lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä


Rakastan sinua joka tapauksessa – vaikka minua tai rakkautta tai edes elämää ei ole olemassa – rakastan sinua. (Zeldan kirjeestä Scott Fitzgeraldille)

Jojo Moyesin ensimmäinen suomennettu kirja on rakkauskirja täynnä tunteita. Jo kirjan nimi ja kansikuva kertovat siitä mistä kirjassa on kysymys: toiveista ja odotuksista, pettymyksistä ja suurista tunteista. Kirja käy läpi koko tunneskaalan mitä rakkauteen ja rakastumiseen kuuluu. Tietysti kirjassa koetaan myös niitä pettymyksiä, jotka murtavat sydämen. Kahlasin sata ensimmäistä sivua turhautuneena, sitten kuului kolaus ja kirja imaisi minut mukaansa rakkaustarinoiden ääreen, sillä niitä kirjassa oli kaksi kappaletta. Toinen rakkaustarinoista sijoittui nykyaikaan ja toinen alkoi jo 60-luvulla.

Nuori lontoolainen toimittaja Ellie tuskaili rakkaussuhteessaan, sillä mies oli naimisissa. Miehellä ei ollut aikomustakaan erota ja jättää vaimonsa ja lapsensa Ellien vuoksi. Samaan aikaan Ellien työpaikka oli muuttamassa, joten esimies pyysi Ellietä vilkaisemaan joitakin viidenkymmenen vuoden takaisia arkistoon talletettuja papereita ja kirjoittamaan sen ajan naisista lehteen jonkun jutun. Ellie löysi arkistosta vanhan kirjeen ja alkoi etsiä kirjeen omistajia, sillä kaunis kirje kosketti Ellietä. Pyöriessään arkistossa Ellie tutustui siellä työskentelevään Roryyn ja heistä tuli ystävät.

Kirje oli arvoituksellinen ja siinä ilmoitettiin paikka minne tulla. Aika oli 60-lukua, joten ihmisiä ei saanut yhtä hyvin kiinni kuten nykyaikana. Ihmiset lähettivät toisilleen kirjeitä. Kirje oli osoitettu Jenniferille, joka oli naimisissa Larryn kanssa. Jennifer ei saapunut koskaan paikalle, sillä hän joutui autokolariin ja menetti muistinsa. Larry tiesi suhteesta, mutta ei kertonut siitä Jenniferille. Jennifer joutui elämään katkeroituneen miehen vaimona muistamatta tapahtumia ennen kolaria, kunnes…

Miehen seuralainen nauraa hohotti päätään pudistellen, kuin anoen miestä lopettamaan. He kilistivät lasejaan. Ja sitten mies kääntyi. Jenniferin sydän pysähtyi. Huone jähmettyi ja keikahti sitten kumoon. Hän ei tuntenut lasin putoavan sormistaan ja tajusi vain hämärästi suuressa salissa kaikuvan hälinän, keskustelusorinan lakkaamisen hetkeksi, ripeät askeleet, kun tarjoilija kiiruhti häntä kohti siivoamaan sirpaleita.

Mutta eihän tarinoissa kaikki suju kuin tanssi, joten kirjan sivuilta löytyy lukijalle monia uskomattomia juonenkäänteitä. Kirjan tarinat yhtyvät vuonna 2003 eli neljäkymmentä vuotta kirjeen lähettämisestä. Ellie sai puuttuvat palaset loksahtelemaan paikoilleen ja kirjoitettua rakkaustarinansa lehdelle. Samalla hän järjesti oman elämänsä rakkaustarinan uusiksi. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on hurmaava rakkauskirja, josta ei puutu ongelmia ja kyyneliä ja niitä ihanan pakahduttavia onnentunteita. Toivottavasti tästä kirjasta tehdään iki-ihana elokuva. ****

En ole varma, millä olen ansainnut sen oikeuden. Vai olenko ylipäätään ansainnut sitä. Mutta jo pelkästään mahdollisuus ajatella kauniita kasvojasi ja hymyäsi ja tieto, että osa siitä saattaa kuulua minulle, on todennäköisesti suurinta, mitä minulle on elämässäni tapahtunut.

Jojo Moyes, Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
The Last Letter From Your Lover
suom. Heli Naski
Gummerus 2014
s. 530

Maijan, Norkun, Janen ja  Marin plokkaukset voit lukea klikkaamalla nimeä.

10 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestäsi =)

    Tämä kirja meni tosiaankin nopsaan sivumäärästä huolimatta. Tykkäsin ja upposin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, uppouduin tarinaan ensimmäisten sadan sivun jälkeen. Ne sata olivat vähän siinä ja siinä jaksanko jatkaa eteenpäin kirjan parissa, mutta sitten tapahtui jotakin, en tiedä mitä, ja tunteet ottivat vallan...

      Poista
  2. Oi, elokuva olisikin hyvä idea!
    Minä vähän väsyin niihin "läheltä piti" -tilanteisiin, kun melkein kävi hyvin mutta ei sittenkään. Silti kirja oli tosiaan melkeinpä pakko lukea nopeasti.

    Minusta muuten kirjailijan nimi on niin herttaisen kuuloinen, että sekin vaikutti lukupäätökseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin lukea jonkun bloggarin arvion ensin ja sitten varasin kirjan :) Vähän säikähdin kun kirja oli niin paksu, mutta sen luki nopeaan, kun vauhtiin pääsi.

      Poista
  3. Minulta tuo kirja on mennyt ohi. Täytyykin etsiä tuo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsi ihmeessä. Ihanan romanttinen kirja :) mutta ei mikään pusipusikirja.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä :)
    Kirjasta voisi tosiaankin saada hyvän elokuvan aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet samaa mieltä :) Kirjassahan sattui ja tapahtui ainakin yhden elokuvan verran.

      Poista
  5. Tuossa yllä sanoin etsiväni tuon kirjan. Niin teinkin. Kyllä tuon elokuvana katsoisi. Kyllä minä pidin kirjan tunnelmasta. Pitää vielä viedä blogiin teksti huomenna jossain ihmeen välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että innostuit lukemaan kirjan. Käyn kurkkamassa arviosi. Tästä tulisi elokuva minun makuuni...ehkä pääosan vanhempi mies olisi George Clooney...Hugh Grant olisi myös ihku...

      Poista