sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Noidan rippi




Olemme tavanneet sinunlaisiasi luumunaama sanoi.
Minunlaisiani? Nostin katseeni.
Karkulaisia. Piileksijöitä. Nämä metsät ovat täynnä ihmisiä, joita ajetaan takaa syystä tai toisesta – pienistä ja suurista syistä. Hän pani lihanpalan suuhunsa ja pureksi. Kuolleena syntyneen lapsen takia. Kesyttömän sydämen. Uskon.
Minä nyökkäsin. Äitini sydän on kesytön.
Luumunaama kohotti katseensa. Eikö hän pakene sinun kanssasi?
Ei. Häntä seurattaisiin. Häntä seurattaisiin, ja hänet saataisiin kiinni, ja samalla myös minut. Silloin silmäni kyyneltyivät, ja mieskin taisi huomata sen.

Susan Fletcherin kirja Noidan rippi kertoi nuoresta tytöstä, Corragista, joka yritti selviytyä hengissä 1600-luvulla. Corragin äiti hirtettiin noitana ja Corragin isoäiti hukutettiin noitana, vaikka oli hurskas nainen ja naimisissa. Tuohon aikaan ei kummoista syytä tarvittu, että naista alettiin puhutella noidaksi, mutta Corrag oli syntynyt parantajan ja tietäjän lapseksi, joten hän oli pienestä asti suuressa vaarassa tulla tapetuksi, sillä ihmiset puhuttelivat häntä aina muuksi kuin hänen omalla nimellä: akka, noita, paholaislapsi, pahatar, riivattu. Corragin äiti opetti tyttärelleen taidon parantaa kasveilla. Myöhemmin Corrag huomasi osaavansa katsoa myös tulevaisuuteen.

Kirjassa Corrag oli seinään kahlehdittuna vankilassa paksujen kaltereiden takana, ja hänet aiottiin polttaa noitana. Hänen luokseen tuli pappi, joka alkoi kirjoittaa Corragin tarinaa ylös, sillä maassa oli kahden kuninkaan kannattajia ja pappi oli maanpaossa olevan kuninkaan kannattaja. Hän halusi tietää Corragin tiedot maanpaossa olevan kuninkaan kannattajien tappamisesta Skotlannissa, sillä Corrag oli nähnyt kaiken. Oliko vallassa oleva kuningas verilöylyn takana? Tarinan taustalta löytyy oikea Glencoen verilöyly vuodelta 1692. Verilöylyn jälkeen Edinburgissa ilmestyi pamfletti nimeltä ”A Letter From a Gentleman in Scotland”, joka kertoo kyseisestä verilöylystä. Pamfletin on todennäköisin kirjoittanut Charles Leslie, joka Noidan rippi - kirjassa oli Corragia haastatteleva pappi.

Susan Fletcher on perehtynyt historiankirjoihin ja poiminut sieltä runsaasti 1600-lukuun liittyviä tapahtumia samalla, kun hän on rakentanut uskomattoman mielikuvitusrikkaan tarinan hyljeksitystä tytöstä, joka löysi paikkansa ja kunnioituksen taitojaan kohtaan Skotlannista villin ylämaalaisklaanin parista. Aika oli väkivaltaista ja sotia käytiin eri kuninkaiden ja uskontojen puolesta. Corragilla ei ollut Jumalaa eikä kuningasta, sillä hänelle luonto oli tärkeä. Corragin tarina on uskomaton ja villi. Lukija voi lukea miten hänelle käy, poltetaanko hänet noitana, vai pääseekö hän karkuun sellistä. Pidin valtavasti kappaleiden kasviperäisistä nimistä, josta annan kirjalle extraplussaa. ****++

Minulla on kuitenkin vielä yksi toivomus.
Katsoisitteko minua, kun palan? Olen pahoillani, että pyydän tätä. Se on hirvittävä pyyntö. Mutta kun rovio on vielä pieni ja minä odotan ja odotan ja rimpuilen köysissä ja tahdon vielä elää, silloin minä varmasti vaikerran ja minua pelottaa, ja haluaisin nähdä teidän katsovan noitaa hokevien kasvojen joukossa. 

Susan Fletcher, Noidan rippi
suom. Jonna Joskitt
LIKE 2011
Alkuteos Corrag 2010
s. 397

Kirjasta on plokannut myös Annika K , Järjellä ja tunteella , Norkku , Leena Lumi , Minna , Marjis , Aletheia ja moni muu :)

8 kommenttia:

  1. Fletcher kirjoittaa kaunista ja voimakasta kieltä, mutta Noidan ripissä oli minulle liikaa aineksia. Harmi. Rakastuin Fletcherin Meriharakoihin ja toivon, että hän kirjoittaisi joskus kirjan joka pääsisi lähelle sitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merikarakat on vielä lukematta, mutta hyvä vinkkaus. Tämmöinen luontoihminen on aivan täpinöissään kirjoihin, joissa kerrotaan luonnosta ja kasveista. Noidan rippi oli juuri sellainen kirja. Corragin ja eläinten suhteen kuvaukset, varsinkin sen urospeuran, oli jotakin aivan sydäntäsärkevän ihanaa.

      Poista
  2. Luin juuri ensimmäisen Fletcherini, Irlantilaisen tytön, enkä kyllä aivan hirveästi pitänyt. Mutta tämä kuulostaa jo paremmalta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät Noidan ripistä. Aika moni blokkaaja on pitänyt. Katjalle kirjassa oli liikaa aineksia, mutta hän oli pitänyt Fletcherin Meriharakoista.
      Tässä kirjassa oli sitä kesytöntä väkivaltaa, jota uskoisin tuon ajan elämänmenosta löytyvän. Tästä kirjasta ei löydy mitään silkeissä sipsuttelua kuninkaanlinnassa :)

      Poista
  3. Tuli kylmät väreet noista sitaateista. Ihana teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä minun makuuni, sillä siinä kerrottiin köyhyydestä ja kurjuudesta, joka oli silloin tosi yleistä. Corrag löysi luonnosta ruokansa ja hiukan varasteli, mutta se oli ajan tapa, että selvisi hengissä.
      Luontokuvaukset olivat parasta. Meillä on saaressa peuroja ja katselen niitä salaa ja ne katselevat minua salaa, mutta en usko, että ne tulisivat syömään kädestä.

      Poista
  4. Just ne kaeviperäiset nimet saavat minut katumaan, että annoin kirjan pois arvonnassa...

    Annoin pois Meriharakatkin, mutta kun se lähti melkein sairastuin ja sitten ostin sen itselleni. Fletcherin Meriharakat on mun sielukirjani ja niitä ei ole elämässäni montaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt minun on pakko lukea Meriharakat, kun Katja ja sinä olette tykänneet niin kovasti :)
      Lukijat kiinnittävät huomionsa eri asioihin kirjoissa sen mukaan mikä heille itselle on tärkeää ja kasvit ja luonto ovat minulle.

      Hyvä, etä sait sielunkirjasi takaisin.

      Poista