lauantai 9. helmikuuta 2019

Paula Noronen: Supermarsu



On kyllä ihmeellistä, miten kurja päivä voi muuttua onnenpäiväksi! Meillä oli biologian tunnilla yllätyspistarit, joissa kyseltiin Pohjoismaiden havumetsistä. Meni tosi huonosti. En minä muista havumetsistä mitään eikä ne minua myöskään kiinnosta. Kiinnostaisi ehkä, jos olisin itse havupuu, vaikka kuusi, mutta kun en ole. Olen ihan tavallinen 11-vuotias tyttö Itä-Helsingistä.

Paula Norosen kahdesta kirjasta Supermarsu lentää Intiaan ja Supermarsu pelastaa silakat  on tehty elokuva Supermarsu, ja kirjoista on koottu samanniminen elokuvaversiokirja Supermarsu, jossa on kuvia elokuvasta. Olen hiukan myöhään herännyt lukemaan näitä kirjoja, mutta nyt luettuna ovat siis nämä kaksi yhteen koottua kirjaa ja lisäksi aiemmin bloggaamani Supermarsu ja roskaavat ryökäleet. Supermarsu lentää Intiaan oli vuonna 2007 Finlandia-Junior ehdokkaana. Sarjassa on ilmestynyt kymmenen kirjaa.

Kirjan päähenkilö Emilia kirjoittaa päiväkirjaansa kaikki tärkeimmät tapahtumat. Ja kirjan alussa hänelle tapahtui superkiva asia, nimittäin hän sai oman lemmikkieläimen, marsun. Marsulle hän antoi nimeksi Marsu-Halonen ex-presidenttimme mukaan. Uuden tuttavuuden kunniaksi Marsu-Halonen puri Emiliaa sormesta. Seuraavana yönä Emilia näki omituista unta, jossa oli valtavan suuri marsu, jolla oli pyörät alla ja kyseinen marsu vaati Emiliaa tulemaan kyytiin. Seuraavaksi Emilia huomasi olevansa vielä suuremman marsun edessä, joka ilmoitti huutamalla:

- Emilia Laitinen-Nieminen, sinut on valittu.
- Valittu mihin?
- Olemaan Supermarsu.
- Ahaa.
- Marsu puri sinua sormeen. Se on vanha rituaali, joka tarkoittaa sitä, että sinusta tulee Supermarsu.

Onneksi Emilia heräsi ja päätti, että unia ei kannata ottaa tosissaan. No kyllä olisi kannattanut ottaa tosissaan, sillä tästä jatkuu kokonainen kirjasarja Supermarsun seikkailuja, arkista aherrusta, ystävien kanssa olemista ja koulunkäyntiä siinä marsutehtävien ohessa, jotka lennättivät hänet jopa Intiaan asti. Supermarsut valitaan vain kerran sadassa vuodessa, joten Emilialle lankesi kunnia hoitaa Supermarsun sankaritehtävät kunnialla. Tämä hassunhauska kirja on samalla myös hyvin opettavainen kirja, kuten hyvien lastenkirjojen kuuluukin olla, sillä kirjassa puhutaan mm. Itämeren tilanteesta ja mitä sille pitäisi tehdä. Supermarsu bongahti heti suosikkilastenkirjojeni joukkoon, koska siinä on hyvin symppis marsu pääosassa.

Paula Noronen, Supermarsu *****
Gummerus 2018
s. 347
Lastenkirja
Sisältää kirjat Supermarsu lentää Intiaan ja Supermarsu pelastaa silakat


Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia

4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä. En ole näitä Supermarsuja lukenut lainkaan, taidanpa ottaa nyt lukulistalle.
    Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan avulla pääsee hyvin perille siitä mitä sarjassa tapahtuu =)
      Kannattaa lukea. Ovat hyvin suosittuja.

      Aurinko on piiloutunut paksun pilvipeiton sisään, ehkäpä se vielä joskus sieltä ilmestyy. Lukuiloa viikonloppuusi!

      Poista
  2. Norosen huumori on paikoin yliampuvaa ja fantastisen oivaltavaa. Olen lukenut Roskaavat ryökäleet jonka parissa nauroin moneen otteeseen. Huvittavimpana piirteenä jäi mieleen miten avaruudesta tippuvat esineet osuivat aina jonkun päähän. 😀 Hauskaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirjojen opetukset tulevat mainiolla tavalla ja huumorilla esille. Avaruusromu on totta ja sitä putoaa oikeasti maahan.

      Iloista päivää Rita =)

      Poista