”Sind Sie schwanger, fesche Frau?” (Oletteko raskaana, kaunokainen?)
Priska Löwenbeinován
SS-inkvisiittori kysyi hymyillen. Mies seisoi jalat harallaan ja katseli häntä
kiinnostuneena kuin oikeuslääkäri rikollista.
Tohtori
Josef Mengele oli pysähtynyt 28-vuotiaan slovakialaisen opettajan eteen, joka
seisoi alasti ja häpeästä vapisten avoimella paraatikentällä muutamia tunteja
sen jälkeen, kun hänen junansa oli saapunut Auschwitz-Birkenaun
keskitysleiriin. Oli lokakuu 1944.
Wendy
Holdenin tietoteos Äidiksi keskitysleirillä kertoo kolmesta naisesta, jotka odottivat vauvaa keskitysleirillä toisen maailmansodan aikana. He olivat
juutalaisia ja kotoisin eri maista, mutta yhteistä heille oli, että he selvisivät
kokemuksistaan keskitysleirillä ja vauvat jäivät eloon, huolimatta siitä, että
tohtori Josef Mengele oli heitä vastassa heidän tullessa Auschwitziin ja
osoitti kaikille raskaana oleville naisille jonoa kaasukammioon. Nämä kolme
naista valehtelivat raskaudestaan.
Heidät
ajettiin alastomina leveää käytävää pitkin suureen huoneeseen, jossa mies- ja
naisvangit parturoivat lähes kaikilta näiltä äideiltä, tyttäriltä, vaimoilta ja
sisarilta käytännössä jokaisen karvan heidän kehostaan saksalaisvartijoiden
virnuillessa vieressä.
Äideiksi
keskitysleireillä oli järkyttävää luettavaa, vaikka olen aiemminkin lukenut natsien
hirmutöistä juutalaisia kohtaan, tämä kirja oli pahimmasta päästä. Natsien aikomus oli tapattaa joka ikinen
juutalainen. Jostakin syystä Adolf Hitler syytti juutalaisia kaikesta mitä
tapahtui ja oli tapahtunut. Hänen politiikkansa johdosta juutalaisten oikeuksia
vähennettiin aina vain tiukemmiksi, he joutuivat muuttamaan gettoihin asumaan
ja he joutuivat tekemään töitä orjatyövoimana mm. saksalaisissa tehtaissa ja
kaivoksissa ruokana vain pieni leivänpala ja laiha vesikeitto. Kun juutalainen
kuoli nälästä ja uupumuksesta työn ääreen, tilalle oli jo tulossa seuraava,
sillä heitä rahdattiin karjavaunuissa tuhansittain eri maista joka päivä. Juutalaisten orjatyöpanosta
tarvittiin, koska saksalaiset kävivät sotaa ja valloittivat eri maita.
Juuri
ennen toisen maailmansodan syttymistä Anka Nathanová oli viettänyt elämänsä
onnellisimpia päiviä, nuorena ja huolettomana lakitieteen opiskelijana Prahan
keskiaikaisessa Kaarlen yliopistossa.
Kirja
kertoi kolmen juutalaisnaisen selviytymistarinan keskitysleiriltä, Priskan,
Ankan ja Rachel Friedmanin. Rachel selvisi keskitysleiriltä yhdessä siskojensa
kanssa. Hän oli yhdeksänlapsisen perheen vanhin lapsi. Neljä siskosta selvisi,
koko muu perhe tapettiin. Kaikki kolme kirjan päähenkilöä olivat naimisissa ja
elivät vakavaraista elämää, kunnes juutalaisten vainoaminen alkoi. Keskitysleirielämä
kauheuksineen jätti jäljen jokaisen muistoihin.
Wendy
Holden kirjoitti kirjan Priskasta, Ankasta ja Rachelista heidän muistelmista ja
kertomuksista muille tutkijoille, historioitsijoille ja omille perheille. Kirja on täynnä historiallista tietoa keskitysleireistä ja toisen
maailmansodan vaiheista. Natsien kohtelu vankeja kohtaan oli
anteeksiantamattoman hirvittävää.
Pete
ällistyi löytäessään syöpäläisiä kuhisevista, saastaisista parakeista äidin ja
vastasyntyneen lapsen. Molemmat kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta ja
nestehukasta. Lapsella oli myös ”raju infektio”, ja hän oli ”itseään suurempien”
täiden peitossa.
Nuoret
raskaana olevat juutalaisnaiset kärsivät koko raskauden ajan nälästä ja janosta
sekä syöpäläisistä. He olivat niin laihoja, että kukaan ei uskonut, että he
synnyttäisivät täysiaikaiset lapset. Keskenmenon vaara oli koko ajan sekä kuolemanpelko
heilui uhkaavana päällä. Anka synnytti vauvan ulkona rattailla muiden vankien
ja vartijoiden ympäröimänä. Rachel synnytti karjavaunussa avotaivaan alla
vaunun ollessa täynnä muita vankeja. Priska synnytti vauvan tehtaan sairasosastolla
pöydälle laitetun lankun päällä. Sota oli loppumassa, venäläiset ja
liittoutuneet olivat lähellä ja pommittivat koko ajan taukoamatta, mutta silti
natsit pakottivat nämä vangit armottomalle junamatkalle.
Äidiksi
keskitysleirillä on selviytymiskirja, historiallinen tietoteos ja se on tarina
kolmesta nuoresta raskaana olevasta juutalaisnaisesta toisen maailmansodan
aikana. Kirjan lopussa kerrotaan heidän myöhemmistä vaiheistaan, samoin heidän lastensa vaiheista. Lapset olivat nuorimmat
keskitysleireiltä selviytyneet vangit. Natsien julmuus juutalaisia kohtaan oli kaiken
inhimillisyyden ulkopuolella. Kirja on järkyttävää luettavaa, enkä suosittele
sitä herkille lukijoille. Ihmisiin kohdistuvia etnisiä puhdistuksia ei pitäisi
hyväksyä missään nimessä. Valitettavasti tällaisia hankkeita on tänäkin päivänä
olemassa. Ihminen unohtaa ihmisenä olemisen taidon, jokaisen ihmisen perusoikeudet
ja oikeuden tasa-arvoiseen elämään ollessaan julma toiselle ihmiselle. Lukemalla
Äidiksi keskitysleirillä tietoteoksen ymmärrät, miksi ihmistä ei saa
kohdella alentamalla, kiusaamalla, eristämällä, orjuuttamalla, kiduttamalla ja viemällä
hengen. Vuoden tietoteos.
Wendy
Holden, Äidiksi keskitysleirillä – Kolme selviytymistarinaa
suom.
Maikki Soro
Minerva
2020
s.
324 + 16 s. kuvia
Born
Survivors 2015
"Äidit vain nuo toivossa väkevät...", mitä muuta tästä voisi sanoa. No tietysti sen, että ihmisen pahuudella ei ole rajaa.
VastaaPoistaOlen joskus lukenut lehtijutun vauvana keskitysleiriltä selvinneestä, jolla oli myöhemmin hyvä elämä. Ihmisen selviytymiskyky on myös mahtava.
Kiitos, että esittelit tämän kirjan, Mai!
Kiitos Marjatta <3
PoistaTämä kirja koskettaa jokaista äitiä toivon mukaan. Olen samaa mieltä, ihmisen pahuudella ei ole rajaa. Etnisistä puhdistuksista on saanut lukea jatkuvasti toisen maailmansodan jälkeen. Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, arabimaista. Se on sairasta ja epäinhimillistä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kirjan esittelystä. Minäkin huomasin, että tällainen kirja oli ilmestynyt. Mutta tuntui, että olen lähiaikoina lukenut vähän liikaakin keskitysleirikirjallisuutta, joten päätin jättää tämän tällä kerralla väliin. Varmasti kirja tulee lukuohjelmaani jossakin vaiheessa, niin tärkeä kirja on kysymyksessä. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaTämä tärkeä kirja onneksi suomennettiin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun tämän kirjan vauvat syntyivät. Sitä voi pitää ihmeenä, sillä niin hirvittävissä oloissa heidän äitinsä odottivat heitä, synnyttivät heidät ja yrittivät pitää hengissä.
Tärkeä kirja.
Mukavaa loppuviikkoa <3
Huomasin tämän ilmestyneen, mutta en pysty juuri nyt lukemaan. Olethan huomannut Jokken rauhanhaasteen?
VastaaPoistaJokken rauhanhaaste löytyy tuosta sivubannerista. Kerään siihen kaikki lukemani kirjat, jotka sivuavat toista maailmansotaa.
PoistaKieltämättä näitä keskitysleirikirjoja on tosi vaikea lukea. Ne ovat julmia, ahdistavia ja rankkoja.