lauantai 13. heinäkuuta 2013

Ventovieras



Paul Tordayn Ventovieras kertoo englantilaisesta pariskunnasta, Michaelista ja Elizabethista. Avioliitto on lähinnä kulissia ja molemmilla on omat harrastuksensa. Kirjan alku on yhtä puuduttava kuin pariskunnan yhteiselämä, mutta pian lukija pääsee mukaan Michaelin yhä oudompaan käytökseen. Kirjasta on sanottu, että se on nykyajan kummitustarina, mutta itse huomasin aika nopeasti Michaelin mielenterveysongelmat, joita hän osasi salata puolisoltaan ja lähipiiriltä. Aika erikoista, että Michaelin lääkäri ei puhunut Elizabethin kanssa Michaelin mielenterveysongelmista, jotka olivat jatkuneet lapsuudesta asti. Pari eli englantilaista yläluokan elämää, Michael lähinnä harrasti päivät pitkät, mutta Elizabeth  yritti tehdä toimittajan työtä. Yläluokan elämänmenon kuvaaminen oli niin jäykkää, että kirja oli vähällä mennä lukemattomien pinoon kunnes Michaelin elämään saapui tumma nuori nainen Lamia.

Hänellä oli tumma tukka, sydämen muotoiset kasvot ja isot tummanruskeat silmät, niin tummat, että ne olivat lähes mustat. Paashikampauksen alapuolella kiiltelivät rubiiniset korvakorut. Katseeni osui tytön silmiin. Hänessä oli jotain tuttua, jonkin ammoisen yhteyden tuntua, joka oli yhtä lailla yllättävää kuin voimakastakin. Minulta vaati hieman ponnistelua kääntää katseeni hänestä ja tarkastella maisemaa. En ollut sillä tuulella, että olisin jutellut muukalaisen kanssa, olipa hän kuinka viehättävä tahansa.

Kirjassa sekä Elizabeth että Michael vuorottelevat ja kertovat samoista tapahtumista omat versionsa. Elizabethin uteliaisuus heräsi, kun hän löysi lääkekaapista oudon lääkepurkin, joka oli reseptilääke Michaelille. Netistä löytyi selitys sille mihin vaivaan lääkettä käytetään, mutta Elizabeth halusi puhua myös lääkkeen määränneen lääkärin kanssa. Kumma kyllä, myös Michael kertoi Elizabethille oman tarinansa lääkkeestä ja kertoi lopettaneensa lääkityksen. Samaan aikaan heidän rakkauselämänsä puhkesi kukkaan, ja Michael kertoi, että lääke teki hänestä tunteettoman. Muutoksia alkoi tapahtua nopeaa tahtia ja samalla Elizabethin elämä muuttui trilleriksi. Aviomies oli ventovieras, mutta samalla niin rakas. Rakkautta ei sumentanut edes tieto Michaelin lapsuuden ja nuoruudenaikaisista väkivallanteoista.

Kirja on tavallaan aika erikoinen, kun siinä kerrotaan ihmismielen muuttuminen siksi, mikä se luonnostaan on, mutta joka on muutettu lääkityksen avulla. Kirja ottaa kantaa mielenterveyspotilaan hoitomuotoihin ja lääkitykseen ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Kirja ottaa kantaa myös yläluokan elämänmenoon ja piilorasismiin, koska Michaelin herrasmiesseura ei hyväksy mustaa henkilöä jäsenekseen. Seura oli niin tylsä sääntöineen ja omine juttuineen, että voin hyvin kuvitella kaikki ne tärkeilevät miehet tärisemässä tärkeissä kokouksissaan.

Huolimatta siitä, että oli mielisairas, Mchael oli älykäs, eikä sairaus vaikuttanut hänen kykyynsä toimia ikävissäkään tilanteissa, joita vastaan tuli tai hän suunnitteli ne etukäteen. Pian Elizabeth huomasi olevansa yksin. Lukija voi ottaa selvää mitä Michaelille tapahtui ja mitä tapahtui Lamialle. Uskoisin, että Michaelin diagnoosissa ja varsinkin hoidossa oli puutteita, mutta ehkäpä kirjailija oli halunnutkin, että kirjaa luetaan syvemmin kuin pelkästään tavanomaisena jännityskirjana. ***

Paul Torday, Ventovieras
Suom. Jukka Jääskeläinen
Atena 2012
The Girl on the Landing 2009
s. 315

Ventovieras tuli luettavakseni Annika K:n haastamana. Kiitos Annika sinulle haasteesta. Kirja oli yllättävä ja Michaelin mielenterveysongelmat tekivät kirjasta erikoisen jännityskirjan.

Lue myös seuraavat plokkaukset kirjasta: Mari a , Amma , Järjellä ja tunteella , Leena Lumi , Kirsi
ja Annika K

8 kommenttia:

  1. Kirjassa on kiinnostava aihe, kiitos postauksesta, Mai.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi luin kirjan loppuun, sillä loppu oli jännittävä ja erikoinen. Mielenterveys on aihe, josta saa erikoisia kirja-aiheita.

      Poista
  2. Vaikka en muista enää kirjan loppuratkaisua, muista tunnelman, tuon pönäkän herraklubin sekä sen, että pidin kirjasta. Virkistävästi erilainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pönäkkyyttä oli varmasti oikein tarkoituksella korostettu. Onneksi kuitenkin jaksoin loppuun asti, sillä liika hienostelu on aina liikaa. Loppu oli tosi jännittävä.

      Poista
  3. Tämä on aiemminkin herättänyt mielenkiintoni, mutta nyt innostus kirjaa kohtaan hieman vielä lisääntyi. Jotenkin kirja kuulostaa sellaiselta, josta voisin pitää todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos löysit kiinnostavan kirjan. Tulet yllättymään juonesta ja loppua kohti jännitys tietysti tiivistyy.

      Poista
  4. Ihanaa, että luit ja piditkin! Tässä oli vahva tunnelma, jotain aidosti pelottavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku oli kyllä aika tahmeaa marjahilloa, mutta kyllä tässä vauhtiin päästiin :)

      Poista