sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Varjopuutarha


Maria Aution kauniskantinen Varjopuutarha kertoo Pihlasta, lievästi autistisesta tytöstä, joka joutuu kohtaamaan omia ja muiden pelkoja erilaisuutensa vuoksi. Pihla erotetaan luokassa sermin taakse ja hänen päässään pidetään kuulokkeita aistiyliherkkyyden vuoksi. Kirjan sivuilla lukija perehtyy autismiin liittyviin näkyviin oireisiin mm. käsien heiluttamiseen, kömpelyyteen ja kyvyttömyyteen hillitä itseään, mutta myös näkymättömiin oireisiin kuten heikkoon sosiaaliseen kommunikointiin. Pihlan oli vaikea ystävystyä, joten hän oli yksin. Jopa omat siskokset häpesivät häntä. 

Sermien takaa en nähnyt muita lapsia. Välillä kapusin tuolille ja kurottelin varpaillani kurkistaakseni reunan yli. Pian käperryin takaisin kolooni. Tunsin itseni oudoksi hyönteiseksi, jolla oli isot, pullottavat verkkokalvot. Hyönteinen oli suljettu pulloon tai tulitikkurasiaan. Mutta jättimäiset kuulosuojaimet päässänikin, sermit ympärilläni, minä kaipasin kiihkeästi kaveria. Ymmärrätkö sinä sitä, Kronos?

Kirjan sivuilla Pihla muistelee lapsuuttaan koulukiusattuna erityislapsena. Kiusaaminen helpottui lukioon mennessä eikä hänellä ollut enää näkyviä sermejä ympärillään, ne olivat muuttuneet näkymättömiksi, mutta edelleenkään hänellä ei ollut kavereita. Äiti yritti ehdotella autisminuorten kerhoa, mutta Pihla kulki mieluummin yksin omassa varjopuutarhassa. Eräänä päivänä varjopuutarha muuttui kauhujen paikaksi, jonne Pihla ei pystynyt palaamaan pitkään aikaan.

Kirjan sivuilla tutustutaan nuorten elämään peruskoulun jälkeen: kotibileisiin, muotivaatteisiin, seurusteluun, lukioon ja ammattikouluun, huumeidenkäyttöön, koulukiusaamiseen, väkivaltaan. Kirjan sivuilla sivutaan jopa koulusurmien uhkaa ja netti- ja kännykkäkiusaamista. Pihlan elämä ei ollut helppoa erilaisuutensa vuoksi ja sen vuoksi, että muut eivät hyväksyneet erilaisuutta, vaan katsoivat oikeudekseen pilkata Pihlaa. Kiusaamiseen yhtyivät myös kasvatusalan ammattilaiset, rehtori ja opettajat. 

Varjopuutarha on Pihlan kasvukertomus hyväksymään itsensä erilaisena ja etsimään vertaisia. Kirjan sanoma on vahva, jokaisen lukijan tulisi ajatella omia ennakkoluulojaan ja käyttäytymistä erilaisten ihmisten parissa. Kirja on hieno lukukokemus nuorille, ja suosittelen sitä varsinkin kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. *****

Ja juuri sinä yönä ajattelin ensimmäistä kertaa sinua, Kronos. Ristin sinut sillä hetkellä, kun ymmärsin olevani aikatunnelissa: minun piti vain jaksaa odottaa. Tunnelissa olisi nihkeää ja koleaa kuin öisessä teltassa. Uhkia ja vaaroja riittäisi. Mutta kun näin sinut perillä, tiesin että tulisin jaksamaan. Aikatunneli oli kuin makuupussi, jossa minä nukuin. Tai perhosen kotelo. Mutta karvaisella toukallakin tulisi olemaan vielä hetkensä. Vetoketju aukeaisi. Kotelo halkeaisi. Silloin se osaisi tanssia.

Maria Autio, Varjopuutarha
Karisto 2014
s. 202
Kannen kuva Marc Owen


ps. Lue myös arvosteluni Kristine Barnettin kirjasta Ihmeellinen mieli - Poikani tarina. Kirja kertoo kirjoittajan omasta pojasta, joka on autistinen.

10 kommenttia:

  1. Voi voi, kirjaston varauslista vain paisuu paisumistaan. Silti piti tämäkin kirja käydä varaamassa, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun varauslistalle on käynyt samoin. Pitkä, pitempi ja aina vain jatkuu...
      Tämä kirja on koskettava ja tarina ajatuksia herättävä...

      Poista
  2. Mai, kiitos Varjopuutarhan esittelystä, olipa kiinnostavaa:)
    Näillä kirjoilla on käyttöä myös oppimateriaalina!
    Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummo :)
      Tämä on todella tärkeä oppimateriaalikirja. Kirja on kiinnostava ja hienoa tekstiä.

      Poista
  3. Kiitos, että esittelit tämän kirjan. Tärkeä teos, jota soisi luettavan kouluissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi erinomainen lukukirja peruskoulussa ja lukiossa. Kirja teki mielen sanattomaksi, aihe on niin tärkeä.

      Poista
  4. On kyllä todella kaunis kansi tällä kirjalla. Ja nimikin on kiehtova. Ja aihe. Luulen, että tämä kirja minunkin pitää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjaa, vaikka aihe on surullinen ja kirja ei sisällä niitä onnenmurusia ja ilon aiheita juuri ollenkaan.

      Kirjan kansikuva on huikean kaunis ja nimivalinta sopii hyvin aiheeseen.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Niin on Leena. Herkkä ja samalla vahva, aivan kuin kasvaisi päähenkilön mukana kohtaamaan elämän hankaluuksia...

      Poista