maanantai 20. marraskuuta 2017

Gard Sveen: Verikarkelot


Jokin osa hänestä halusi palata hotellille hakemaan Tatjanan mukaan Norjaan, mutta eihän se olisi käynyt. Mutta miksi ei? Koska hän oli se mikä oli.

Gard Sveenin kolmas Tommy Bergmann-dekkari on hyytävä trilleri, joka alkaa loppupuolella muistuttamaan jo kauhugenreä. Kirjan nimikin on osuvasti Verikarkelot ja kirjan kansikuvakin on suoraan kauhugalleriasta. Kirjan päähenkilö Tommy Bergmann työskentelee Oslon pääpoliisiasemalla ja käyttää kaiken aikansa rikosten ratkaisuun. Verikarkelot jatkuu suoraan siitä mihin Pimeän sylissä loppui.

Sarjan kirjat on parasta lukea järjestyksessä, sillä muuten voi pää mennä yhtä sekaisin kuin Tommylla, kun hän sai muutaman osuman päähänsä nyrkkeilysalilla. Aivotärähdys ei ole lasten leikkiä, se koskee ja tuntuu pahalta pitkään. Mutta Tommy on niitä poliiseja, joita ei edes aivotärähdykset pysäytä, kun he saavat jonkin vainun mahdollisesta kriminaalista ja tuoreesta rikoksesta. Tällä kertaa piiri pieni pyöri tuttujen henkilöiden parissa, mutta kuka on murhaaja tällä kertaa, onko se herra vai rouva X? Kuka juoksuttaa Tommya Liettuaan asti ja miksi?

”Tyttö ei saa olla neljäätoista täyttänyt”, Rostov sanoi. ”Jos hän on sitä vanhempi, edes yhden päivän, ei pelastusta tule.”

Tommy on oletetun sieppaajan perässä, jonka hallussa on norjalainen 13-vuotias tyttö. Trillerin juonikuvioihin on liittynyt kauheita tekoja tekevä uskonnollinen järjestö, jonka pääpaikka on Liettuassa. Tommy uskoo vastausten löytyvän sieltä. Hänen työparinsa, joka joutui edellisen kirjan lopussa pahaan tilanteeseen, on tälläkin hetkellä hieman edellä Tommya tutkimuksissa Norjassa. Heidän pitäisi oppia tekemään enemmän yhteistyötä, mutta onko nyt jo liian myöhäistä. Vieläkö tuhkasta voi nousta Fenix-lintu ja auttaa kidutettuja ja kiduttajia?

Gard Sveen, Verikarkelot ***
Suom. Virpi Vainikainen
Bazar 2017
s. 254
Blod i dans 2016

Sveen Gard: Raskaat varjot  
Sveen Gard: Pimeän sylissä

2 kommenttia:

  1. Nämä skoptistit eli kuohilaat oli erikoinen tuttavuus! Vaikka jokainen tulee autuaaksi uskollaan, niin Sveenin kuvaamat miesten taivaspaikan lunastuskeinot ovat suoraan sanoen ällöttäviä ja moraalisesti tuomittavia. Uskonnollinen liikehdintä ikävine reunailmiöineen on mitä ajankohtaisin teema, johon kirjailija on reippaasti tarttunut.
    Sveen omaa myös huumorinpilkahdusten loihdinnan taidon ja onkin mielenkiintoista, kuinka kirjallinen tuotanto jatkuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä meni jo tivolin kauhukabinettiosastolle, mutta oma huumori ei ole koskaan riittänyt kauhukabinetteihin. Olihan tuo mielenkiintoista seurata, että lähteekö Tatjana parin päivän perusteella Osloon. Voin hyvin kuvitella ne korkokengät.
      No nyt on vanhemmat niin sanotusti poissa pelistä ja yksi on jäljellä, jospa siitä saisi ohuehkon trillerin aikaiseksi. Mietityttää vain Tommyn kohtalo, kun meni pyssynsä tyhjentämään sillä lailla...

      Poista