilanteessa ei ollut ikinä kokenut sellaista koskettelua... ärsyttäviä hyppelyjä ja juonimuutoksia.
PoistaAina ei natsaa ja sehän on vaan hyvä, että kirjat herättävät erilaisia tuntemuksia. Pakko tästä on jatkossa tulla jotain hurjaa, kun tämä on ollu niin supersuosittu monessa maassa.
VastaaPoistaAika moni muukin kirja on ollut supersuosittu ja lankaan olen mennyt...en ole hyvä lopettamaan kirjoja kesken, mutta usko ja älä tämä kirja oli siinä hilkulla jäädä lukematta.
PoistaOn se hyvä, että näitä kirjoja piisaa:)
Tämä on tulossa minulle lukuun tässä vähän myöhemmin. Odotukset ovat korkealla! :)
VastaaPoistaMinulla oli joku intuitio tuosta somehypetyksestä, että näinköhän tässä taas myydään ns. loistavaa kirjaa, josta en tykkää. Onneksi kirja ei ollut kovin paksu.
PoistaTavallaan ymmärrän hyvin, miksi et ihastunut tähän. Minä pidin, vaikka tyttöjen ystävyys olikin jotenkin kieroutunutta, enkä osaisi sanoa, mikä tarinan pääpointti oli. Tykkään niistä pikkutarkoista kuvauksista, kuten tässä kenkien tekemisestä. (Anna Kareninassa parasta olivat maatilan töiden kuvaukset…)
VastaaPoistaEn ollutkaan tietoinen siitä, ettei kirjailijan henkilöllisyydestä/henkilöllisyyksistä ole varmaa tietoa! Mielenkiintoista.
Tässähän on käymässä vieläpä niin, että anonyymi kirjailija on ehkä ensimmäistä kertaa man booker-palkintoehdokkaana.
PoistaTämä kirjasarja juttu on selkeästi kustantamoiden juttuja tänä päivänä eli kirjoitetaan romaani, se laajennetaan ja pätkitään osiin mm. Jo Nesbon Verta lumella ja sitten käy niin, että ei oikein tiedä mitä lukee. En lukenut toista osaa, koska pätkiminen otti päähän.
Yksityiskohdat ovat usein kirjan mauste ja piriste.
Eipä tullut loistavaa lukutuokiota, vaan kannet napsahtivat kiinni puolivälin krouvissa. Jos kirjailija/-tar ratsastaakin salaperäisyydeltä, niin piiloon jäi tämän villakoiran ydin ja idea, Napolin kurjuuksineen...Mutta teos joka jakaa mielipiteitä, ei ole yhdentekevä:)
VastaaPoistaVoi sinua rohkeaa Takkutukkaa :) Minä odotin sitä loistavuutta kirjan loppuun asti, enkä löytänyt sitä. Kieroutunut ystävyys ja muita ihmisiä ilkeästi kohteleva ihminen, ehkä se on tätä tosi-tv:stä nyt kirjoihin siirtynyttä ilkeilyä, joka kiinnostaa. Toivon vain, että olisin tehnyt saman kuin sinäkin, kirja kiinni, kun ei kiinnostanut.
Poista