Sofie Sarenbrant ja Carina Bergfeldt: Syntymäpäivä

 

 

Jos kohtalo olisi halunnut toisin, syntymäpäivä olisi ollut aivan täydellinen.

Sofie Sarenbrantin ja Carina Bergfeldtin jännityskirjassa nimeltään Syntymäpäivä oli 7-vuotiaan Samuelin syntymäpäivä. Frida-äiti oli tullut asunnoltaan Ted-isän ja Pernillan luokse viettämään aamuhetkeä onnitellen ja jakaen lahjoja Samuelille, ja jakaen samalla kaiken somemaailman kanssa, olihan hän suosittu julkisuuden henkilö. 

Erosta oli jo vuosi, mutta se oli ollut raastavaa aikaa kaikille neljälle, ja oli edelleen. Pernilla oli jo seitsemännellä kuulla raskaana, mutta hänkin jaksoi riidellä. Itse asiassa Ted ja Pernilla olivat riidelleet ja huutaneet koko edellisen illan. Kenestäpä muusta kuin Fridasta. Aamu valkeni kauheana, kun syntymäpäiväsankari oli kadonnut.

Aika seisahtuu, kun he tuijottavat Samuelin Epipeniä, joka Samuelin täytyy pitää aina mukana anafylaktisen sokin varalta. Adrenaalikynä pelastaa hänen henkensä. Ilman sitä hän voi kuolla.

Samuelia ei löytynyt mistään ja lopulta vanhempien piti tehdä ilmoitus hätänumeroon. Pian poliisit saapuivat ja sen jälkeen saapuivat rikospoliisit. Etsintää oli laajennettava. Koska Frida postitti kaiken somemaailmaan, pian ihmisiä tulvi joka paikassa, samoin toimittajia. Missing people tuli mukaan etsintään. 

Tämä on ensimmäinen tapaamisemme, ja olen kärsivällinen.

Kirjan syyllinen oli aika erikoinen tyyppi. Yhdestä asiasta olen syyllisen kanssa samaa mieltä: miksikähän naiset kestävät miehiltään melkein mitä vaan. Samuel ei ollut hänen haluamansa pääkohde, mutta Samuelin avulla hän sai haluamansa, ainakin joksikin aikaa. Mustasukkainen Pernilla oli aika outo naisihminen, ja jatkossakin hän voi aiheuttaa ikävä juttuja, luulisin. Kyseessä on siis uuden Frida von Engen-sarjan ensimmäinen jännityskirja. Julkisuutta, vaurautta ja rikoksia tiedossa jatkossakin. Saapa nähdä minkälaisista hankaluuksista Frida löytää itsensä seuraavassa sarjan kirjassa. Syntymäpäivä oli jokaisen vanhemman kauhukirja - kadonneen lapsen etsintä.

 

Sofie Sarenbrant ja Carina Bergfeldt, Syntymäpäivä

Suom. Helene Bützov

Wsoy 2025

s. 446

Födelsedagen 2023

Frida von Engen-sarjan 1. osa

Jännityskirja 

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut

 

Nimeni on Justine Neige. Olen kaksikymmentäyksivuotias. Viimeiset kolme vuotta olen ollut töissä Hortensia-vanhainkodissa lähihoitajana.

Ranskalaisen Valérie Perrinin Sunnuntain unohdetut kertoi Justinesta, joka rakasti hoidokkiensa tarinoita. Niitä hän kirjoitti ylös vihkoihinsa. Eräs rakkaimmista vanhuksista oli Héléne, joka oli jo yli yhdeksänkymmenen. Justine otti kaikkien vanhusten kuoleman raskaasti, niin myös lopulta Hélénen. Sunnuntain unohdetut kertoi siis, sekä Justinen oman, että Hélénen elämäntarinat. Yllätyt ja ihastut varmasti kirjan tunteellisista tarinoista, niin minäkin.

Jaan elämäni kolmeen osaan: päivisin teen hoitotyötä, iltaisin tulkkaan vanhusten ääniä ja lauantai-iltaisin käyn tanssimassa löytääkseni uudelleen huolettomuuden, jonka kadotin vuonna 1996 aikuisten takia. 

Justinen elämään kuului sureminen ja hän eli surevien läheistensä kanssa. Oikeassa elämässä toivoisin, että omaiset saisivat terapiaa, kun kuolema vie suuren joukon läheisistä esim. liikenneonnettomuudessa. Omien lasten tai vanhempien menettäminen on julmaa ja siitä voi seurata mielenterveysongelmia.

Kun aloitin työt Hortensiakodissa, sain kuulla, että Héléne viettää päivänsä hiekkarannalla päivänvarjon alla. Kun hän muutti taloon, katolle asettui lokki. 

Justine oli ihana päähenkilö. Oli todella kiinnostavaa seurata hänen toimintaansa lähihoitajana. Mielestäni kirjailija oli löytänyt hyvin sopivan henkilön auttamaan vanhuksia hoitokodissa. Myös vanhusten omaiset olivat samaa mieltä. Justine oli nuori ja kommellukset kuuluivat hänen elämäänsä. Kun hän päätti jotain, hän myös teki sen ja ajatteli vasta tekojensa jälkeen.

Entäs sitten kaunis Hélén, johon kaikki  ihastuivat ja rakastuivat. Hänen elämäntarinansa oli uskomaton. Héléne sai rakastaa ja sai vastarakkautta, kunnes tuli sota ja sekoitti kaiken. 

Valérie Perrinin esikoisteos Sunnuntain unohdetut sai Ranskassa 13 kirjallisuuspalkintoa. Se kertoo jotain tästä uskomattoman ihanasta kirjasta, joka on rakkautta ja muistoja tulvillaan.

 

Valérie Perrin, Sunnuntain unohdetut 💖💖💖💖💖

Suom. Saara Pääkkönen

Wsoy 2025

s. 310

Les oubliés du dimanche 2015

Ranska

Vanhustenhoito 

Feelgood

 

Valérie Perrin: Vettä kukille  💖💖💖💖💖

 

Eija Laine: Keisarinvihreä

 

Häntä hytisytti kuin kuumeessa. Mitä hänelle oli tapahtumassa? Kaarin hamusi puhelinta ja tönäisi samalla teekupin kumolleen. Vihreä neste maalasi pellavaan keväisen heinän.

Eija Laineen esikoisdekkari Keisarinvihreä vei mukanaan maalaismaisemiin ja uinuvan pikkukylän salaisuuksiin. Kaislan Kaarin-täti oli kuollut ja häneltä oli jäänyt pieni talo, jossa Kaisla oli vieraillut monet kerrat. Nyt hän oli päättänyt jättää pääkaupungin hulinat ja ex-miesystävänsä taakseen, ja muuttaa vuodeksi tätinsä taloon. Työpaikkakin löytyi vanhusten hoidosta. Kaiken piti olla hyvin, mutta ei ollutkaan.

Ruumiinavauksessa otetuista näytteistä löytyi viitteitä pitkäaikaisesta altistuksesta arseenille.

Kaisla sai kuulla, että täti ei ollutkaan kuollut luonnollista kuolemaa, vaan hän oli kuollut myrkytykseen. Kaivon vesi piti siis tutkia. Mistä arseenia lopulta löytyikään, oli yllättävää. Kaislalle oli luvassa muitakin yllätyksiä mm. vanhemmistaan ja lähisukulaisistaan. Keisarinvihreässä on siis yllätyksiä, salaisuuksia ja kaikenlaista muutakin tapahtumaa. Lisäksi Kaislan hoidokit järjestivät tämän tästä ongelmia.

Kemikaalista kehittyi hämmästyttävän tehokas ase Pariisin rottaongelmaan. Värin myyntinimi Suomessa sekä väriaineena että hyönteismyrkkynä oli keisarinvihreä.

Mitä ihmettä oikein tapahtuikaan pikkukylällä? Kaisla päätti selvittää ainakin arseeni-ongelman, sillä tädin Meirami-koira alkoi myös sairastella talossa. Kun Kaisla päätti vihdoinkin lähteä talosta evakkoon, Meirami ja hän itse tunsivat olonsa paljon paremmiksi. 

Eija Laineen Keisarinvihreä dekkarissa syvennyttiin maalaiskylän salaisuuksiin ja olihan niitä myös itse päähenkilölläkin. Keisarinvihreä on todella hyvä esikoisdekkari, jolle toivoisin kyllä jatkoa. Ihanaa, että kirjailija puuttui tekstillään vanhusten hoitoon ja/tai sen saatavuuteen. Hyvin ajankohtainen aihepiiri kaiken kaikkiaan. Suosittelen 💚.

Eija Laine, Keisarinvihreä *****

Wsoy 2025

s. 237

Dekkari

Vanhusten hoito

Arseeni 

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Hydra

 

Ensimmäisenä lentävän dronen alle oli kiinnitetty selvästi näkyvä musta kapseli. Kiroten Henrik nosti Dronekillerin tähtäysasentoon, mutta myöhästyi, sillä dronet ylittivät vartiokopin kovaa vauhtia jatkaessaan kohti ydinvoimalaa.

Christian Rönnbackan dekkari Hydra on neljäs osa Henna Björk-sarjassa. Tällä kertaa Ruotsissa oli meneillään kaikenlaista härdelliä mm. dronet lensivät ydinvoimaloihin ja häiritsivät lentoliikennettä. Selvästi jonkin muun maan häirintää kaikilla tavoin, mutta mikä sen taka-ajatuksena oikein olikaan.

Väkisinkin Hennalle tuli mieleen, että näin laajaan vaikuttamiseen ei riittänyt enää kaksipäinen kotka, vaan siihen tarvittiin Hydraa, kreikkalaisesta mytologiasta tähän päivään värvättyä yhdeksänpäistä käärmettä, joka iski salakavalasti ja jatkuvasti.  

Supon agentin Henna Björkin työt jatkuivat siis Ruotsin puolella, sillä sieltä piti toimittaa eräs henkilö Suomen puolelle. Tuo henkilö oli vakooja, joka halusi vaihtaa puolta. Matka Ruotsissa muuttui piirileikiksi ja sitä se oli myös Suomen puolella. Oltiin siis tekemisissä inhottavan tyypin kanssa, jolla oli inhottavia yhteyksiä.

Saat valita. Luoti vai joki.

Hennalle ja hänen esimiehelleen Rautiaiselle oli luvassa kiperät paikat kirjan loppupuolella. Oli rämmittävä suolla ja uitava joessa. Luotejakin lenteli puolin ja toisin joen ylitse. Tilanteet vaihtuivat nopeasti, mutta Henna oli koulutettu agentti ja reagoi jopa ennakkoon. 

Kaikenlaisia kimurantteja tilanteita on luvassa lukijoille Christian Rönnbackan Hydran seurassa. 

 

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Hydra

Bazar 2025

s. 349

Dekkari

Henna Björk-sarjan 4. osa

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Jahti 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Koodi  

 

 

 

Ann Napolitano: Rakas Edward

 

"Eddie", Jordan sanoo, ja pojat vilkaisevat toisiaan. Veljekset osaavat lukea toisiaan vaivatta. Heidän vanhempansa hämmästyvät usein huomatessaan, että pojat ovat käyneet kokonaisen keskustelun ja tehneet päätöksen täysin sanattomasti. 

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon uusin  suomennos Rakas Edward oli yhtä kiehtovan tunteellinen kuin hänen aiemmin suomennettu teoksensa Kaunokaisia.  

Rakas Edward teoksen päähenkilö oli 12-vuotias Edward, joka menetti lentokoneonnettomuudessa perheensä. Kirjan sivuilla tunteeni ottivat minut usein valtansa ja kyyneleeni valuivat poskilleni. Kirjassa seurattiin Edwardin elämää onnettomuuden jälkeen 18-vuotiaaksi asti, ja toisaalta siinä seurattiin kyseistä lentokonematkaa eri matkustajien näkökulmasta.

Koneen ikkunasta näkyvät Manhattanin teräväpiikkiset rakennukset, Vapaudenpatsaan kohotettu oikea käsivarsi ja joen yli kaartuva silta. Matkustajat liikehtivät istuimissaan etsien asentoa, joka olisi riittävän mukava kuuden tunnin lentoon.

Yllä olevasta lainauksesta huomaa, että lento lähti New Yorkista, jossa Edwardin perhe oli asunut. Perhe oli muuttamassa Los Angelesiin. Muuttotavarat menivät muuttoautoilla. Keskellä matkaa muuttoautot pysähtyivät, ja muuttomiehet kaivoivat tavaroiden keskeltä Edwardin pehmolelun ja toimittivat sen sairaalaan, jossa Edward oli loukkaantuneena, sillä Edward oli ainoa, joka selvisi hengissä kammottavasta onnettomuudesta.

Hän myös tietää - ehkä, ainakin osittain - miksi tuli tänne. Päästäkseen toisen lapsen seuraan, saadakseen tauon aikuisten tiiviistä silmälläpidosta ja huolestuneista katseista.

Yllä oleva lainaus on kirjan tunteellisimpia kohtauksia. Kirjasta on tehty tv-sarja nimeltään Dear Edward, ja toivon todella, että se nähtäisiin myös Suomessa. 

Edward muutti asumaan äitinsä siskon ja hänen miehensä luokse. Heillä ei ollut lapsia, mutta naapurissa asui saman ikäinen tyttö Shay. Shaysta ja Edwardista tuli hyvät ystävät. Ilman Shayta Edwardin elämä olisi ollut todella kurjaa ja masentunutta. Se oli sitäkin, mutta päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta Edwardin surullinen olo ja menetyksen tunteet paranivat ja saivat uusia muotoja. Rakastin tätä kirjaa.

Ann Napolitanon Rakas Edward kertoi sydäntäsärkevän tarinan pojasta, joka menetti perheensä. 

 

Ann Napolitano, Rakas Edward ***** 💖

Suom. Saara Kurkela

Wsoy 2025

s. 356

Dear Edward 2020

Lentokoneonnettomuus

Suru ja menetys 

 

Ann Napolitano: Kaunokaisia 

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri

 

Juliana Hyrrin sarjakuvaromaani Päivänkakkarameri kertoi lapsuudesta, johon kuului erilaisuuden tuntemuksia ja itsensä etsimistä eri kulttuurien joukossa. Juliana Hyrri kuvasi herkällä tavalla pienen lapsen pelkotiloja ja muita tunteita, jotka kasvoivat pelottavan suuriksi. Kirjasta nousi esille myös niitä ikävämpiä juttuja esim. kiusaamista.

 

Juliana Hyrri on taitava kuvataiteilija, ja kirjan sivuilla on sekä mustavalkoisia piirroksia että värikuvia. Kirjan hahmoissa on herkkyyttä ja tunteet näkyvät todella kauniisti ja sydämeen sattuvalla tavalla.

 

 

Ilmeisesti vanhemmat eivät ihan ymmärtäneet lapsensa itkuherkkyyttä ja pelkotiloja.

 

 

Toisaalta perhe halusi, että lapsi oppii hyvin suomen kielen ja toisaalta haluttiin, että myös syntymäkieli piti oppia hyvin.

 

 

Yllä oleva kuva on aivan kamala, kun ajattelee, miten lapsi pelkää kadottaneensa vanhempansa.

Olen aiemmin blogannut Juliana Hyrrin sarjakuvanovellikirjasta nimeltään Satakieli joka ei laulanut. Mielestäni Juliana Hyrri kuvaa lapsuuden mielenmaisemia, arkipäiviä ja koskettavia tapahtumia hyvin mieleenpainuvasti, herkästi ja runollisesti melkeinpä pelkästään kuvien voimalla. 

Juliana Hyrri, Päivänkakkarameri *****

Kuvitus Juliana Hyrri *****

Suuri Kurpitsa 2022

s.159

Sarjakuvakirja

 

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

 

Matt Haig: Mahdoton elämä

 

Olin ylösalaisin, kun päätin lähteä Ibizalle.

Englantilaisen Matt Haigin teoksen Mahdoton elämä tapahtumat sijoittuivat Ibizalle, espanjalaiselle saarelle, joka on erittäin tärkeä paikka kirjailijalle. Niin tärkeä, että Matt Haig on omistanut kirjan Ibizalle ja sen asukkaille. 

Kirjan päähenkilö, eläkkeelle jäänyt matematiikan opettaja Grace, sai perinnöksi talon, joka sijaitsi Ibizalla. Päätöksensä lähteä Ibizalle hän teki lopulta sairaalapediltään, jossa makasi suonikohjuleikkauksen jälkeen. Hyvin tavallinen leikkaus siinä iässä. Grace eli hyvin yksinäistä elämää kotonaan neljän seinän sisällä. Mies ja poika olivat kuolleet. Jokin tarkoitus tuolla Ibizalla oli varmasti hänelle.

Taloon verrattuna oma kotini Lincolnissa vaikutti varsinaiselta Hollywood-tason kartanolta. Ehkä juuri tämän takia Christina ei ollut testamentannut taloa kellekään oikeista ystävistään. He eivät halunneet sitä.

Olipas outo talo keskellä ei mitään. Kaikenlaista muutakin oudon yliluonnollista alkoi tapahtua Ibizalla. Miksi juuri Grace oli perinyt talon Christinalta, kun Christinan tytärkin oli vielä elossa ja asui Ibizalla. Lisäksi Christina oli puhunut Gracesta ystävilleen, joten ystävät tunnistivat hänet hyvin. Mutta he eivät tienneet missä, milloin ja mihin Christina oli kuollut. Siinäpä tehtävä, jonka Grace aikoi selvittää sen lisäksi, että tutustui Ibizan maisemiin ja turistikohteisiin.

Olin ollut saari. Mutta Christinan ja La Presencian aniosta olin nyt tajunnut, että saaria ei ollut olemassa. Jos sukeltaa tarpeeksi syvälle, kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ibiza ja Lincoln ovat osia samasta maapallosta. 

Mikä se La Presencia olikaan, sen voit ottaa selville tästä ihanan ihmeellisestä ja mielikuvituksellisesta tarinasta, joka on kuin aikuisille kirjoitettu fantasiasatu, jossa hyvä kohtaa pahan, ja taistelu saarenvaltiaasta alkakoon.

 

Matt Haig, Mahdoton elämä *****

Suom. Sarianne Silvonen *****

Aula & Co 2025

s. 414

Ibiza

Fantasia

 

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään 

 

Matt Haig: Keskiyön kirjasto 

 

Matt Haig: Mahdoton elämä