tiistai 16. heinäkuuta 2013

Cabaret - Jäähyväiset Berliinille





Muistan elävästi Christopher Isherwoodin (1904-1986) Cabaret – Jäähyväiset Berliinille (1939) kirjan mukaan tehdyn elokuvan, jossa Liza Minelli loisti Sally Bowlesin roolissa. Isherwood oli syntyjään englantilainen, mutta brittiyläluokka hyljeksi hänen homoseksuaalisuutta, joten hän asui siellä mistä löysi kaltaisiaan, varsinkin Berliini oli tarpeeksi paheellinen hänen mielestään. Isherwood asui Ranskassa, Berliinissä (-29-33), Portugalissa ja Tanskassa, mutta muutti lopulta Yhdysvaltoihin ja toimi siellä elokuvakäsikirjoittajana ja kielenopettajana. Hän oli tuottelias kirjailija, joka kirjoitti yli 30 teosta, osan yhdessä kirjailijaystäviensä kanssa. Praterin orvokki on yksi Isherwoodin teoksista, ja sen on sanottu olevan parhaimpia elokuvanteosta kertovia kirjoja. Isherwood asui itse Berliinissä kyseisenä ajanjaksona, joten hän kirjoitti aidoista olosuhteista Cabaret - Jäähyväiset Berliinille teoksessa, joka nostaa kirjan historiallista merkitystä aitona ajankuvauksena.

Kirjan kertojaminä oli Christopher Isherwood, joka yritti kirjoittaa romaania 30-luvun Berliinissä. Maksaakseen vuokransa hänen oli annettava englanninkielenopetusta, joten aikaa kirjoittamiselle ei juuri ollut. Aika kului myös ystävien seurassa, joista kabareelaulaja Sally Bowles oli yksi mielenkiintoisimmista ja paheellisinta elämää viettävistä. Aika kului iltaisin ja öisin eri kapakoita kiertämässä. Ystäväpiireissä puhuttiin natseista ja kadonneista juutalaisista, mutta puhuminen oli aika yliolkaista, jokainen selviytyköön itse. Isherwood itse oli rikkaan juutalaisperheen ystävä, mutta ei pelännyt ystäviensä puolesta. Ei häntä juuri huolettanut oma kohtalokaan homoseksuaalina, vaikka tiesi, että homot vietiin keskitysleireille. Isherwood pysytteli mahdollisimman kauan Berliinissä, vaikka Hitler oli jo vallassa. Luultavasti kirjailija halusi tuoda natsien aiheuttamat tuhot esille jokapäiväisinä tapahtumina, joille ei voinut mitään, joille kukaan tavallinen ihminen ei voinut mitään muuta kuin pysytellä syrjässä. Ihmiset tottuivat uuteen vallanpitäjään.

Aurinko paistaa, ja Hitler on tämän kaupungin valtias. Aurinko paistaa, ja kymmenen ystävääni – oppilaitani I.A.H:ssa – on vankilassa, mahdollisesti kuollut. Mutta minä en ajattele heitä – kirkasälyisiä, määrätietoisia, sankarillisia; he kaikki tunnistivat vaaran ja antautuivat siihen. Ajattelen Rudi-parkaa, hänen absurdia venäläistä puseroaan. Rudin luuloteltu, satukirjamainen leikki on muuttunut todeksi; he uskovat hänen olevan sitä mitä hän teeskenteli olevansa. Ehkä Rudi on tällä hetkellä kidutettavana jossakin.

Isherwoodin teksti oli mielenkiintoista ja hän tarkasteli roolihahmojaan monelta eri kantilta. Teksti oli paikoitellen filosofista pohdintaa tai syvää ajattelua maailmanmenosta, mutta ottamatta siihen kirjallista kantaa, sillä tämä kirja itsessään on kannanotto, kun se tuo esille vallitsevat olosuhteet. Isherwood otti kirjassaan tarkkailijan osan, mutta omat tunteet ja mielipiteet olivat piilossa. Ehkä kirjan viimeisin lause oli kuin jokaisen tavallisen ihmisen ajatus, mutta Isherwoodin kirjoittama:
Ei. En voi nytkään uskoa että mitään tällaista on tapahtunut…
****

Christopher Isherwood, Cabaret – Jäähyväiset Berliinille
suom. Paavo Lehtonen
WSOY 1976
Goodbye to Berlin 1939
s. 227

2 kommenttia:

  1. Olen nähnyt tuon kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, mistä kerroit, ja Joensuun teatterissa myös näytelmänä 4-5 vuotta sitten.

    Erityisen vaikuttava oli näytelmän loppu, jossa näytelmän 'selostaja' meni asemalla olevaan junaan; miehen takin selässä oli juutaisten viisisakarainen tähti.

    Kirjaa en ole lukenut.
    Kiitos tästä postauksesta Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo.
      Harmi, että en ole nähnyt yhtään Cabaree-näytelmää, vaikka niitä pyörii Suomessa vähän siellä sun täällä. Jospa se vielä osuisi kohdalle.

      Poista