maanantai 24. heinäkuuta 2017

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu


Pikkuruisen kaupungin laitamilla oli vanha, ränsistynyt puutarha. Puutarhassa oli vanha talo, ja talossa asui Peppi Pitkätossu. Hän oli yhdeksänvuotias ja asui siellä aivan yksin.

Ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren (1907-2002) on kirjoittanut suuren määrän lastenkirjoja, joista suosikkini on ehdottomasti Peppi Pitkätossu. Peppi on niin huikea tyttöjen esikuva, että jossakin vaiheessa varmaan jokainen leikkii olevansa maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu.  Peppi nimittäin jaksaa nostaa hevosen. Pepin koti on Huvikumpu ja naapurissa asuvat Tommi ja Annika, Pepin parhaimmat kaverit. On Pepillä hevonen ja apina, herra Tossavainen ja kultakolikoita iso laukullinen. Ei Pepillä ole mitään hätää, mutta tietysti sitä näin äitinä ajattelee, että Pepin elämä on aika yksinäistä, kun ei tiedä, että onko isä hengissä vai ei. Periaatteessa Peppi on orpo, mutta saduissa voi olla maailman vahvin tyttö ja voi asua yksin omassa talossa.

Ja kaikki viisi poikaa asettuivat piiriin Pepin ympärille hyppien ja huutaen:
- Punapää, punapää!
Peppi seisoi piirin keskellä ja hymyili ystävällisesti. Pentti oli toivonut, että hän suuttuisi tai alkaisi itkeä tai ainakin näyttäisi säikähtäneeltä. Kun mikään ei auttanut, Pentti tyrkkäsi Peppiä.
- Minun mielestäni et kohtele naisia erityisen hienosti, sanoi Peppi.

Jokainen varmaan muistaa mitä Pentille ja hänen neljälle kaverille sitten tapahtui. Pepillä oli omat tapansa ratkoa riitoja ja kiusaamistapauksia. Kiusaaminen ja tappelu eivät ole uusia juttuja, vaan niitä on ollut aina. Peppi on julkaistu vuonna 1946 ja jo silloin Astrid Lindgren halusi puuttua kiusaamisilmiöön lasten keskuudessa.

- Senkin pelkurit. Hyökkäätte kaikki viisi yhden pojan kimppuun. Se on raukkamaista. Ja sitten alatte tyrkkiä pientä, turvatonta tyttöäkin. Hyi, miten rumaa!

Peppi Pitkätossu oli Astrid Lindgrenin toinen julkaistu kirja. Kirjan hän kirjoitti tyttärelleen 10-vuotislahjaksi. Kirjailija oli kertonut tarinoita sairaalle tytölleen, mutta hän kirjoitti ne paperille vasta, kun oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja joutui olemaan levossa. Peppi Pitkätossussa sekoittuvat fantasia ja realismi. Hahmot ovat karikatyyrisiä ja hauskoja. Peppi on hyvin oikeudenmukainen, mutta kuriton ja omapäinen. Siinäpä sitä tytöille ja naisille esikuvaa kerrakseen. Onneksi Pepin tarina on satua ja saduissahan voi tapahtua mitä vain. Peppi Pitkätossu on hauska, hulvaton, reipas, toimelias ja tietysti vahva. Kyllä tämä tarina on kiva ja sitä lukee lapsille mielellään ja vähän isommat lapset lukevat ihan itse omatoimisesti. Ehkäpä se onkin Pepin sadun opetus, että lapset voivat tehdä monia asioita ihan itse ja ei sitten kiusata ketään. Klassikkosatu ja yksi lapsuuteni lempikirjoista.

Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu *****
Suom. Laila Järvinen
Kuvitus Ingrid Vang Nyman
Wsoy 2005  14. painos
s. 155
Pippi Långstrump 1946


Osallistun tällä lastenkirjalla Luetaanko tämä? -blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.






9 kommenttia:

  1. Ihana postaus ! Olen aina rakastanut Peppi Pitkätossua, yksi ruotsinkielinen löytyy edelleenkin kirjahyllystäni. Kun Peppi ilmestyi ja tuli suuren yleisön tietoisuuteen hänen itsenäisyyttään ja muita piirteitä ensin ylistettiin, sitten alettiin väittää että on turmiollista luettavaa lapsille ja tekee hallaa lastenkasvatukselle. (Hohhoijaa.) Itse ihailen häntä ja haluan olla samanlainen (tietyissä rajoissa 🙂 Hän on oman tiensä kulkija, puolustaa heikompia, eikä koskaan ilkeile eikä juonittele.

    Antoisaa uutta viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Pepistä on ihana blogata, Peppi on niin suuri osa omaa kirjallista identiteettiä :) Sitä toivoi olevansa vahva ja itsenäinen, vaikka olin pieni ja pikkuvanha ja vanhemmat pitivät kovaa kuria. Ehkäpä nämä Lindgrenin kirjat ovat vahvistamaan jokaisen lapsen itsetuntoa.

      Poista
  2. Mai:):) Ja kyllä vaan Peppi oli rämäpäisiyydessään - ja mikset edelleenkin - yksi lapsuuden suursuosikkeja ja kirjat hiirenkorville luettuja. Kurrekurredut-saarelle isän luo tein lähtöäkin... Toisenlainen, tervetullut tyttömalli kaikkien rusettipäisten ja kilttien hymistelyjen lomaan.
    Tuossa kiusaamiskysymyksessä on upeaa todeta Lindgrenin olleen edelläkävijä asiaan puuttumisessa ja onnistuneessa tavassaan välittää asia myös lapsille. Elököön Peppi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä sinun kanssa, että Lindgren oli edelläkävijä kiusaamisilmiöön puuttumisessa.

      :)

      Poista
  3. Tämä sopii kyllä naistenviikkokirjaksi aivan mainiosti! Pitäisi palata tähän joskus itsekin, onhan Peppi klassinen esikuva pienille tytöille. Lapsena tosin taisin samastua enemmän hiljaiseen ja arkaan Annikaan; nykyään varmasti valitsisin Pepin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kyllä kannustaa tyttöjä ja pääsemään siitä kiltin tytön syndroomasta. Asioita voi tehdä eri tavoilla, kuten Peppi meille opetti, hauskuus mukaan :)

      Poista
  4. Peppi on kyllä ihana! Olen suunnitellut lukevani jonkun Pepin tähän haasteeseen, mutta katsotaan kerkeänkö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, Peppiä on luettu lapsuudessa monessa sukupolvessa ja luetaan edelleen. Hyvä haastekirja :)

      Poista
  5. Tervetuloa Hanna-chan Kirjasähkökäyrän lukijaksi

    VastaaPoista