lauantai 6. heinäkuuta 2013

Valkoinen ruusu





Kesälukemiseksi suosittelen amerikkalaisen Jean Hanff Korelitzin Valkoista Ruusua, sillä se on rakkausromaani, jossa käsitellään rakkausteemoja väliin teatterimaisin keinoin komiikalla ja farssilla. Kirjaa lukiessa tuli mieleeni, että tämä olisi valtavan hauska teatterin lavalla. Kesä ja kesäteatterit, ne kuuluvat yhteen, joten olin iloisesti yllättynyt kirjan näytelmällisestä sisällöstä.

Kirjan yksi päähenkilöistä oli 26v. Oliver Stern, joka omisti Valkoinen ruusu - nimisen kukkakaupan. Oliverilla oli suhde äitinsä ystävättären 48v. Marianin kanssa, joka oli naimisissa. Kirjan kuvioissa tuli selvästi esille pettämiseen liittyvät tekijät, eli Marianille suhde Oliverin kanssa ei ollut sama asia kuin Oliverille suhde Marianin kanssa. Marian ei halunnut miehensä tai kenenkään muunkaan tietävän suhteesta, joten hän leikki piilosilla oloa, mutta silti uskalsi pelehtiä Oliverin kanssa vapaasti omassa kodissa ja omassa aviovuoteessa. Tietysti vanheneva nainen ja nuori miesrakastaja toi paljon keskustelun aiheita ja kiistoja rakastavaisten välille. Ensimmäinen kappale alkoi juuri sänkykohtauksesta Marianin kotona, kun ovikello soi ja yllätysvieraita oli tulossa, mihin piilottaa iso mies? Oliver yllätti koko porukan pukeutumalla Marianin vaatteisiin ja peruukkiin sekä esiintymällä ristiinpukeutujana. Marianin serkku oli myyty, huolimatta siitä, että hän oli tullut ilmoittamaan naimisiinmenostaan nuoren miljoonaperijättären kanssa. Oliver sai Marianin serkusta sinnikkään ihailijan, jonka toimista ei tragikomiikka ollut kaukana.

Voi ei. Voi ei, voi ei, voi ei. Marian pudistaa päätään. Ja tämä on hitto soikoon hänen omaa syytään: se ääliö ilmoitti tulevansa kaupunkiin, eikä hän saanut sanottua ettei olisi tavattavissa. Ja nyt Barton on täällä, matkalla ylös. Ja Marian on keittiössä lakana rintojensa peittona. Ja hänen sängyssään on alaston mies.

Kirjan näytelmällistä puolta oli korostettu myös jakamalla kirja kahteen näytökseen. Ensimmäinen näytös hiljeni loppua kohti ja mietin jo jättäväni kesken, sillä olin varma, että Marian ei enää kauan katsele Oliveria, ja suhteen saturaatiohuippu oli saavutettu. Jatkoin silti toisen näytöksen lukemista, ja Valkoinen ruusu aloitti uuden raikkaan elämän nuoren naisen hahmossa, joka oli Marianin serkun Bartonin Sophie-morsian. Oliver sai Bartonilta tehtäväkseen toimittaa Sophielle ruusuja joka viikko ja ensimmäisellä kerralla hän tapasi Sophien.

”Oletko kuullut meistä?” hän saa vain sanottua.
”En. Tai siis olen. Kuule, tiedätkö sinä mikä Valkoinen ruusu on?”
”No…mikä” Oliver on aivan ymmällään. Totuus on, ettei hän oikein ymmärrä kysymystä. Hän tietää mikä Valkoinen ruusu on hänelle, mutta merkitys on hänen omansa eikä sitä tiedä kukaan muu. Ei hän tiedä, mitä muuta Valkoinen ruusu on. Sophie Klein selvästikin tietää, ja se tuntuu hämmentävältä.
”Minä teen väitöskirjaa Valkoisesta ruususta”, Sophie sanoo ja kumartuu taas kukkien puoleen, tällä kertaa kosketellakseen niitä.

Oliverin ystävystyminen Sophien kanssa toi kirjaan uusia teemoja liittyen juutalaisuuteen ja holokaustiin. Oliver oli itsekin juutalainen, mutta hän ei tiennyt juutalaisuudesta juuri mitään. Sen Oliver tiesi, että hän oli syvästi ihastunut, jopa rakastunut, Sophieen ja samalla hän rakasti myös Mariania. Tämän kaiken lisäksi Sophie oli menossa naimisiin Bartonin kanssa. Loppunäytöksestä löytyi ongelmia kyllikseen, mutta kaikenlaisten kohellusten ansiosta kirjasta löytyi myös onnellinen loppu. ***

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu
suom. Laura Jänisniemi
Tammi 2006
The White Rose 2004

Satun plokkaus

Lukuiloa kukkien keskellä haasteeseen olen lukenut tänä vuonna nämä kirjat. Toivottavasti löydät lukuvinkkejä tästä luettelosta. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan arvosteluni kirjasta:

Kukkien kieli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti