tiistai 3. lokakuuta 2017

Maria Jotuni: Kun on tunteet


Maria Jotuni (1880-1943) on yksi huikeimmista 1900-luvun alun kirjailijoista, joka kirjoitti sekä novelleja että romaaneja. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa on Huojuva talo, josta on tehty myös elokuva. Kun on tunteet on novellikirja, joka koostuu kymmenestä novellista. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1913, ennen Suomen itsenäisyyttä, mutta kirjasta ei ole havaittavissa politiikkaan tai yhteiskunnalliseen kuohuntaan liittyviä kertomuksia, paitsi yksi Veripäivät. Senkin voi ymmärtää miten haluaa, mutta minulle se oli Suomen itsenäisyyteen viittaava lyhyt novelli.  Novelliin liittyy ase, petturi ja pakeneminen.

”Veljeni on se petturi, hän on ilmiantanut meidät, pettänyt asiamme, isänmaamme. Poliisit vainoavat meitä, kohta ovat kintereillämme.”
”Veljesi se on. Tiesin sen.”
”Veliraukkani, säälin, ah, kuinka säälin, omaa heimoani ja vertani. Anna minulle aseesi.”
”Ei, armahani!”

Kirjan muut novellit kertovat lähinnä arkisista ihmisistä, maalaisista, työtätekevistä ihmisistä, yksinkertaiseen elämään tottuneista maalaisihmisistä, joita mietityttävät suhteet, tunteet ja avioliitto. Kirjan viimeisin novelli on nimeltään Naapurukset. Siinä kaksi veljestä asuu naapureina, mutta pikkuhiljaa välit ovat kärjistyneet niin pahaksi, että raja-aitojakin on kaksi vierekkäin. Asioita ei ole pyydetty anteeksi, vaan tilanteet ovat mutkistuneet ja pahentuneet vuosi vuodelta.

”Kuulkaapas vierasmieskin tämän juttusia. Minäkö anteeksi pekkalanmäkeläisiltä – mitä! Eiköön tuota rapsua tuollaisesta valheesta saisi – mitä?”

Novellien teksti on vanhahtavaa ja mieleen tulee vanhat mustavalkoelokuvat, joissa on selkeästi luokkayhteiskunnan tuntua. Kun on tunteet teoksessakin nousee esille eri yhteiskuntaluokat maaseudulla mm. talolliset, torpparit, palvelijat ja sitten elätit ja syytinkiläiset sekä naiset, jotka juoksemalla ihmisten asioilla saivat jokapäiväisen ruokansa, kahvinsa ja nukkumapaikkansa. Jotuni kertoo jouhevasti, osoittamatta syyllisiä tilanteeseen, miten naisen on oltava miehen alamainen ja palvelija. Novellissa Kansantapa kerrotaan kotikehvellyksestä eli miten vaimo saa miehen tietämättä rahaa itselleen, kun mies on niin pihi, ettei anna.

Hilda Husso novelli on puhelinkeskustelu, jossa äänessä on vain Hilda, joka on saanut Lundqvistille pojan avioliiton ulkopuolella.

Kaksoiskasvettuma kertoo perheväkivallasta. Kun on tunteet, kirjan nimikkonovelli kertoo Viiasta, joka oli mennyt naimisiin Matin kanssa, vaikka rakasti Anttia. Novellin lopussa Antti tulee katsomaan Viiaa ja lukijalle selviää, vieläkö niitä tunteita on jäljellä.

Maria Jotunin novellit kertovat tavallisten ihmisten elämästä, johon naisilla ei juuri ollut päätäntävaltaa. Vuonna 1906 suomalaiset naiset saivat äänestysoikeuden kolmantena maana maapallolla, ja 1907 valittiin ensimmäiset naisparlamentaarikot eduskuntaan ensimmäisenä maailmassa. Kirjan novelleista voi kuitenkin lukea kritiikkiä naisen asemasta miehen rinnalla, tasa-arvo ei oikein kohtaa kahta eri sukupuolta.

Nainenhan se sen eripuraisuuden maailmaan tuotti, se oli tietty.

Maria Jotuni, Kun on tunteet ****
Otava 1993
Kuva Elisa kirjalta lainattu, kiitos.
s. 124
ensimmäinen painos 1913
novellikirja

Osallistun kirjalla Nipvetin Novellihaasteeseen 2 . 10 novellia.
Peukutan Maria Jotunin rohkeutta olla kriittinen kirjailija aikana, jolloin naisten tasa-arvo oli vielä lapsenkengissä Suomessa. Epäkohtien esilletuominen parisuhteissa ja avioliitossa ja sen ulkopuolella oli kirjailijalle suorastaan uhkarohkeaa, jonka jokainen tietää, joka on lukenut teoksen Huojuva talo.

Tässä lukemani pienen, jo kärsineen klassikkokirjan kuva.

6 kommenttia:

  1. Kotikehvellys on hieno sana :D Maria Jotuni on yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen tekstinsä ovat sanomaltaan varsin painavia, ja ihmissuhteiden kuvaajana Jotuni on kyllä taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellissa pappi oli saarnannut, että kotikehvellys on syntiä. Olen lukenut nyt kaksi kirjaa Jotunilta, mutta matka on vasta edessä, aion siis jatkaa hänen kirjojensa parissa.
      Suosittelen kyllä näitä novelleja muillekin lukijoille. Aitoa ajan- ja miljöönkuvausta.

      Poista
  2. En ole lukenut Jotunin novelleja, mutta näissä tuntuu olevan paljon samaa kuin hänen pienoisromaanissaan Arkielämää. Kirjoituksesi muistuttaakin kirjailijasta ja että on hyviä syitä lukea häntä enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä novellikirjassa oli aikamoinen elämän kirjo Paula. Novellit ovat aika lyhyitä, kirjassa sivuja 124 ja 10 novellia. Pieni katsaus ihmisten elämään, mutta se oleellinen tarkastelunkohde tuli esille, mitä kirjailija halusi tarkastella. Suosittelen <3

      Poista
  3. Jotuni on todellakin hieno kirjailija, yksi niistä vuosisadanvaihteen ja koko kirjallisuushistoriamme tärkeimmistä. Novelleja olen häneltä lukenut, mutta Huojuvan talon olen nähnyt vain telkkariversiona joskus kauan sitten, joskus vielä senkin kyllä luen.

    Oletko muuten lukenut sen Leena Laulajaisen Maria ja taikalyhty? On aivan ihana (nuorten)romaani nuoresta Maria Jotunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minun ihastukseni Maria Jotunin kirjallisuuteen lähti juuri tuosta Leena Laulajaisen kirjasta Maria ja taikalyhty. Olen lukenut sen blogiaikana ja siitä on myös postaus blogissani. Tykkäsin tosi paljon Laulajaisen kirjasta ja kirjan kansikuva on suloinen.
      https://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2015/04/maria-ja-taikalyhty.html

      <3

      Poista