keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kate Morton: Talo järven rannalla

Alicen sormet tapailivat korvan tuntumasta alinomaa karkaamaan pyrkivää hiussuortuvaa ja kieputtivat sitä herkeämättä edestakaisin. Hänestä oli hauskaa katsella sillä lailla salaa. Se sai hänet tuntemaan itsensä voimakkaaksi toisin kuin silloin, kun he olivat yhdessä, kun hän vei miehelle limonadia puutarhaan tai onnistui livahtamaan talosta ja yllättämään miehen tämän tehdessä töitä tilan kaukaisimmilla rajoilla, kun mies kyseli hänen romaanistaan, perheestään ja elämästään ja kun hän itse kertoi tarinoita ja sai tämän nauramaan. Silloin hän joutui ponnistelemaan, ettei hukkuisi kiinteästi katsovien vihreiden, kultatäpläisten silmien syvyyksiin.

Australialaisen Kate Mortonin kirjassa Talo järven rannalla eletään vuotta 1933 sekä vuotta 2003. Alice Edevane on kuuluisa kirjailija nykyisyydessä, mutta vuonna 1933 hän oli 15-vuotias nuori tyttö ja rakastunut heidän kartanonsa puutarha-apulaiseen. Samana vuonna tapahtui ikävä tapahtuma, sillä Alicen pikkuveli katosi juhannusjuhlien aikana, eikä häntä löydetty mistään. Kirjan tapahtumissa vietetään noita aikoja mm. Alicen, hänen äitinsä ja isänsä seurassa. Voisi luulla, että rikkailla kartanonomistajilla ei olisi ongelmia, mutta Cornwallissa sijaitsevan kartanon seinien sisälle mahtui runsaasti julmiakin salaisuuksia. Alice oli taitava tutkimaan, urkkimaan ja saamaan selville juttuja, joista hänelle oli hyötyä tulevaisuudessa kirjoittaessaan kirjoja. 

Sadie juoksi aina yksin. Hän oli juossut yksin jo kauan ennen kuin Baileyn tapaus oli tuhonnut hänen elämänsä Lontoossa. Niin oli parasta. Jotkut juoksivat liikunnan vuoksi ja jotkut nautinnon vuoksi, mutta Sadie juoksi kuin kuolemaa pakoon.

Vuonna 2003 lontoolainen rikostutkija Sadie Sparrow oli laitettu pakkolomalle edellisen tutkimuksensa vuoksi. Sadie oli jättänyt Lontoon ja vietti aikaansa isoisänsä luona Cornwallissa, kun hän juoksulenkillä näki Edevanen kartanon. Kartano oli asumaton ja sen näköinen, että kartanosta oli lähdetty kiireellä. Sadie kiinnostui kartanosta ja sen vanhoista salaisuuksista. Pakkoloma alkoi tuntua vähemmän ikävältä ja päivät täyttyivät tutkimustyöstä.

Kate Morton on kirjoittanut kartanoromantiikkaan sekoitetun dekkarin. Historialliset tapahtumat aukeavat pikkuhiljaa lukijalle. Tekisi mieli lukea vain vanhoja historiallisia tapahtumia, mutta kirjailija on halunnut liittää siihen nykyaikaisen rikostutkijan ja hänen elämänsä. Onko mahdollista saada selville vanha rikos kaukaa menneisyydestä, kun asianosaista suurin osa on kuollut? Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät kartanoromantiikasta ja haluavat siihen hiukan dekkariaineksiakin mukaan. 

Yhtä yksittäistä johtolankaa ei oikeastaan löytynyt, mutta monta pientä yksityiskohtaa niveltyi yhteen. Se oli kuin hetki, jona auringon valo siirtyy hiukkasen ja aikaisemmin näkymätön hämähäkinseitti alkaa hohtaa kuin kehrätty hopea.

Kate Morton, Talo järven rannalla ***
suom. Hilkka Pekkanen
Bazar 2017
s. 671
kartanoromantiikkaa
dekkari

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kate Morton on bestseller-kirjailija ja tmänkin kirjan hän on kutonut käyttämällä uutta ja vanhaa. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja sinne kauas historiaan minäkin olisin halunnut jäädä nauttimaan mukavasta kartanoelämästä, mutta ne salaisuudet...

      Poista
  2. Olen tykännyt lukemistani Kate Mortonin kirjoista, luulen, että pidän tämänkin mielessäni sellaista hetkeä varten, jolloin kaipaan, no, mortonmaista luettavaa. Eli viihdyttävää, sujuvaa, kiehtovaa.

    Mietin vain, onkohan hän kirjoittanut yhtään kirjaa, jossa oltaisiin vain yhdessä aikatasossa? Kieltämättä työ menneisyyden ja nykyisyyden yhdistäminen tuntuu olevan hänelle kaikkien romaanien lähtökohta. Tuleekohan se jossain vaiheessa käytettyä loppuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kirja oli ensimmäinen Mortonin kirjoittama kirja. Viihdyttävää, rauhallista, tunnelmallista, sujuvaa ja kiehtovaa.
      Monet kirjailijat käyttävät samanlaista konseptia eli historian ja nykyisyyden yhdistelmää.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelyistä. Tätä en ole vielä lukenut, mutta kahdesta edellisestä tykkäsin paljon. Kaukaiset hetket oli meillä lukupiirikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Minusta oli mukava lukea tällaista hitaasti syttyvää kirjaa, jossa viipyiltiin kaikenlaisissa tunnelmissa.
      Tämä Mortonin kirja oli ensimmäinen, minkä olen häneltä lukenut.

      Poista