maanantai 11. helmikuuta 2019

Fiona Barton: Lapsi



”Työmaalla lapsen ruumis”, siinä lukee. Vain muutama rivi siitä, että rakennustyömaalla Woolwichista on löydetty sylilapsen luuranko ja että poliisi tutkii asiaa. Luen tekstin kerran toisensa jälkeen. En käsitä sitä kunnolla, aivan kuin se olisi vierasta kieltä. Silti tiedän, mitä siinä sanotaan, ja ympärilleni alkaa kietoutua kauhu. Se puristaa ilman keuhkoistani. Tekee hengittämisen vaikeaksi.

Englantilainen Fiona Barton jatkaa uudessa dekkarissaan Lapsi laadukasta dekkarisarjaansa, jonka pääosassa on ihmisläheisiä rikostutkimuksia tekevä toimittaja Kate Waters. Kate tutki edellisessä dekkarissa, Leski, pienen tytön katoamista. Lapsi dekkarissa Kate löysi pienen ilmoituksen kilpailijan lehdestä, jossa ilmoitettiin rakennustyömaalta löydetystä vastasyntyneen lapsen luurangosta, ja pyysi esimieheltä lupaa tutkia tarkemmin siihen liittyviä asioita. Tutkimuskaveriksi hän sai nuoren toimittajaharjoittelijan Joen ja komisario Andy Sinclairin. Edellisestä kirjasta tutuksi tullut rikoskomisario Bob Sparks jatkaa tässäkin kirjassa Katen ohjaajana ja ystävänä. Ettei vain pientä ihastumista olisi havaittavissa heidän välillä.

Barton on jakanut kirjan kappaleet kirjan eri henkilöiden kappaleiksi. Kirjan päähenkilö on Kate, joka tässä uudessa kirjassa on paremmin esillä kuin ensimmäisessä dekkarissa. Muut henkilöt, jotka ovat saaneet omat kappaleet ovat Angela sekä Jude ja Emma, jotka ovat äiti ja tytär. Myös Juden miesystävä sai yhden kappaleen kirjasta.

Bartonilla on mainio tapa lähestyä tarinan rikosepäilyä toimittajan näkökulmasta. Kirjailija on itse toimittaja, joten lähestymistapa on hänelle läheinen. Pidän tosi paljon siitä miten tutkittavaa tietoa kasataan ja tutkitaan eri lähdemateriaaleista. Tietysti, koska kyseessä on rikosepäily, tietoa haetaan poliisin tiedostoista, mutta Kate on ahkerasti myös itse liikkeellä haastattelemassa eri ihmisiä, jotka kenties saattaisivat tietää asiasta jotakin. Vihje vie toisen vihjeen luo, ja yllättävää kyllä, siinä samalla ratkeaa myös muita yllättäviä rikoksia ja rikostentekijöitä.

Toimittaja Kate Waters ei aina ole poliisien suosiossa, sillä hän on vähintäänkin askeleen edellä rikospoliisien toimintaa, mutta auttaa kyllä heitä. Toimituksessa on käynnissä vanhojen työntekijöiden irtisanomisbuumi, eikä Katekaan tunne olevansa turvassa potkuilta, varsinkin kun poliisit hengittävät niskaan.  Niinhän siinä lopulta kävi, että Kate ratkaisi vastasyntyneen lapsen arvoituksen. Tykkäsin tosi paljon tarinasta, ehkä vielä enemmän kuin Lesken tarinasta. Fiona Bartonilla on vangitseva ote dekkarissaan, sillä kävi niin, että en pystynyt lopettamaan lukemista sen jälkeen, kun olin aloittanut kirjan lukemisen. Harvoin itken, kun luen dekkaria, mutta tämän dekkarin lopussa kyyneleet vain virtasivat silmistäni.

Kun Kate oli alun perin lukenut pikku-uutisen vauvan ruumiista, hän oli toivonut voivansa kirjoittaa liikuttavan jutun unohdetusta lapsesta ja sen kuoleman takana piilevästä inhimillisestä tragediasta. Lukemista lauantaiksi, hän oli ajatellut. Tilaisuus päästä hetkeksi verkkouutisten oravanpyörästä. Mutta pinnan raapaisu oli ryöpsäyttänyt esiin yllättäviä salaisuuksia.

Fiona Barton, Lapsi *****
Suom. Pirkko Biström
Bazar 2019
s. 428
The Child 2017
Dekkari
Fiona Barton: Leski

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 7, 12, 15, 18, 19, 31, 35, 40, 43, 49

16 kommenttia:

  1. Minä pidin taas Leskestä...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Aina kun kirja koskettaa syvimpiä tunteitani saaden minut itkemään tai nauramaan, koen, että nyt kirjailija on koskettanut minua tavalla, joka on äärimmäisen hienoa.. se on niin hienoa, että haluan kiittää siitä antamalla viisi tähteä ja mainitsemalla koskettavuudesta tekstissä.

      Poista
    2. Mai, juuri, tunteella ja intohimolla♥♥

      Poista
    3. Fiona Barton osaa koskettaa lukijaa <3

      Poista
  2. En lue vielä, koska Lapsi odottaa lukupinossa...

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluan tulla tällä tavalla kosketetuksi, laitan siis Fiana Bartonin nimen muistiin.
    Se tunne, kun eläytyy niin että nyyhkytys nousee rinnasta ja kyyneleet alkavat virrata, se on niin hieno. Musiikkia kuunnellessa se saattaa tulla aivan odottamatta, kun jokin sävelkulku koskettaa kauneudellaan ja nostaa esiin jotain tiedostamatonta. Kirjoissa, elokuvissa ja teatterissa myötätunto saa itkemään, kauneus myös. Tauluja katsellessa liikutun harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Jokin taika siinä on, jos kirjan tarina koskettaa niin paljon, että tunteet vyöryvät ylitse. En ole pitkään aikaan itkenyt kirjaa lukiessa, mutta nyt tämä kirja yllätti.
      En pysty katsomaan Suomi Love-ohjelmaa enkä Elossa 24-ohjelmaa, koska ne käyvät liikaa tunteisiin. Itken kun kuulen kaunista musiikkia. Suvivirsi ja Maamme-laulu itkettävät aina.
      Elokuvissa ja teatterissa pitää olla aina nenäliinat mukana. Minua itkettää jopa kun Suomi saa mitalin jossakin urheilukilpailussa. Tyttöni sanoi aiemmin, että äiti itkee, kun katsoo lasten piirrettyjä elokuvia :)

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä kirjalta. En ole lukenut Bartonilta vielä mitään. Itkemisestä puheen ollen minä olen se, joka itkee jopa tuntemattomien ihmisten hautajaisissa enemmän kuin omaiset... joten parempi pysyä kotona ja antaa kirjojen itkettää! :) No, eivät minua silti kaikki kirjat itketä, mutta joskus kun tulee koskettava kirja vastaan, se menee tunteisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itku on hyvä keino puhdistaa patoutuneita tunteita. Yleensä itkun jälkeen on helpottuneempi olotila. Hautajaiset, surujuhla, jossa on sallittuakin olla surullinen.
      Suosittelen Bartonin dekkareita. Molemmissa kirjoissa naiset yllättävät.

      Poista
  5. Tässä on taas yksi dekkaristi, jonka tuotantoon haluan tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Bartonin dekkareita, ne ovat yllättävän hyviä.

      Poista
  6. Oi, koskettava dekkari on harvinaisuus! Pistän Fiona Bartonin nimen muistiin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kosketti kirjan loppuosa, muuten kirja oli ihan vetävä. Bartonilla on taito kirjoittaa.

      Lukuiloa <3

      Poista
  7. Minä pidin tästä enemmän kuin Leskestä, koska mielestäni tässä oli enemmän asiaa. Eri kertojat toimivat hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kummastakin, mutta tämä uudempi oli teemoiltaan ja tutkintatavoiltaan mukavampi sekä tässä oli kiinnostavammat henkilöt. Kate oli myös paremmin esillä tässä dekkarissa.

      Poista